Sumerin kielestä opittua

Aleksi Sahalan kirja Johdatus sumerin kieleen suurella kiinnostuksella luettu.
Kirjassa opetetaan sumerin kieltä. Siis sitä nuolenpääkirjoitusta, joka puhuttuna kielenä oli käytössä Mesopotamiassa joskus 3000-1700 eKr.
Kielinäyte: eren-be gig gal-e im-mi-ku, ”hän laittoi suuret kirveet leikkaamaan setripuuta”.
Kirjoitusnäyte takakannesta: 

 

Kirja alkaa historiatiivistelmällä.
Kiinnostavaa, koska kuvatut asiat ajoittuvat ja maantieteellisesti sijoittuvat yhteen VT:n kanssa.
Abrahamin olemisen ajankohta sijoitetaan yleensä jonnekin 2000- 1700 eKr. eli Isin-Larsan aikakauteen.

- Hesekielin maininnat Jerusalemista, jonka isänä on amorilainen, saa selityksen. Isin-Larsaa edeltäneet Urin kolmannen dynastian aikana (2112-2000 eKr) Mesopotamiaan vaelsi amorilaisia. Kansainvaellusta pidettiin niin suurena uhkana, että Urin kuningas Šū-Sîn rakennutti muurin (!!!!) Tigriin ja Eufratin väliin estääkseen maahantulon.
Tämä siis ennen Abrahamia. Joten voi ajatella, että oliko patriarkan suku näitä amorilaisia ennemminkin kuin kanta-urilaisia?

- Seurasi sekasortoa: sotia, nälänhätää ja kulkutauteja. Joten Abrahamin päätös lähteä kotikonnuiltaan päämäärättömään vaelteluun vieraaseen maahan saattoi olla Herran käskyn lisäksi olosuhteidenkin motivoimaa.
Herran kannalta käsky myös oli järkevä jos kerran aikoi uutta uskontoa perustaa. Urin koko talous ja oikeastaan kaikki mahdollinen oli niin sumerilaisen uskonnon temppeleiden alaisuudessa, että olisi käytännössä ollut mahdotonta yrittää olla olematta niiden kanssa tekemisissä. Voidakseen keskittyä vain Herran palvelemiseen oli pakko lähteä fyysisesti pois.

Historian jälkeen seuraa yhteenvetoa mitä löytyneissä nuolenpääkirjoitustaulujen tekstisisältönä on.
Mm. että ennen oli kaikki paremmin. Ihannoidaan vanhoja hyviä aikoja ja paheksutaan nuorison rappiollisuutta.
Muuta kiinostavaa:

- Hymnit ja ylistysrunot kinnnostavat, koska niissä rakenteen puolesta on samankaltaisuutta Raamatun Psalmirunouteen. Hymnit luokitellaan säestyssoittimien, laulujen esittäjien, esitystyylien, sävellajien, soitinten viritysten tai rytmitysten perusteella. Myös monien Psalmien alkulauseena on tämmöistä luokittelua.
Runoriimityksessä tyypillistä ovat toistot, joka on tyypillistä myös Psalmeissa.

- Kertomuksia unientulkinnoista. Että ei ollut ainutlaatuista sekin Raamatun kohta jossa Daniel tulkitsee Nebukadnessarin unia. Unien ymmärtäminen jumalallisiksi ilmoituksiksi, joita sitten ammattimaiset tulkitsijat selittivät kuului sumerilaiseen uskontoon.
Tässä Daniel-jutussa Jumala otti siis Nebukadnessariin yhteyttä tavalla, joka ensialkuun oli kuin suoraan sumerilaisuskonnon oppikirjasta. Se, ettei nyt oltukaan sumerilaisjumalien kanssa tekemisissä paljastui vasta, kun tietäjät eivät kyenneetkään selittämään unta, mutta Daniel osasi.
Opetus nykyaikaankin: ei pidä arvioida sanomaa sen muodon vaan sisällön mukaan. Ja että Jumala ei kammoksu käyttää niitäkään keinoja, joilla päältäpäin näyttäisi olevan linkitystä johonkin pakanalliseen juttuun vaan päinvastoin voipi kaapata väärässä käytössä olleen käytännön omaan käyttöönsä.

- Sananlaskuja ja viisauksia. Niissäkin on samankaltaisuutta Raamatun sananlaskujen kanssa. Niin sisällöllisesti kuin tyylillisesti. On mm. ns. ruhtinaspeili-tyyliä, jossa hallitsijat antavat elämänohjeita perillisilleen.

- Näistä voi päätellä, että Raamattu on kirjoitettu tapahtumakuvausaikakautensa tyypilliseen tyyliin. Juuri niin kuin siihen aikaan oli tapana kirjoittaa.

- Tokenit. Olivat pieniä, asioita kuvaavia patsaita. Kun kauppias lähetti karavaanin mukana tavaraa, laittoi hän lähetyksen mukaan näitä tokeneita, jotka kuvasivat, mitä tavaraa lähetyksessä piti olla. Vastaanottaja näki sitten vastasiko saapunut kuorma lähetettyä sisältöä, vai oliko joku pöllinyt jotain matkan varrella.
1 Samuelin kirjan 6 luvussa on ilmeisesti tämmöisiä tokeneita; kultahiiriä ja kulta-ajoksia, jotka filistealaiset lähettävät liitonarkin mukana israelilaisille. Tietysti se oli myös lahja, koska olivat kultaisia, tavallisesti tokenit olivat savesta, mutta ehkä idea saatiin niistä.


-Ulla Rautiainen-

Mitä Minna Canth sanoi?

”Kumpi vaarallisempaa: antaa vääryksien hallita ja vallita, antaa epäkohtien kasvaa peittojen suojassa, koettaa vaan ennen kaikkea säilyttää suloista rauhaa. Vaiko: pelkäämättä katsoa totuutta vasten silmiä, etsiä syyt epäkohtiin ja rehellisesti miettiä tehokkaimpia keinoja niiden poistamiseen? Paraneeko mätähaava sillä, että sitä pinnalta koetetaan umpeen saada, vai täytyykö olla uskallusta juuria myöten käyvän leikkauksen tekoon. Ja kristinoppia vastaanko sotisi pyrintö, jonka perusteeena on: ihmisrakkaus, oikeus ja totuus?”  (Minna Canth)

Minna Canth on ensimmäinen suomalaisnainen, joka on saanut oman liputuspäivän, 19. maaliskuuta. Liputuspäivän virallisena nimenä on Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä.
Suomen Messusäätiö on rahoittanut Minna Canth -palkinnon, joka myönnetään vuosittain ”yhteiskuntamme ravistelijalle”. Palkinnon suuruus on 5000 euroa.
Norwegian Air Shuttle maalautti Canthin kuvan yhden Boeing 737-800 -koneensa pyrstöön vuonna 2013.

Suvi Ahola on kirjoittanut kirjan Mitä Minna Canth todella sanoi? Loistava kokoomateos, joka esittää tiivistetysti mitä Canthilla oli maailmalle sanottavaa.
Tämän kirjan löytäminen oli minulle riemastuttava, voimaannuttava ja uskoa palauttava lukuelämys. Löysin hengenheimolaisen, soulmaten, sielunsiskon.
Jos olisin kaikkivaltainen diktaattori, määräisin jokaikistä maailman ihmistä lukemaan tämän kirjan.

Omana aikanaan Minna Canth (1844- 1897) oli aikansa vihatuimpia naisia.

”Kyllä saan jo vähitellen ruveta tyytymään. Kun 1. Helsingin kirkoissa varoitetaan seurakuntaa minusta, kun 2. Yliopiston professorit antavat arvonimen ”rietas nainen” ja kun 3. ne jotka ovat likemmin oppineet tuntemaan, kuvaavat juorujen jumalattareksi ja vertaavat Potipharin emäntään, niin alkaa tuo jo riittää. Laskut selvänä maailman kanssa! Emme tule toisiamme kaipaamaan…”

Miksi tällainen vihakampanja?

Minna Canth ei ollut mikään korrektin silottelevasanainen, joka olisi säästänyt lukijoitansa epämiellyttäviltä tosiasioilta. Hänellä ei näyttänyt myöskään olevan sellaista itsesuojeluvaistoa, jolla olisi loiventanut sitä suorapuheisuuttaan jolla saattoi itsensä vaikutusvaltaisten vihoihin. Hän ennemminkin piti oikeana kristillisyytenä itsensä uhraamista aatteen takia ja iskujen vastaanottamista heikompien puolesta.

Hän sivalsi ja kovaa yhteiskuntajärjestyksen epäkohtia ja nimeltä mainiten näitä epäkohtien ylläpitäjiä. Sanoi asiat niin kuin hän ne näki kumartelematta tahoja joilla oli valta aiheuttaa hänelle hankaluuksia.

”Piispa Johansson tosin paimenkirjeessään vakuuttamistaan vakuutta, että tämä kaikki on ”Jumalan pyhä maailman järjestelmä”. Mutta minä puolestani uskon, että herra piispa aivan suotta Jumalaa siitä syyttää. Kyllä se järjestelmä vaan on miesten laittama, ei se muutoin olisi niin luonnottomaksi tullut. Etupäässä pelkään paavien ja piispojen olleen uskollisesti mukana siinä toimessa.”

Canthin keskeisempänä missiona oli sukupuolten tasa-arvo, siveellisen seksuaalimoraalin vaatiminen myös miehenpuolilta, juopottelun hillitseminen ja raittiusaate, eriarvoistavan säätyjaon purkaminen ja köyhyyden syiden korjaaminen.

1800-luvulla raittiusaatetta pidettiin syntinä, sukupuolten ja säätyjen eriarvoisuutta Jumalan märäämänä järjestyksenä, miesten vapaata rietasteluoikeutta miesten biologisena ominaisuutena ja köyhyyttä köyhien laiskuudesta johtuvana.

Siispä moisen ohjelman julistuksesta Minna sai Jumalaa vastaan kapinoitsijan, pakanan ja ateistin maineen. Häntä sanottiin yhteiskuntarauhaa ja jumalallista oikeutta rikkovaksi anarkistiksi. Kirkoissa rukoiltiin Jumalaa vaientamaan Minna Canthin.
Canth omasta mielestään oli syvästi uskova kristitty, joka toiminnallaan nimenomaan toteutti Jeesuksen antamaa mallia.

”Kristinoppi, joka alkujaan oli sorretun turvana sortajaansa vastaan, on nyt sortajan kädessä aseena, jolla kansaa pakoietaan tyvenesti kärsimään sorron painoa. Niin pitkälle on päästy, että Kristuksen perkaama ura on melkein umpeen kasvettunut.”

Ei Minna tietenkään erehtymätön ollut. Hän oli aikansa lapsi vaikkakin useassa asiassa kykenikin nousemaan aikansa maailmanhengen yläpuolelle. Lisäksi hänen aikansa maailma oli käytännössä niin erilainen kuin omamme, että jotkin meidän mielestämme virheelliset mielipiteet tulevat ymmärretyiksi kun sovitetaan ne senaikuisiin olosuhteisiin eikä meidän tilanteeseemme.

Esim. nykykristittyä hätkähdyttää hänen harhapolkunsa spiritismiin. Kuitenkaan 1800-luvulla ei spiritismiä välttämättä yleisemmässä mielipiteessä mielletty jumalattomaksi touhuksi.
Raamattua tulkittiin pitkään tavalla että koska sieltäkin löytyy kuvaus nekromanciasta (kuningas Saul En-Dorin henkienmanaajan luona) niin täytyyhän sen olla ihan OK. Asiaa pidettiin lähinnä sivistyneistön seuraleikkinä, johon kaikki osallistuivat.

Mielestäni yleisesti ottaen Minna Canth on esikuva, jolla oli suorastaan profeetallinen näkemys oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta.
Ja huimaavan kahlitsematon rohkeus ja usko tuoda julki näkyään.


-Ulla Rautiainen-