torstai 18. kesäkuuta 2020

Jonestownin tragedia


Tapaus on äärimalliesimerkki tappavaksi vinksahtaneesta hengellisyydestä. Kirjaimellisesti. Jim Jonesin pastoroiman kirkon kehityskaari maailmaa parantamaan tähtäävästä yhteisöstä 918 ihmisen joukko(itse)murhaan on ajatuksia herättävää.
Mitä siellä oikein tapahtui? Miksi suuri joukko hyvää tarkoittavia ihmisiä suostui seuraamaan ja tottelemaan ilmiselvästi pahan riivaamaa miestä? Eikö vaaran merkkejä nähty ajoissa? Voiko muuallakin sama toistua?

Kyllä voi. Samantapaisia tapauksia on ollut muitakin: David Koresh, Heaven's Gate, Knutby, Solar Temple, Joseph Kibwetere... Vielä toimivista tekijöistä yksi mielenkiintoinen on itsensä Jeesukseksi julistanut siperialainen lahkojohtaja Vissarion. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä, mitä tämän suljetun yhteisön kulissien takana oikeasti tapahtuu ja mihin se on menossa.

Harva vääristynytkään hengellinen yhteisö joukkomurhiin asti päätyy, mutta kyllä mittavaa vahinkoa saatetaan tavallisissakin uskonyhteisöissä saada aikaan. Uskontojen uhrien tuki UUT ry ei ole tyhjän päiten syntynyt yhdistys. Sille on ihan liian paljon tarvetta.
Siksi Jonestownin tapaustakin kannattaa tutkia, niitä mekanismeja ja tekijöitä jotka mahdollistivat tuhoisat tapahtumat. Kun samoja elementtejä, vaikkakin lievemmässä tai piilotetummassa muodossa esiintyy meikäläisissäkin normiseurakunnissa.

Käsityksiäni syistä jotka johtivat katastrofiin:

Muut kirkot olivat enimmäkseen laiminlyöneet julistuksestaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden (ja siitä syystä niitä voi kyllä pitää ainakin välillisesti osasyyllisinä mahdollistamismielessä) ja kun kansakunnan päähänpotkimat viimein kuulivat Jim Jonesilta julistusta, jossa heidän ongelmansa huomiotiin ja luvattiin korjata, niin tottahan siinä haluttiin olla mukana.

Yhteisö perustui Jim Jonesin henkilön palvontaan. Vaikka nimellisesti oltiin ”kirkko” niin julistuksessa käytettin Raamattua vain senverran että Raamattuun uskovat saatiin pidettyä mukana. Pastori Jones julisti itse olevansa jumala, kykenevänsä ihmetekoihin (jotka tosin olivat lavastetuja huijauksia) ja vaati sokeaa uskollisuutta seuraajiltaan.

Yhteisön suljettuhenkisyys. Vaikutteita ja tietoa yhteisön ulkopuolelta vähennettiin koko ajan kunnes Guyanan viidakossa oltiin totaalisesti pelkästään Jonesilta saadun informaation varassa.

Jones loi uhkakuvia ja pelotteita ulkopuolisesta maailmasta ja manipuloi seuraajansa uskomaan että vain Jonesin kanssa he olivat turvassa ja onnellisia.

Yhteisön hierarkisuus tasa-arvoisuuden julistuksesta huolimatta. Nostamalla osan jäsenistä etuoikeutetuksi eliitiksi Jones sai näistä kurinpitäjiä muulle väelle.

Tietyllä tapaa yhteisössä olikin hyvät hetkensä. Osa eloonjääneistä kuvaa edelleen sitä aikaa elämänsä parhaaksi. Hyvien asioiden takia silmät suljettiin näkemästä sitä minkä olisi pitänyt laittaa hälytyskellot soimaan.

Jim Jones ei ollut hengelliseksi johtajaksi sopiva henkilö: oli pahasti häiriintynyt, äärimmäisen narsistinen persoona, väkivaltainen huumeaddikti ja seksuaalisesti moraaliton jolle uskonto oli vain keino luoda oma valtakuntansa jossa hän itse oli jumalana.

Loppupäätelmä:

Uskonto on erinomainen työkalu häiriintyneen persoonan käyttää valtaansa saamiensa alistamiseen. Hengellisellä väkivallalla saatu ote ihmisestä on tiukampi kuin mikään muu. Mikä muu tahansa väkivallan muoto - henkinen, fyysinen, seksuaalinen - koskettaa ”vain” tämän maailman rajojen sisäistä ulottuvuutta. Hengellisellä väkivallalla saadaan hallittava uskomaan että häntä hallitsevalla on valta vaikuttaa sekä hänen suhteeseensa Jumalaan ja vielä tuonpuoleiseen iankaikkiseen kohtaloonkin.

Terveessä hengellisyydessä, vaikka sisältäisi kuinka jyrkkiä näkemyksiä, lopullinen päätösvalta oman elämänsä asioista jää aina yksittäisen ihmisen omaan haltuun. Yhteisö eikä sen johtajat eivät päätä kenenkään puolesta kuinka olla ja elää. Loppupeleissä jokainen vastaa yksin vain Jumalalle omasta elämästään, eikä siihen väliin ole lupa yhteisön johtajienkaan ängetä.

Terveessä hengellisyydessä uskovat sitoutetaan Jumalaan eikä yhteisön johtajiin. Jos alkaa näyttää, että uskonyhteisössä vallitsee ääneen lausuttu tai lausumaton käsitys että Jumalan suosio onkin riippuvainen alistumisestasi jonkun johtomiehen tai -naisen sokeaan tottelemiseen, niin on aika lähteä litomaan siitä paikasta ja äkkiä.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti