keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Tishah B’Av ja tuhotut temppelit


”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.” (Luuk. 21:20)
Vaikka Hän tiesi, että voisihan se mennä toisin, tiesi Hän ettei se menisi toisin.
Sen profetian lausuminen täytyi tuntua Hänestä katkeralta.
Sinetöi särkyneeksi senkin unelman, että voisi mennä toisin.

Olisivathan kirjoitukset lukeneet voineet tunnistaa Hänet, vastata Hänen rakkauteensa ja kaipaukseensa tulla vastaanotetuksi ilman pelottelua ja pakottamista.
Ei sillä kertaa tulta eikä savua, ei palavaa vuorta vapisemassa Hänen jalkainsa alla, ei jylinää, ei salamointia eikä pasuunoiden pauhinata.
Vain köyhä mies mitättömästä Nasaretin kylästä.

Olisihan temppelikeskeinen juutalaisuus jouhevasti voinut muuttua messiaaniseksi ilman juuriltaan repeämistä.
Että oksat metsäöljypuista liitettäisi jaloon öljypuuhun eikä toisinpäin, kuten ajan kanssa käytännössä juutalaisuudesta pesäeroa tehneelle kristillisyydelle onkin käynyt.
Olisi temppeli voinut lakkauttaa uhraamisseremonian yhteisessä ymmärryksessä, että esikuvien osoittama uhri oli tapahtunut ja temppeli jäädä sen näkyväksi muistomerkiksi.

(Eikä tämä toisin menemisen mahdollisuus olisi estänyt Suurta Sovituksen Tekoa siinäkin tapauksessa, vaikka Hänet olisi tunnistettu ja tunnustettu jo ennen pääsiäisen tapahtumia. Sillä eiköhän ennen pitkää roomalaiset ilman juutalaisten painostustakin olisi alkaneet kokea tämänkin Messiaan kasvavan kansansuosion uhaksi ja toimittaneet ristille.)

Mutta temppeli torjui Hänet, jonka ylistykseksi temppeli oli rakennettu.

40 vuotta siitä eteenpäin ja Jerusalem oli sotajoukkojen ympäröimänä ja hävitys tapahtui.

Talmud (eikä Talmudiin todellakaan ole tallettu mitään pelkästään kristinuskon puoltamistarkoituksessa - jos siellä jotain sellaista on, niin siitä huolimatta) kertoo 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis Jeesuksen kuoleman aikaan!!!) temppelissä tapahtuneen merkillisiä asioita: läntinen lamppu sammui ja uhrit menettivät voimansa, temppelin ovet avautuivat itsestään (tarkoitetaankohan tällä ovia vai ehkä sitä esirippua, joka Jeesuksen kuollessa repesi kahtia?), punainen lanka ei enää vaihtanut väriään (3Moos.16:7-10 ja Jes.1:18 ohjeistamana Jom Kippurina leikattiin punainen nauha kahtia. Toinen osa nauhasta sidottiin temppelin porttiin, toinen osa pukin sarviin. Pukki ajettiin erämaahan ja kun se kuoli, porttiin sidottu punainen nauha muuttui valkoiseksi.), Pyhä Henki oli jättänyt temppelin.

Josefuksen mukaan myöhemminkin temppelissä tapahtui outoja asioita: Juutalaissodan historiassa kohdassa 6.5.3.288 kerrottuna.

Tänä iltana alkaa Av kuukauden 9 päivä eli Tishah B'Av juutalaisessa kalenterissa. Av tarkoittaa isää, joten on menossa ”Isän kuukausi”.
Taivaan Isän lohdutusta tarvitaankin, sillä Av kuussa on tapahtunut juutalaisille paljon kauheita asioita.
Erityisesti tänä 9 päivänä.
Tärkeimpänä muistettavana temppelit.
Jolloin, huom! siis samana kalenteripäivänä - vain vuosisatoja välissä - tuhoutuivat sekä ensimmäinen että toinen temppeli.

Ensimmäisen rakennutti Salomo (1Kun Kirjassa ja 2Aikakirjassa) ja tuhosi Nebukadnessarin armeija (tuhosta ja siihen johtaneista syistä voi lukea Jeremian kirjasta), ja sen toisen - Esran ja Haggain kirjoissa rakennettavan, jota Herodes laajensi ja joka oli Jeesuksen aikana pystyssä - pisti palasiksi Rooman armeija. Flavius Josefus kertoo tuhoutumisen verenhurmeisen taistelukuvauksen Juutalaissodan historiassa.

Tosin sekä Jeremia että Josefus antavat päivämääräksi 10 päivän, mutta perinteinen selitys on että temppeleiden sytytys palamaan tapahtui 9 päivänä ja palo jatkui seuraavan päivän, jolloin varsinainen tuhoutumisen katsotaan tapahtuneen. Eihän niin monumentaalinen pytinki rovioksi roihahdettuaan hetkessä loppuunpala.
Josefus kertookin tapahtuman olleen varsin sekavan ja kaaoottisen. Paloa sytytettiin ja sammutettiin ja sytytettiin useampaan kertaan useammista palopesäkkeistä.

Josefus kertoo myös että Toisen Temppelin tuhoutuminen oli oikeastaan työtapaturma. Roomalaisilla kun yleensä oli tapana muuttaa sotimalla vallatut uskonnolliset kohteet voittonsa muistomerkeiksi ja omien jumaliensa palvontapaikoiksi ja tulipalon syttyminen taistelun melskeessä oli vahinko, jota Titus ei olisi toivonut tapahtuvaksi.

Vahinko ja vahinko. Ehkä oli Jumalan tarkoitus, että temppeli ennemmin paloi kuin joutui epäjumalanpalveluspaikaksi.
Ja koko tuhoutuminen yleensäkin välttämätön koska 40 vuotta aikaisemmin tapahtuneen tapauksen johdosta uhraamisrituaalien jatkaminen oli jo tarpeetonta.

Nyt voi kysyä, onko kahta ilman kolmatta?
Paljon puhutaan kolmannen temppelin mahdollisesta rakentamisesta.

Itse ajattelen, että Kolmas Temppeli on Jeesus itse (Joh.2:19-22) ja maan päällä Kristuksen ruumis on seurakunta, kuten apostolien kirjeissä useasti sanotaan (tarkoittaen seurakunnalla kaikkia uskovia yleensä joista vain Jumala tietää ketkä siihen kuuluvat ja ketkä eivät enkä minkään kirkkokunnan jäsenrekisteriä).

Joten ei kristittyjenkään olisi pahitteeksi tänä Av kuun 9 muistella temppeleitä ja miettiä tarkoin miten me Kristuksen ruumiina temppelinäolemista toimitamme.
Ettei kävisi kuin kahdelle edelliselle temppelille.

Flavius Josefuksen Juutalaissodan historiasta lisää tuolta:  https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja vielä tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.html


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti