Okkultismista

Kristillisissä piireissä varoitellaan paljon okkultismista. Okkultismi on Iso Paha jota tulee kauhulla kavahtaa tai demonit hyökkää jos siihen vahingossakaan hipaisee.
Jos niin on, pitäisi suojautuakseen ensin tietää mitä okkultismi ylipäänsä on.

Wikipedia sanoo: ”Okkultismina voidaan pitää sellaista henkistä oppia ja toimintaa, jonka sisältöä tai menetelmiä ei ole päästetty yleiseen tietoon.”
Nykynettiaikana tämä määritelmä ontuu sikäli että käytännössä niin salaisia oppeja, joiden sisältöä ei etsivien löydettäväksi olisi vuotanut, on aika vähän.

Toinen määritelmä on: ”erilaisista lähteistä koostuva maailmankuva, jonka jokainen sen harjoittaja itse kokoaa itselleen. Okkultisti pyrkii tutkimaan maailmaa yliaistillisin keinoin, sitten kun on kehittynyt luomansa maailmankuvan tavoitteiden mukaiseksi”.
Tässäkin määritelmässä ongelmana on, että käytännössä kaikki muodostavat maailmankuvansa kokoamalla sen valitsemistaan lähteistä itselleen sopivaksi. Ei kukaan omaksu kaikkia maailmassa tarjolla olevia väitteitä ja uskomuksia. Jonkinlaista valintaa on jokaisen tehtävä.
Yliaistillisuuskin kuuluu, ainakin karismaattiseen kristilliseen hengellisyyteen olennaisesti.
Joten?

Tämän saivartelun jälkeen todetaan nyt että käytännössä kristillisissä piireissä okkultismi on synonyymi mille tahansa jossa mennään yliluonnolliseen kristillisten raamien ulkopuolelta ja yritetään vääntää kättä toistodellisen kanssa ilman että Jumala on siinä mukana.

Siitäkin voidaan kuitenkin käydä saivartelemaan.
Ei kaikki, mikä menee kristillisyyden nimikkeellä ole okkultismivapaata.
Karismaattinen noituus on ihan oma juttunsa eikä niin harvinaistakaan. Pyhäksi Hengeksi naamioitua manipulointia, jossa psykologisin keinoin (syyllistämisellä, imartelulla, pelottelulla, katteettomilla lupauksilla, keinotekoisesti tarpeita luomalla jne...) muokataan tunteita ja ohjataan käytöstä voi kyllä ihan hyvin kutsua okkultismiksi.

Sitten vielä: kuulin seurakunnassa kun yksi ihminen mielestään keksi ratkaisun kärsimyksen ongelmaan: jos meillä ei sairauksia tai muita vaikeuksia olisi joihin rukoilla apua niin mihin me silloin Jumalaa tarvitsisimme?
Minusta sekin on okkultismia että tavoittelee jumalallisia voimavaikutuksia ilman halua kohdata Jumalaa itseään. Käyttää Jumalaa vain välineenä ongelmiensa ratkaisuun ilman kiinnostusta Jumalan itsensä persoonaan.

Oma määritelmäni okkultismista olisi jotain sellaista että mikä tahansa jota yritetään kaapata irti Jumalan kontrollista ja hallinnasta omiin tarkoituksiin ja senkaltainen hengellisyys jossa yrittäisin käyttää ja ohjailla Jumalaa sen sijaan että antaisin Jumalan käyttää ja ohjata minua.


-Ulla Rautiainen-