Kun Jeesus seurakunnasta karkuun lähti

”...(Jeesus) meni tapansa mukaan sapatinpäivänä synagogaan...”
Tätä Luukkaan 4 luvun lauseenpätkää käytetään usein vakuuttamaan seurakunnassa säännöllisesti käymisen välttämättömyydestä.
Että kun kerran Jeesuskin, niin pitää meidänkin tarpeeksi tiheään kirkkossa/rukoushuoneessa näyttäytyä.

Tähän tarkoitukseen sananpaikka ei kyllä ihan osuva ole. Siksi luku jätetäänkin varsin hyvästä syystä lukematta loppuun asti. Tarina kokonaisuudessaan kun ennemminkin kävisi varoituksena uskonyhteisöistä.
Senkin synagogakäynnin lopputuloksena seurakuntaväki kun yritti tappaa Jeesuksen. Ja kyseessä sentään oli Jeesuksen oma kotiseurakunta jossa lapsesta asti oli käynyt. Pieni yhteisö, jossa kaikki tunsivat kaikki.

Eikä jatkokaan parempaa luvannut. Missionsa alussa vielä tuntemattomana tekijänä saattoi jonkin aikaa kierrellä synagogasta toiseen saarnaamassa, mutta maineen levitessä pian ovet sulkeutuivat.
Eikä pelkästään Jeesukselta. Mustalle listalle infektoituivat myös fanittajansa. Joka erehtyi häntä Messiaana pitämään sai potkut uskonyhteisöstä. Eikä seurakunnasta erottaminen ollut mikään vähäpätöinen sanktio maailmassa, jossa sosiaalinen elämä keskittyi synagogaan.

Boikotoidun saarnamiehen oli ominluvin siirryttävä pitämään ulkoilmatilaisuuksia missä milloinkin sattui olemaan.
Jerusalemin temppeli oli niin iso laitos ettei sinne käytännön syistä saanut porttikieltoa laitettua, mutta eräänkin kerran oli kivitysuhan alta sielläkin piiloon lymyttävä ja karkuun karattava.
Ja mites koko tarinassa lopulta kävi?

Ei kerrota, kuinka Jeesus aikaisempina vuosina kotiseurakunnassaan pärjäili. Tuskin kuitenkaan mikään hylkiö oli, koska päästettiin puheenvuoroa pitämään. Näyttäisi siltä, että vaikeudet alkoivat vasta, kun Pyhä Henki lehahti päälle ja aloitti todellisen kutsumuksensa toteuttamisen.

Tämä kirjoitus nyt ei ole kielto hengailla seurakunnassa jos sellaisen hyväksi kokee.
Mutta ajatuksenaihetta ymmärtämään niitä jotka eivät niin hyväksi koe.
Ja lohdutukseksi niille, joille organisoitu hengellisyys ei oikein luonnistu.

Ja aika antisemitististä on ajatella että vain juutalaisilla oli huonoa jumalantunnistuskykyä. Että ei meillä kristillisissä seurakunnissa moista tapahtuisi.
Eikö?


-Ulla Rautiainen-