keskiviikko 5. helmikuuta 2020

...mato enkä ihminen...


Tiedäthän sen Psalmi 22 joka alkaa sillä sydäntäsärkevällä huudolla: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Ne sanat, jotka kuoleva Jeesus lausui ristillä. Koko tämä Psalmihan on kuvausta Golgatan tapahtumista.
Sanatarkasti.
Siinä on myös se "Mutta minä olen mato enkä ihminen...”.

Tätä olen kuullut selitettävän että ristillä riippuva kiemurtelee siinä kuin mato henkeä saadakseen.
Valitettavasti tämä selitys ei ihan hepreankielisen tekstin mukaan osu. Sellainen kiemurteleva mato olisi ”rimmah”. Se Psalmi 22 mato on Heprealaisessa Raamatussa ”tola”.
Mutta älkää olko pahoillanne, sillä tämä ”tola” on jotain vielä osuvampaa.
Ei Psalmin kirjoittaja erehtynyt.

Tämä ”tola” on tieteelliseltä nimeltään coccus ilicis. Eikä se oikeastaan ole mato vaan kirva. Sitä kutsutaan madoksi, koska naaraspuolinen otus menettää lopussa jalkansa. Se elää Välimeren alueella, quercus ilex -tammen lehdillä ja siitä saadaan karmosiininpunaista väriä. Suomeksi se on kermeskirva.
Roomalaiset värjäsivät sillä kenraalien viittoja ja juutalaiset ilmestysmajan kankaita ja ylipappien vaatteita ja sana esiintyy Raamatussa niissä yhteyksissä.

Ja tämän otuksen naaraspuolisen elämä natsaa hyvin Jeesukseen.
Siksi se sana Psalmiin onkin תולעת eli feminiinimuotoisena.

Kerran elämässään se tuottaa jälkeläisiä. Silloin se nousee puuhun ja kiinnittää ruumiinsa pitävästi puun pintaan ja tekee helakanpunaisen kuoren ympärilleen, jonka alla se munii munansa. Kun toukat kuoriutuvat, ne pysyvät suojassa emon kuoren alla, saavat ravintonsa syömällä äitinsä elävältä ja värjäytyvät myös pysyvästi punaisiksi emosta vuotavasta väriaineesta. Myös puu värjäytyy siitä kohdasta pysyvästi punaiseksi. Kun poikaset alkavat pärjätä itsekseen, emo kuolee. Kolmen päivän kuluttua kuolemastaan se kuivuu ja muuttuu valkoiseksi kuin lumi.

Symboliikkaa:
Nousee vapaaehtoisesti puuhun.
Puuhun kiinnitetty (naulattu), joka vuotaa punaista nestettä (verta).
Hänen lapsensa (me uskovat) olemme suojassa hänessä ja saamme ravintomme Hänestä (Joh. 6:53 ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne.”)
Hänen verensä on pysyvästi meissä sovituksen liiton merkkinä.
Hän uhraa itsensä kuolemaan antaakseen lapsilleen elämän.
Kolmen päivän kuluttua Hänen ruumiinsa muuttui ylösnousemuksessa ja näyttäytyi loistavan valkoisena. (Ilm.1:14 ”Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi...”)

Tola esiintyy myös Jesaja 1:18 ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset tulevat ne villanvalkoisiksi.” Tässä purppuranpunainen on כתולע ”niin kuin tola”.

Ja sitten vielä ”tola” sanassa on t -kirjain alussa ja Psalmi 22:ssa myös lopussa. Vanhimmassa hepreassa t eli tav kirjain oli ristin muotoinen merkki. Niin että sekin on siinä vielä nähtävänä, jos vanhimmalla kirjoitustavalla lukee.

Niin että kyllä psalminkirjoittaja osasi yhteen sanaan sisällyttää koko pelastuskertomuksen.
Sattumaako? Tuskin.



-Ulla Rautiainen-

1 kommentti: