Moniavioisuuskysymyksestä

Totta, että Mooseksen laista löytyy oikein ohjeita miten mies järjestää moniavioisen avioliittolaitoksensa. Tarkoittaako se että monivaimoisuus olisi Jumalan hyväksymä, jopa siihen yllyttämä avioliittomalli?

Jotkut miehet lukevat sen niin.

Mooseksen laissa on muitakin nykylukijaa arveluttavia käskyjä (ja niistäkös Raamattua dissaavat riemastuvat). Raiskatut naiset tai sotasaaliina ryöstetyt neitsyet pakotetaan naimisiin raiskaajansa tai ryöstäjänsä kanssa naisen omaa mieltä kysymättä... on kirovesituomioita ja neitsyyden merkin vahtimista jne... jne... siveysvaatimuksia jotka koskevat yksinomaan naisia, muttei miehiä... Ylipäänsä lait ovat nykyfeministin katsomana naisille pöyristyttävän epäedullisia.

Miksi näin?
Onko Jumala naisvihaaja kun vasiten tekee puolelle ihmiskunnasta elämän kurjaksi?

Ei ole Jumala misogyyni.
Ihmiset ovat.
Siksi näin.

Paratiisissa Jumala antoi ensimmäisen kerran avioliittomallin: ”...mies ... liittyköön vaimoonsa (siis vaimo kieliopillisesti yksikkömuodossa), ja he (nämä kaksi puheenaolevaa yksi mies ja yksi nainen) tulevat yhdeksi lihaksi.”
Ei ollut Aatamia ja haaremia, ei jalkavaimoja, sivusuhteita, seksiorjia eikä maksullisia naisia huvittelukäyttöön.

Sitten langettiin syntiin ja paratiisista pois ja miesväelle juolahti mieleen että näitä kaikkia voisikin olla.

Seuraavan kerran seksitapoihin tulee oikaisua kun antediluviaanisessa maailmassa Jumalan pojat huomaavat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottavat vaimoikseen kaikki, jotka he parhaiksi katsovat ja seuraavana asiana se maailma huuhtoutuu vedenpaisumuksen alle.

Sitten päästään Siinaille ja tulee kymmenen käskyä jossa sanotaan ”Älä Tee Huorin”. Sukupuolineutraalisti kohdennettuna kaikille.
No, kielletäänhän siellä tappaminenkin.
Johon välillä Jumala kuitenkin suorastaan velvoittaa.
??????

Kymmenen käskyä on eräänlainen Jumalan ihanne, utopia täydellisestä maailmasta.
Niiden jälkeen saadaan iso joukko lakeja, jotka on tarkoitettu reaalimaailmaan.
Jumalalla on nimittäin ongelma.
Paratiisissa tuli annettua maailman hallinta ihmiskunnan käsiin.

Hyvän- ja pahantiedonpuusta syömisen seurauksena tämä ihmiskunta alkoi kuvitella että sillä oli itsellään itsenäinen kyky tunnistaa hyvä ja paha eikä Jumalan moraalieettiset määritelmät enää niin kiinnostaneet.
Enemmänkin käärmeen ehdotukset.

Luvattu mikä luvattu kuitenkin, ihmiskunnalla oli nyt oikeus luoda omat lakinsa, vaikka kuinka kieroutuneet.
Voisihan Jumala kaikkivaltiaana pakottaa ihmiset ihannettaan tottelemaan.
Niin hän ei kuitenkaan tee.
Ei hän sitä lupaustaa riko missä antoi maailman ihmisille.
Tehkööt siis sillä pääsääntöisesti mitä haluavat, Jumalan vain sivusta välillä puuttuessa joihinkin yksittäisiin juttuihin.

Hesekiel 20:25 Jumala jo tunnustaa: ”Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää”.
Kun realiteetit ovat mitä ovat, on toimittava niiden mukaan. Ihmiskunta oli järjestänyt olonsa siihen tilaan, että valittavana oli vain huonoja vaihtoehtoja ja niiden ”ei-hyvien-käskyjen” tarkoitus oli olla estämässä vielä pahempaa.
Lapselta ei voi vaatia sitä mitä teini-ikäiseltä eikä teini-ikäiseltä sitä mitä aikuiselta.
Ihmiskunta ei ollut vielä moraaliselta tasoltaan lähelläkään aikuisuutta.

Yhteiskunnassa, jossa monivaimoisuus oli niin paukapäisen tiukasti jo juurtunut yleiseksi tavaksi, että sen suora kieltäminen ei olisi aiheuttanut minkäänlaista ymmärtämisreaktiota oli pelastettava mitä pelastettavissa vielä oli ja annettava jonkinlaiset säännöt edes alkeellisen säällisen käytöksen toteutumiseen ja niissä puitteissa jossa se voisi toteutuakin. Täyden ihanteen vaatiminen olisi johtanut vain koko lain sivuuttamiseen.

Huomioitavaa, että Mooseksen lait voi oikeastaan jakaa kahteen osaan.

On niitä jotka koskevat ihmisen suhtautumista Jumalaan (jumalanpalveluslait sun muut semmoiset); niissä Jumala on tiukkana ja vaatii tottelemista vaikkeivat kaikki lainpykälät ymmärrettäviä olekaan. Sillä vaikka maailma olikin ihmiskunnan hallussa, niin ei sentään Taivas ollut.

Sitten on lakeja, jotka kohdistuvat ihmisten keskinäisiin väleihin. Näissä lait myötäilevät ihmisten olemassaolevia käytänteitä vain siistien pahimpia rosoja pois. Naisten oikeuksien ajamista tai orjuuden kieltämistä olisi ollut turha alkaa vääntämään maailmassa, jossa edes naiset tai orjat eivät käsittäneet olevansa emansipaation tarpeessa.

Kun äiditkin hankkivat pojilleen useita vaimoja tai orjilla saattoi olla itselläänkin orjia ja koko yhteisö perustui voimasuhteiden määräämään hierarkiaan niin yleisessä asenteissa olisi ensin ollut tapahduttava niin suurellisia muutoksia ettei semmoisia äkkiä tapahtunut ennen kuin oikeasti oikeudenmukaisia ja tasa-arvoisia lakeja olisi voinut tarjota.

Esimerkki tästä miten Jumala ihmisten asioissa menee ihmisten ehdoilla on kuninkuus. 1 Samuelin kirja 8 luvussa Herra sanoo Samuelille: "Kuule kansan ääntä kaikessa, mitä he sinulle sanovat; sillä sinua he eivät ole pitäneet halpana, vaan minut he ovat pitäneet halpana olemaan heidän kuninkaanansa.”
Jumalan ihanne olisi siis ollut teokratia, jossa hallinto olisi toteutunut Jumalan valitsemien tuomarien kautta. Mutta kun ihmiset halusivat periytyvän kuningashallinnon niin Jumala suostui siihen ja alkoi toimia sen mallin puitteissa.

Välillä kuitenkin tulee pistokokeenomaisesti korjauksia aviollisiin valintoihin.
Niin käy esim. Esran viimeisessä luvussa jossa miehet komennetaan eroamaan muukalaiskansaisista vaimoistaan, jotka olivat vetämässä miehiään epäjumalanpalvelukseen.
Kyse kun oli siis Jumalan asiasta, ei pelkästään ihmisten välisestä.
Ja vaikka Jumala toisaalta ei avioeroja kannatakaan, niin tästä tulee ennakkotapaus opettamaan, ettei ihan niinkään voi pelata, että ensin rikotaan selvää jumalallista kieltoa ja sitten kuvitellaan että nyt Jumala on pakotettu hyväksymään tilanne.

Sitten Uuteen Testamenttiin.

Avioliittoasia tulee taas esille Matteus 19 ja Markus 10 luvuissa. Puhutaan Mooseksen määräämästä erokirjasta ja Jeesus selväsanaisesti sanoittaa että eromahdollisuus (ilman kunnon syytä) oli vain käytännön sanelema pakko ihmiskunnan pahuuden takia (etteivät vielä ikävimmillä tavoilla alkaisi hankkiutua eroon puolisoistaan) eikä se mikä Jumalan ykköstahto oli. Kyse oli siis kahdesta pahasta pienemmän hyväksymisestä.

Hyvä malli Jeesuksen mukaan on: ”mies ... liittyköön vaimoonsa. Ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha.” Ja Jeesuksen tässä Genesiksestä lainaamassaan sitaatissa todellakin kaikilla kielillä on se ”kaksi” sana määrittelemässä montako ihmistä yhteen avioliittoon mahtuu.
"Joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, se tekee huorin...” taas kyllä aika selvää kauraa luulisi olevan että jos kerran hylättyään, niin vielä enemmän yhdessä ollessa on lisävaimojen ottaminen huoruutta.

Ainahan voi tietysti yrittää pelata niin kuin entisinäkin aikoina että kaikki yhteiskunnan hyväksymät avioliittomallit ovat käypiä ja Jumalankin on mukisematta vain hyväksyttävä ne. Niin kuin ennenkin sen moniavioisuuden.

Kysymys on siitä haluaako noudattaa Jumalan ykkösihannetta vaiko hätäratkaisuvaihtoehtoja.

Moniavioisuusaiheesta lisää tuossa linkissä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2016/08/pyhitettya-polygyniaa.html



-Ulla Rautiainen-