Puolalaiset tutkijat Krakovan teknillisessä yliopistossa ja IFJ PAN -tiedeakatemiassa ovat tehneet tilastollista tutkimusta kirjallisuudesta, aiheena mm. lause- ja virkepituuksien fraktaalit kirjallisuudessa.
Analysoitiin useita maailmankirjallisuuden suuria klassikoita.
Tutkimuksen tuloksen selostus on hieman vaikeaselkoista, enkä tiedä ymmärsinkö oikein.
Silleen olin ymmärtävinäni että RAAMATTU, erityisesti Vanha Testamentti on kielelliseltä rakenteeltaan poikkeuksellinen teos kaikkien tutkittujen joukossa.
Monofraktaalinen, mutta samalla selvästi tajunnanvirtatekniikalla luotu.
Monofraktaalit = matemaattinen, tyypillisesti luonnon rakenteissa esiintyvä geometrinen systeemi (esim. parsakaali), jossa mentäessä yhä tarkempiin yksityiskohtiin vaikkapa kuviossa, kuvio näyttää toistuvan samanlaisena yhä uudestaan pienemmässä ja pienemmässä mittakaavassa. (Selkokielellä sanottuna = järkevän järjestelmällisen älykkäästi rakennettu.)
Tajunnanvirtatekniikka = luodaan lukijalle kokemus henkilön sisäisestä havainto- ja ajatusmaailmasta tavalla, jossa hurmioituneessa flow-tilassa suolletaan tekstiä yhtä soittoa ilman taukoja ja vauhdilla sitä mitä mieleen villisti viskoen juolahtaa ilman miettimistä, järjestelyjä, sensuuria tai jälkikorjailuja.
Kirjoittamista harjoittavat tietänevät kokemuksesta että näitä kahta on tavallisen ihmisen aika hankala yhdistää.
Eikä sen onnistumisesta tässäkään tutkimuksessa ollut näyttöä kuin tässä Yhdessä Kirjassa.
Johtopäätös: eiks tämä kuulosta siltä että Raamatun on siis luonut joku Erittäin Älykäs Taho (joka on samoilla periaatteilla luonut muunkin luomakunnan) ja joka on syöttänyt tajunnanvirrallisesti valmista tekstiä niille kirjureille jotka sen ovat käytännössä kirjoittaneet?
Tämän tutkimuksen antaman lauserakenne tiedon lisäksi Raamattu on sisällöllisestikin fraktaalinen, minkä huomioonottamattomuus lukiessa saattaa saada sen vaikuttamaan oudon kaaottisen sekavalta ja ristiriitaiselta.
Esim. kesken kerrontaa yllättäen ja ilman syitä ja logiikka lyödään eteen sukuluetteloita, arkkitehtoonisia ohjeita tai toistetaan samaa asiaa kaksitoista kertaa.
Jos taas osaa ymmärtää syvärakenteellisen kerroksellisuuden (vertaa vaikkapa venäläinen maatuska-nukke rakenne) niin kerronnan edestakaisin vetäytyvä ja etenevä aaltomaisuus ei näytäkään enää sekavalta vaan yhtä järjestelmälliseltä kuin luodun luonnonkin järjestelmällisyys.
-Ulla Rautiainen-
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti