Kuulin fysiikanopiskelijasta, joka vaihtoi lennosta oppiaineensa teologiaan. Miksi? Ei oikeastaan yllättävää. Kun näissä tieteenaloissa, fysiikka, tähtitiede, matematiikka... mennään tarpeeksi pitkälle, siirrytään leveleille jossa teoriat muuttuvat niin absurdeiksi ja tuntemattomiin todellisuuksiin ulottuviksi että alkavat muistuttaa jo teologiaa. Varsinainen siirtyminen siitä hengelliseen käykin aika helposti ellei nyt ihan tietoisesta periaatteesta tee tenää.
Tai singulariteetit. Luonnontieteissähän ei pitäisi äärettömyyksiä olla, mutta entä ne havainnot, joita ei voi selittää muulla kuin äärettömyydellä? Sitäpaitsi äärettömyyden kieltäminen luo toisen ongelman: mitä on rajojen takana?
Entä aika? Eikö ajankulun pitäisi olla vakio ja syyn pitäisi tulla ennen seurausta? Vaan eipä tuokaan niin selvää ole (katso linkkiä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/05/ajasta-ikuisuuteen.html?spref=fb&fbclid=IwAR3yuKrXNhIk39y0GfrRSVejBvVH-A5jb0y86_VaX_-0QczqsVExcbngWss ).
Entisaikaan sanottiin, että teologia on tieteiden kuningas – Jumalan tutkiminen korkeinta tiedettä. Ennen kuin muut tieteenalat painoivat jumalatekijän höpsöttelyksi ja jumalatieteen marginaaliin pseudotieteeksi jossa tutkitaan olemattomia havaintoja ei-mistään.
Mutta ne joille havainnot eivät olekaan olemattomia ja tuo ei-mikään onkin Persoona-Todellisin, näkevät luonnontieteet teologian rinnakkaistieteinä vastaamassa toistensa huutoon ja antamassa osviittaa Luojansa ja Ylläpitäjänsä olemuksesta.
… jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut eikä ihmiskunta syöksynyt eroon Jumalastaan, niin yleisestikin tunnustetusti niin olisikin ...
… No Taivaanvaltakunnassa sitten … maasokeudesta puhdistuneena ...
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti