torstai 18. kesäkuuta 2020

Itselleen kuolemisesta


Hengellisessä opetuksessa puhutaa paljon itselle kuolemisesta ja riisumisesta jne senkaltaisesta.
Tähän aiheeseen olisi hyvä määritellä mitä tämä ”riisuminen” ja ”itselle kuoleminen” tarkalleen merkkaa.
Ettei se tarkoita sitä että tarvitsee repiä itseään (ja vielä vähemmän muita) siitä Jumalan luomasta persoonastaan irti joka itsekullekin on tarkoittettu tai mitätöidä mahdollisuuksiaan olla ja toimia siinä kutsumuksessa jonka on Jumalalta saanut.

Ennemminkin itsekkyydestä ja suhteettoman ison tilan toisten kustannuksella rohmuamisesta. Että oppisi katsomaan asioita muittenkin näkökulmasta eikä vain oman navan ympärillä pyörivällä itsekkäällä putkinäöllään.

Että ymmärtää muillakin olevan arvoa ja arvokasta annettavaa eikä esim. suuna päänä vaienna lähimmäisiään omalla isolla egollaan (monien seurakunnallisten pienryhmien (ja suurempienkin) ongelma, jossa yksi ”saarnatautinen” omalla paasaustulvallaan tekee mahdottomaksi kenenkään muun saada suunvuoroa - eli olettaa itsestäänselvänä asiana ettei kellään muulla kuin hänellä itsellään ole mitään kuulemisen arvoista sanottavaa.)

Ja kenelle se suunnataan...
Huomata, että Raamatussa Jeesus ei ikinä ns. potki jo maassa makaavaa. Kaikki nöyrtymisvaatimukset Hän suuntaa niille, jotka jo jollain tavalla kukkona tunkiolla ovat, ei niille valtarakenteiden runtelemille, jotka jo muutenkin ovat heikoilla. Jeesus läksyttää kovasanaisesti vallanpaikoilla olevia (tai vallanpaikkoja hamuavia), ei näiden vallanpitäjien alistamia.
Esim. ”joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne” on suunnattu johtajanasemasta riiteleville miespuolisille opetuslapsille.

Kiinnostavaa on huomata että evankeliumeissa ei ole yhtään kohtaa, jossa Jeesus komentaisi jo muutenkin siinä yhteiskunnassa miehiä ahtaamaassa ja heikommassa asemassa olevia naisia vielä lisää alentamaan tai pienentämään itseään.
(Paitsi se kanaanilaisnainen jolle sanookin aika pahasti, mutta syystä (joka tosin ei käy meidän Raamatusta ilmi, mutta aramealaisesta kyllä, että oli tekopyhä ja teeskentelevä ihmisten mielistelijä (samaa sanaa käytetään Jes.10:6) joten todennäköisesti Jeesuksen tyly vastaus oli jonkinlainen revanssi ja asenteenparannuskehoitus naisen omalle suhtautumiselle muihin ihmisiin.)

Naiset kun oli jo pienestä asti muutenkin opetettu palvelemaan (varsinkin miehiä) joten ei heitä ollut enää syytä palvelijaksi alentumiskäskyillä enempää kiusata. Betanian Mariankin Jeesus nosti keittiöpalvelijasta arvostettuun opetuslapsen asemaan. Korotti paikalle, johon siinä kulttuurissa ei kukaan muu katsonut naista älyllisesti ja moraalisesti kelvolliseksi.
Kaikki Jeesuksen palvelijaksinöyrtymiskäskyt on suunnattu miehille, joille se ei niin luonnostaanlankeavaa jo valmiiksi ollut.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti