Talmudin ja Johanneksen kertomana:
Toisen Temppelin aikana Jerusalemissa lehtimajanjuhlassa, sukkotissa ”veden kaataminen” (nisuch hamayim) oli tärkeä seremonia. Koko muun vuoden temppelin päivittäisissä uhreissa kaadettiin alttarille viiniä, mutta sukkotissa viinin lisäksi myös vettä.
Joka sukkotin päivänä papit hakivat ruukulla vettä Siiloan lähteestä kansan seuratessa mukana tanssivana ja 113-118 Psalmeja laulavana kulkueena.
Joh.7:37 mainittuna, ”juhlan viimeisenä, suurena päivänä” juhlinta huipentui tähän vedenkaatoseremoniaan.
Sitä edelsi soihduin valaistun temppelin sisäpihalla railakkaat juhlat soittaen, laulaen ja tanssien illasta läpi yön aina aamunkoittoon saakka, jolloin taas lähdettiin ”ammentamaan ilolla vettä”, Jes. 12:3 viitaten.
Juhlinta oli niin riemukasta, että Talmudissa sanotaan että joka ei ole nähnyt vedenkaatojuhlien iloa, ei ole nähnyt iloa elämässään.
Siiloa-lähteestä täytettiin kultainen kannu ja kun kulkue tuli Vesiportille, kuului shofarin soitto. Pappi nousi alttarin rampille ja kääntyi vasemmalle, missä oli kaksi pohjasta reiällistä hopeista kulhoa, toinen leveämpi ja toinen kapeampi jotta molemmat tyhjenisivät samaan aikaan. Läntinen täytettiin vedellä ja itäinen viinillä ja nesteet virtasivat yhdistyvinä alttarille.
Joh. 7:37-38 nähdään, että Jeesus oli juhlassa mukana ja käytti tilannetta julistaakseen isolla äänellä julki seremonian salatun merkityksen: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Että hän itse Messiaana oli se alttarille kaadettu viini-vesi, kuten itse asiassa Jes.12:3 jakeessa - jota seremoniassa laulettiin - hepreankielellä nimeltämainiten sanotaankin:
וּשְׁאַבְתֶּם־מַ֖יִם בְּשָׂשֹׂ֑ון מִמַּעַיְנֵ֖י הַיְשׁוּעָֽה׃
”Ushavtem mayim b'sason mimainei hajeshua” (”ha” jeshua sanan edessä on määräinen artikkeli, vähän kuin englannin ”the”.)
Suomeksi: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen (Jeshuan = Jeesuksen) lähteistä.”
Talmudin mukaan tästäkin seremoniasta saatiin oppiriita aikaiseksi. Saddukeukset olivat juutalainen lahko, joka kielsi Mooseksen suullisen perinteen.
Viinin kaatamisen Toora nimenomaisesti käski, mutta veden kaataminen sukkotissa johtui tulkinnasta.
Jakeissa 4.Mooseksen kirja 29:19, 29 ja 33 on kolme ylimääräistä kirjainta ja perinteen mukaan nämä kirjaimet yhdistetään sanaksi מים mayim (vesi).
Saddukeukset, jotka hylkäsivät "suullisen Tooran", väittivät, että sukkotin alttarille piti kaataa vain viiniä, kuten muinakin päivinä.
Eräänkin kerran tapahtui skandaali, kun kunnian kaataa vettä alttarille sai saddukealainen pappi. Mutta sen sijaan, että kaataisi veden sen määräämään kulhoon alttarin lounaiskulmassa, tämä pappi vuodatti sen jaloilleen osoittaakseen vastustavansa tätä käytäntöä. Väkijoukko raivostui heittämään juhlintaan liittyviä sitruunoita (etrogim) hänen päälleen.
Juutalaisuudessa veden ja viinin yhteenvirtaaminen alttarille on selitetty kuvaamaan jumalanpalveluksemme kahta perustekijää; Taivaan ikeen hyväksymistä eli Jumalan suvereniteetin tunnustamista perustarpeidemme tyydyttäjänä ja sitoutumista tottelemaan Hänen tahtoaan ja viini kuvaamassa siitä koituvaa iloa.
Jumala kun ei tarkoittanut meitä vain konemaiseen tottelevaisuuteen vaan iloitsemaan, rakastamaan ja nauttimaan Hänen yhteydessään ja palveluksessaan olemisesta.
Varmaan oikein ajateltu, mutta messiaanisesti voi nähdä vielä lisääkin: kun eräänä pääsiäisenä erään ristiinnaulitun kylki keihäällä puhkaistiin, vuoti sieltä vettä ja verta aivan kuten sukkot-seremonian alttarille virtaava veden ja viinin sekoitus.
Esikuva oli tullut täyttymykseen ja Jeesuksen juhlassa huutama lause saanut merkityksen.
PS. Tämä ”juhlan viimeinen, suuri päivä” alkaa juutalaisessa kalenterissa tänä iltana.
