Jannes ja Jambres

Raamattua pitäisi selittää Raamatulla, monesti sanotaan. Tavallaan totta, mutta tarkka Raamatun lukija löytää yksityiskohtia, joihin ei muualta Raamatusta selitystä löydy.
Niin kuin vaikka 2. Tim. 3:8 mainitut Jannes ja Jambres.
Keitä nämä heput olivat jotka jatkoivat elämäänsä Paavalin kirjeessä varoittavina esimerkkeinä viimeisten päivien vaikeiden aikojen ihmisistä? Mistään muualta Raamatusta ei heistä löydy vihjettäkään.

Paavali kuitenkin ilmeisesti oletti lukijansa tuntevan kyseiset tyypit koska heidät mainitsi ilman sen kummempia selityksiä.
Kyseinen kaksikko ei kuitenkaan ihan historian nieluun ole huvennut, vaan heistä löytyy kyllä ulkoraamatullisia mainintoja rabbiinisissa kirjoituksissa: heidät esitellään 2 Moos 7 luvussa esiintyviksi faraon velhoiksi.

Tästä nyt voi päätellä että Raamattuakaan ei ole tarkoitettu luettavaksi jonkinlaisena suljettuna umpiona, niin että silmät, korvat ja ymmärrys tukitaan kaikilta muilta vaikutteilta ja informaatiolta.
Raamatun kirjoittajien ympärillä velloi kaikenlaista muutakin rabbiinista opetusta, kirjoitusta, legendaa ja kansantarinaa joiden tunteminen kuului aikalaisten yleissivistykseen ja joihin saattoi viitata - ja joihin viitattiin niin että jokainen tiesi mistä oli kysymys.
(Se, että tarinan narratiivia käytetään opetuksellisena esimerkkinä ei tarkoita että tarinaa itseään pidettäisi totena. Että liekkö tuhlaajapoika tai laupias samarialainenkaan olleet todellisia henkilöitä?)

Nykyraamatunlukijankin kantsisi niihin tutustua. Vaikkei niitä satuja kummempina pitäisikään niin löytyy niistä aina jotain joka ankkuroi kanonisoidun Raamatun muihin kirjoituksiin viittaavat yksityiskohdat oikeaan kontekstiin.

Janneksesta ja Jambreksesta on kerrottu mm. tässä apokryfikirjassa. Tarinan totuudenmukaisuudesta en menisi vannomaan mutta se on ilmeisesti tämä tai tämänkaltainen tarina jonka Paavalikin tunsi ja johon viittasi. http://www.apokryfikirjat.com/janjajam.htm?fbclid=IwAR1VfutpR0O_yAZQEJrNDtE7-XAcXUt9QsyB1-sXQsLmf-c6CFEAKKe9FqE


-Ulla Rautiainen-