perjantai 19. kesäkuuta 2020

Ei hyvä


Nyt tarkistetaan kuinka tarkkaan olette Raamatunne lukeneet. Melkein kaikesta luomistyöstänsä Jumala sanoo että se on hyvä. Vain yhdestä Hän ei sano että olisi hyvä. Mikä ei ollut hyvä?

Vastaus on että se kun hän toisena luomisen päivänä erotti taivaanvahvuuden vedet luomansa maaplaneettaa peittävistä vesistä. Siitä kohdasta loistaa poissaolollaan loppukaneetti: hyvä.

Kertoisko se jotain Jumalasta?
Hänen halustaan olla yhteydessä luomaansa.
Niin kiihkeästä, innokkaasta, intohimoisesta, hurmioituneesta, palavasta, rakastuneesta halusta yhteyteen että jopa itsetekemä erottelu taivaan ja maan, itsensä ja luomansa välillä saa Hänet kokemaan että ei hyvä.

Miksi sitten? Eikö taivasta ja maata olisi voinut alun perin pitää yhdessä?
Ehkä erottelun tarkoitus oli että Hän halusi rakkauden ja halun yhteyteen olevan vastavuoroista ja molemminpuolista.
Että ihmiskunta-morsian omasta halustaan rientäisi riemulla Jumala-sulhasensa syliin.
Tuntisi samoin Häntä kohtaan kuin Hän ihmistä kohtaan.
Kiihkeää, innokasta, intohimoista, hurmioitunutta, palavaa, rakastunutta halua yhteyteen.
Siinä odotukset taisivat olla kyllä ylimitoitettuja.
Kun hurjinpiinkin Jumalan rakkaudenilmaisuihin (kuten se ristille meno) enemmänkin palautteeksi on tullut vahva EVVK.
(Hesekielin 16 luku antaa surullisen kuvauksen.)

Luomiskertomuksen jälkeen loppu Raamattua näyttääkin olevan Jumalan puolelta tätä yhteyden hakemista. Omalta osaltaan Hän tekee kaiken mahdollisen saadakseen ihmiskunnan huomion ja korjatakseen katkennutta yhteyttä ihanteensa mukaiseksi.

Ja kyllä tässä romanssissa Happy End on. Ilmestyskirjan kaksi viimeistä lukua kuvaavat miten uudeksi luotu maa yhdistyy taivaalliseen ja Jumala ja Hänelle sydämensä avanneet ihmiset ovat taas yhdessä.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti