Runoilun lahjasta

Blogiani ja facebook sivuani lukevat ovat huomanneet, että kirjoitan runoja.

Aika siis kertoa mistä ne tulevat.

Puhun kielillä. Jotka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa, niin tuosta linkistä infoa: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/12/teeseja-ja-vastateeseja-eli-kuinka.html

Puhun siis kielillä. Vuosia sitten tapahtui niin, että kielillärukoukseni alkoivat tulla runomuotoisina: alku- tai loppusointujen, riimien, runorytmin ja -poljennon kanssa. Sitä harjoitusta kesti jonkin aikaa, lausuin tai lauloin kielillärukousta kuin vieraskielistä runoa, josta en mitään ymmärtänyt. Sitten alkoi rukoillessani mieleen nousta (kuin pulputen vettä lähteen pohjalta) suomenkielisiä runolauseita.

Niitä sitten olen kirjannut talteen sitä mukaan kun niitä tulee. En omalla taidollani pysty sepittämään minkäänlaista jos Korkeammalta Taholta tulevaa inspiraatiota ei tipu. Siksi välillä on taukoja.

Jotkut runot tulevat kokonaisuutena, joistakin enemmän tai vähemmän yksittäisiä lauseita joita omalla taidollani täydennän. Jotkut tulevat kuvina. Näen unia tai päänsisäisiä näkyjä, kuin valveunia joita sanoitan runomuotoon. Nämä kuvat tulevat rukouksessani, tai joskus musiikkia kuunnellessani (ja silloin tuntuu kuin Jumala tulisi sinne musiikin sisään ja ilmaisisi itseään sitä kautta) tai vain Jumalaa ajatellessani (rukous ja Jumalan ajattelemisen ero nyt tietenkin on aika liukuva käsite).

Nämä runot eivät ole loppusointuisia, syystä että käsittääkseni ne ovat käännöksiä tuosta rukouskielestäni. Alkumuodossaan kuulen niissä enemmän verbaalisia hienouksia (niissä on alku- tai loppusointuja ja muutakin sana-akrobatiaa) kuin siinä muodossa jossa ne kääntyvät suomenkielelle.

Minään sanatarkkoina profetioina niitä ei lukijoiden kannata ottaa. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu. Osa ja osia niistä kyllä on sanatarkasti Korkeammasta Luovuudesta lähtöisin ilman aina edes omaa ymmärrystä mitä yksityiskohdat tarkoittavat ja ilmaisujen avauduttua vasta aikojen päästä kun ne ovat alkaneet toteutumaan tai selitystä on tullut jostain muuta kautta.

Muutama runo on kyllä täysin alusta loppuun asti saatuja ilman omaa ajatusta. En kuitenkaan yleensä käy kelleen erittelemään mitkä runot tai kohdat ovat Pyhän Hengen säkeitä mitkä omiani, syystä että kenen tahansa lukijan olisi tärkeää kehittää kykyä tunnistaa jumalallista kipinää ja oppia itse henkienerottelua. (Eihän ole turvallista ulkoistaa jumalantunnistuskykyään kenellekään toiselle. Jokainen kun kuitenkin lopulta joutuu itse yksin vastaamaan omasta jumalasuhteestaan.)

Minun tapauksessani Jumala ei tehnyt minusta sanelukonetta, jonka kautta olisi antanut pelkkää valmista tekstiä, vaan tiimiläisen jonka kanssa yhdessä luodaan tekstiä, sekoittaen omaa ajatustaan minun ajatuksiini, käyden dialogia tai duettona vuorolaulua jossa vuorotellen kysymme ja vastaamme toisillemme, antaen valmiita lauseita, ajatuksia ja visioita joihin minä vastaan lisäämällä taukopaikkoihin omilla sanoillani kuitenkin Hänen näyttämäänsä visiota ja inspiraatiota.

Kokemus muistuttaa pari- tai ohjattua tanssia, jossa yksi ohjaa ja toinen seuraa, mutta seuraajankin on itse ne askeleet otettava joten ne siinä mielessä ovat kyllä omia askeleita vaikkakin viejän ohjaamaan suuntaan (tästä ns. ”peesaamisesta” kirjoitan myöhemmin pidemmän selostuksen).

Prosessiin kuului myös että Jumala käskee minun lukemaan tiettyjä teoksia joista saan lisäoppia runojen muodostamiseen ja sanavarastoni laajentamiseen. Kutsumus täytyy näet ottaa senverran tosissaan että viitsii opiskella aihetta.

Henkilahjojen tarkoitus kun ei ole olla korvaamassa tai oikeuttamassa laiskuutta vaan päinvastoin olla yllykkeenä ahkerointiin. Koska jokainen on tarkoitettu olemaan osana ihmiskuntaa niin että kunnioittaa toisten osaamista eikä ylpistyä olemaan erillinen saareke jonka ei muka tarvitse vertaistasolta ottaa oppia keneltäkään. (Tästä tasapainottelusta Jumalan kuulemisen ja ihmisten kuulemisen välillä kirjoitan myös myöhemmin laajemmin.)

Tämän selostuksen tarkoituksena on olla valaisevana palana siitä mitä profetaalisuus käytännössä on ja miten se esim. toimii. Painottaen että tämä on nimenomaan vain minun kokemukseni (ja tässä asiassa muutoksia voi tulla milloin tahansa ja yleensä tuleekin heti jos alkaa jumiutua enemmän toimintatapaan kuin Toiminnanohjaajaan). Jumala kohtelee ihmisiä yksilöllisesti ja toimii eri ihmisten kanssa eri tavoin.

Yhdellä ilmaisulla sanottuna profetaalisuus on Pyhän Hengen syleilyssä olemista, Isän Jumalan tunteiden tuntemista omassa sielussaan ja yhteisellä äänellä PH:n kanssa Jeesuksen rakastamista ja Jeesuksen rakkauden vastaanottamista ja Jeesuksen ylistämistä.

Ylistäminen = osallistumista Jeesuksen kruunaamiseen maan ja taivaan kuninkaaksi. (Siitähän siis tiivistettynä koko uskovaisuudessa on kyse; olenko oma jumalani vai annanko Hänen, Jeshua Adonain olla minun Jumalani.) (Ylistämisellä en siis tarkoita mitään musiikkigenreä).

Esimerkki yhdestä ensimmäisistä ja kokonaisimpina saaduista runoistani on tuon linkin takana: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/07/runo-unelmasta.html


-Ulla Rautiainen-

Kun maailma ei riitä

"Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".

Moniko maailman mahtipäistä oli jo tarjoukseen tarttunut ja ostanut asemansa pimeyttä syleilemällä?

Luultavasti aika moni ja siksikö luuli tarjoustansa hyväksikin?

Mutta tässä tapauksessa se iski kirveensä kiveen ja nuolensa ohitse maalin.

Se oli tullut hulluksi.

”... näytti hänelle kaikki maailman kuningaskunnat ja niiden loiston.”

Siinä sen kuuli miten näköala kapenee kun irrottautuu Luojastansa. Tämä kauppa kannatti vain jos kutisti todellisuutensa maarajaiseksi ja tähtien alaiseksi.

Mutta mitätön tarjous sille, joka oli katsonut maailmaa tähtien takaa ja jonka kuningaskunnassa Maaplaneetta oli pelkkänä jalkajakkarana Valtaistuimen edessä.

”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman."

Niin että revi siitä ja mietihän missä ja kenen hallussa maailmankaikkeuden todellinen vallan ydin ja loisto sijaitsee.

Sillä vuorella Hän ei käynyt rihkamakauppiaan kanssa diilaamaan. Ei tarvinnut, oli laajempi visio mielessä ja paljon isompi sopimus jo taskussa.


-Ulla Rautiainen-

Bileam Beorin pojan valinta

”Vaikka ihmisillä olisi rahaa ja valtaa, voimme silti tarjota heille seksiä.” tiesi Anton LaVey, saatanan kirkon perustaja. Tarkoittaen, että luvaton seksi on se helppo syötti, jolla ihmiset saa vedettyä eroon Jumalasta. Istutetaan vain ensin ihmisen mieleen halu ja uskotellaan että hänellä on oikeus toteuttaa tuota halua.

Sen tiesi jo Bileam Beorin poikakin ja käyttikin menestyksekkäästi sitä syöttiä kammetakseen Valittua Kansaa eroon Jumalastaan. Seksuaaliset riitit ja temppeliprostituutio kuuluivat oleellisena osana Israelia ympäröivien kansojen uskonnollisiin menoihin ja lihan iloja hinkuvat israelilaismiehet oli helppo saada osallistumaan epäjumalanpalvelukseen tarjolla olevan eksoottisen seksin houkuttamana.

Bileam pääsi taas kuninkaan suosioon, joka olikin notkahtanut epäonnistuneen loitsimisyrityksen jälkeen. Taikuus ja noituus ei Jumalan suojelemaan kansaan tehonnut mutta kun israelilaisleiriin tuotettiin mooabilaisia yön daameja niin johan syötti nappasi ja kohta olivat kiimaiset miehenpuolet kumartamassa Baal-Peoria.

Ja sitten Jumala vihastui. Epäjumalanpalvelus on Jumalaa kohtaan sama juttu kuin aviorikos ihmisten kesken. Vain avioliittoonsa välinpitämättömästi suhtautuva ilman tunteiden kuohahdusta pettämisen ottaa.

Eikä Jumalan luonteeseen välinpitämättömyys kuulu.

4.Moos.25:4 Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa...” (Suom. 1992 käännös ei auringosta puhu mitään, mutta heprealainen teksti kyllä.)

Se tuomio oli irvokas sitä-saa-mitä-tilaa seuraamus. Mooabilaisuskontoihin kuuluivat ihmisuhrit, joten oli vain synkkää oikeudenmukaisuutta että niistä innostuneet itse joutuivatkin uhrin paikalle. ”Vasten aurinkoa” on jo todella synkänmustaa ironiaa. Mooabilaisjumaluudet käsitettiin auringon tai auringonsäteiden personoitumiksi ja jos kerran auringonpalvojiksi halusitte niin siinäpä on paikka kokea miten paljon taivaankappale apua antaa.

Ei Bileamillekaan hyvin käynyt; kaatui sodankäynnissä israelilaisten miekkaan (4Moos 31:8) ja jätti jälkipolville itsestään pahan maineen. Bileam putkahtaa esiin vielä Miikan profeettakirjassa 6:5 ja Uudessa Testamentissakin. 2.Pietari 2:15 ja Juuda 1:11 mainitsevat hänet petollisena palkan tähden eksyttäjänä ja Ilmestyskirjassa 2:14 hänen nimissään on seurakunnan sisään ujuttautunut haureuteen ja epäjumalien palvontaan viettelevä oppirakennelma.

Siis mikä tämä Bileam Beorin poika oikein oli?

Oikea Herran profeettako, jolla läheinen yhteys Jumalaan oli noussut hattuun niin että kuvitteli jo voivansa määräillä ja ohjailla Jumalaa? Että sensijaan että palvelisi Jumalaa olettikin Jumalan palvelevan häntä? Vai mesopotamialaisten epäjumalien okkultisti ja tietäjä joka koki elämänsä yllätyksen kun tällä kertaa ihka oikea Jumala ilmaantui juttelemaan hänen kanssaan?

On hänestä arkeologistakin näyttöä. Sukkotin laaksosta Deir Allan rauniokummusta on löydetty 800-700 eKr ajoitettuja rappauslaastin paloja, joissa on tekstiä Bileam Beorin pojan unessa saamia näkyä jumalten teoista. Osin teksti on niin identtistä Raamatun kanssa että näyttäisi samasta Bileamista olevan kyse.
Joka enkkukieltä osaa voipi katsoa tuolta sivulta:
https://www.hidabroot.com/archaeological-testimony-of-balaam-ben-beors-inscription-in-jordan/

Juutalainen traditio kertoo että Mooabin kuninkaan lisäksi Bileam olisi ollut faaraonkin neuvonantajana. Joten tavallista kylänoitaa tasokkaampi myrrysmies, joka maksua vastaan välitti henkivalloilta vastauksia ja palveluksia aikansa mahtipäille.

Tapa, jolla hän Baalakin komennusta yrittää hoitaa, kertoo hänen käsitystään miten jumalten kanssa toimitaan. Rituaaleja suorittamalla hän yrittää kiskoa Jumalalta haluamaansa vastausta. Niin kuin häneltä ostetaan tietäjänpalveluksia, niin hänkin kuvittelee voivansa ostaa jumalilta haluamaansa.

Mutta sitten hän törmäsi israelilaisten Jumalaan eikä mikään mennytkään niin kuin tapana oli ollut.

4 Mooseksen kirjassa 22-24 luvuissa kerrotaan outoa tarinaa jossa Mooabin kuningas Baalak palkkaa Bileamin kiroamaan israelilaiset. Bileam soutaa ja huopaa asiassa edestakaisin. Puheissaan antaa ymmärtää että toimii vain Jumalan käskystä juuri niin kuin oikean profeetan kuuluukin tehdä, mutta Baalakin lupaaman palkan toivossa kinuaa Jumalalta jo saatuun (kieltävään) vastaukseen uutta päivitystä.

Seuraa kummallinen tapahtumasarja, jossa Jumala joka välissä ilmoittaa että Valittua Kansaa ei tässä nyt kirota, muttei silti pysäytä prosessia kokonaan. Se on kuin kalastaja väsyttämässä rimpuilevaa saalista. Jumala antaa siimaa ja päästää tietäjän jatkamaan toimiaan mutta ratkaisevalla hetkellä nykäisee aina takaisin. Ilmoittaa että kirousta ei tipu, antaa tietäjän kuitenkin lähteä matkaan, pysäyttää matkalla, antaa jatkaa vielä eteenpäin. Tehdä alttarit, uhrata uhrit ja suorittaa ennusmerkit. Kolmesti yritetään, että josko jo saataisikin tämä hankala Jumala toimimaan halutulla tavalla. Mutta kun rituaalit on suoritettu Jumala ilmestyy kääntämään kiroukset siunauksiksi.

Ehkä prosessin tarkoitus oli Jumalan yritys saada itsepäinen tietäjä käännytettyä puolelleen? Varhaisempi versio Saulus Tarsolaisesta, mutta tämä jukuripää ei kääntynyt tieltänsä vaan puski itsepäisesti loppuun asti. Ehkä Jumalalle ei riittänyt vain pysäyttää tapahtumien kulku, vaan Hän olisi halunnut saada Bileamin itsensä. Saada tämä ei vain pakolla tottelemaan vaan haluamaan omasta halustaan jättää muut jumalat ja noudattaa sen Jumalan tahtoa joka hänelle tässä ilmestyi.

Siinä oli Bileamin elämän tähtihetki, jonkalaista vain harvoille suodaan - Jumala henkilökohtaisesti ilmestyi puhumaan hänelle ja vielä näyttämäänkin itsensä (”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä.”) Mahdollisuus elämässään suunnanmuutokseen. Se ei silti riittänyt - etuudet kuninkaallisten hovinoitana ehkä houkuttelivat enemmän - tai hän ei ymmärtänyt saamaansa tilaisuutta ja kutsua, muutosta hänessä ei tapahtunut.

Tapaus varoittaa kahdesta asiasta: korottamasta ketään jalustalle vain koska on onnistunut profetoimaan oikein ja toisena asiana arvioimasta profetioiden oikeellisuutta sen mukaan minkälainen profetoiva henkilö on.

Opetus: arvioi sanoma sen sisällön eikä välittäjän mukaan ja vaikka jotain olisikin oikein, ei tarkoita että kaikki muukin sen tyypin toimissa olisi oikein.

Bileam Beorin poika ei ainakaan ollut oikeanlainen. Silti täräytti Raamatun yhden tunnetuimmista messiasprofetioista: ”...Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista...” Targum Onkelos (arameankielinen Toora) sanoo sen vielä selvemmin: ”...Kuningas nousee Jakovista, Messias voidellaan Israelista...” Sen lisäksi vielä lopun aikojen tapahtumistakin.

Kun ei saanut Jumalalta tinkaamaansa kirousta, niin toista tietä kuitenkin suoritti Baalakilta saamansa tehtävän: houkutteli mooabilaisnaisia käyttäen israelilaisia haureuteen ja epäjumalanpalvontaan ja oli sillä tavoin vähällä kääntää Valitun Kansan ihmisiä uhraaviksi ja aurinkoa palvoviksi pakanoiksi. Kun päämiehet oli jo mukaan viekoiteltu niin äkkiäkös tauti olisi siitä koko kansaan levinnyt.

Tauti sanan lääketieteellisessäkin mielessä: sen maan seksitavat olivat sen laatuisia että sukupuolitaudit olivat levinneet valtoimenaan aiheuttaen suurta tuhoa väestössä ja siksikin seksuaalinen yhteys noiden kansojen kanssa olisi äkkiä saastuttanut israelilaisetkin.

Eikä kannata pilkata Bileamia rahanahneen toilailunsa takia. Miettiä sen sijaan sopii monestiko itsekin olemme jättäneet varsin hyvin tietämäämme Jumalan tahtoa tottelematta.



-Ulla Rautiainen-

Välisoitto elämässä

Joskus yllättäen
sielunihme tapahtuu
kun Toinen Todellisuus
siihen etsimättä tai hakeutumatta
murtautuu äkisti ja voimalla
kuin heitetyn keihäänkärjen tunkeutuminen
arkisimman olemisen keskelle
runottomaan hetkeen johon dramatiikkaa ei odota.


Kietoo
kuin käsi päälle laskeutuisi
korkeampaan atmosfääriin,
jossa maasyntyinen tomuruumiini
tuntee ajanalaista haurautta
kuin särkyvää lasia olisi
ja rikkiräsähtäen voisi
hetkessä pölypisrtaleiksi murentua
Läsnäolon Suuren Voiman alla.

Mutta samaan aikaan
henkeni juhlii
ja sieluni riemuitsee
heittäytyen kasvoilleen kumartamaan
sen Ikiaikaisen ja loistavan Majesteetin eteen,
jonka jalkojen juureen ja helmojen liepeisiin
sain kutsun olemaan
tässä odottamattomassa Taivaan syleilyssä.

 

-Ulla Rautiainen-

Kiusauksensa

Suuri vaara sille, joka nälkäisenä juuri on ollut erämaassa 40 vuorokautta seuranaan kivet, jotka eivät muutu leiviksi on joutua sieltä suoraan temppelinharjalle.
Alla uhrilihojen herkullisen kypsyvä tuoksu ja kansanjoukko, joka haastaa leiskauttamaan näyttävää merkkiä voimastasi.
Saada kerralla asia heille todistetuksi; tässä on se jota enkelit kannattelevat eikä sinulla enää olisi kiusanaan heidän epäilyksiään vaan pääsy pappien pöytään.
Kuinka paljon enemmän voisitkaan saada aikaan kun aloittaisit palvelutyösi suoraan Jerusalemista eikä tarvitsisi nyhjätä niissä peräkylien nuhjuisissa pikkusynagogissa joissa taivaan teologiaa ei kuitenkaan ymmärretä?

Mutta vedestä noussut oli jo saanut Isänsä mieltymyksen ja sen, ja päälle laskeutuneen kyyhkysen piti olla se minkä varassa riippua.

Koska olet sen vallan alla, jolta olet valtuutuksen saanut.

Palvelutehtävä joka pohjautuu ihmisiltä saatuun valtuutukseen riippuu näiden ihmisten mielialojen kuohuilujen ja aaltoilujen, heidän uskomustensa ja luulojensa varassa. Mukautuu heidän maailmankulttuuriinsa, heidän odotuksiinsa ja haluihinsa ja tietämättömyyteensä. Jää ihmistasolle kuin jalaton mato luikertamaan tomun tasalla ja vääntäytymään ihmisten himojen ja pelkojen mukaiseksi. Joutuu loputtomasti kysymään heidän arviotaan eikä koskaan voi olla varma kestääkö suosio vielä.

Eikä nouse sinne huikaisevaan korkeuteen josta se kyyhkynen laskeutui eikä kuule sitä ääntä joka ihmiskorvissa kuulostaa ukkosen jyrähdykseltä.
Eikä koskaan ole vapaa toteuttamaan kutsumustaan niin kuin se Taivaasta annetaan.


-Ulla Rautiainen-

Varangerin Vardø

Norjan itäisimmässä kolkassa Jäämeren hyisessä syleilyssä sijaitsee Varangerin niemimaa; varjagien, viikinkien, merisaamelaisten ja kveenien maa. Siellä pohjolan myrskytuulet repivät maata hirmuisella vimmalla ja ylpeästi aallot jymisevät vuorenkorkuisina harjanteina miljoonien lintujen asuttamia korkeita rantakallioita vasten. Ihmisiä on vähemmän kuin lintuja. Harvat haluavat vakituiseen asua niin rajulla seudulla.

Kesälläkin niemimaata huuhtova meri on jäätävän kylmä muttei silti edes keskisimmällä talvellakaan peity jääkannen alle, vaan avoimin aalloin lainehtii kilpaa kaamoksen mustaamalla taivaalla liehuvien revontulten kanssa. Tämä on maan äärimmäinen reuna, jossa kesä on pelkkää laskematonta auringonvaloa ja talvi nousemattoman auringon pimeyttä. Mitähän sekin ihmisen sielulle tekee aina puolen vuoden välein heiteltäessä ylenpalttisesta valkeudesta pitkään pimeään ja taas takaisin?

Ennen kuin tie sukeltaa Vardøn saarelle johtavaan tunneliin, kulkee se Domen-tunturin päällitse. Tämä tunturi on pahamaineinen. Ennen sen uskottiin olevan oikea noitavuori, noitasapattien viettopaikka jonka juurella olevista luolista on suora kulkutie helvetin syvyyksiin ja joista pirut nousevat ylös noitia tapaamaan.
Ja noitia näiltä seutuvilta löytyikin erityisen paljon. Harvaanasutun seudun väkimäärään nähden itä-Varangerin noitavainot olivat pahimmasta päästä koko Eurooppaakin ajatellen. Lähemmäksi sata noituudesta syytettyä poltettiin elävältä 1600- luvulla luterilaisen kirkon otettua vallan Ruijan rannikolla.

Olivatko syyllisiä vai eivät, kuinka noituus käsitetään sillä siihen aikaan oli kaikenlaisten taikojen teko tavalliseen elämään kuuluvana tapana. Oli veteen piirretty viiva milloin yleisesti hyväksytyt ja vanhoilta opitut perinnäistavat muuttuivat noitumiseksi. Niinpä noitien etsijät löysivät yleensä mitä hakivat niinkuin ihmisillä yleensäkin on taipumusta nähdä sitä mitä halutaan nähdä ja mihin kiinnostus kohdistuu.
Uhreina oli naisia, jopa hyvinkin nuoria tyttöjä, lapsia oikeastaan ja muutamia saamelaismiehiä ja se kyllä kertoo ketkä siinä yhteiskunnassa valtaa pitivät. Norjalaismiesten joukosta ei roviolle menty.

Paikka jossa suurin osa noituudesta syytetyistä poltettiin sijaitsee saaren eteläpäässä heti tunnelin suuaukon oikealla puolella ja sinne on helppo kävellen nousta.

Paikka näyttää tavalliselta tundraniityltä jonka kivikkoisia liepeitä meri huuhtelee. Ei mitään synkkähenkistä, ei jälkiä hurjasta menneisyydestä. Silti tämä on julma paikka. Aalto aallon perään vyöryy rantaan kuin yhä yrittäen pestä pois kirotun maan syntiä.

Yritän luoda mieleeni kuvia siitä mitä täällä on tapahtunut. Suljetuin silmin näen roihuavat roviot, tikkaisiin sidotut uhrit jotka työnnetään tuleen. On huutoa, kirkumista, palavan lihan käryä, taivaan peittävää savua... Ja ympärillä meri lainehtimassa sydäntäsärkevän kauniina valkeitten lintujen leijaillessa tuulessa.

Ja kentällä katsojat seisomassa - niin mitä tuntien ja ajatellen – uteliainako, pelokkainako odottaen josko noita viime hetkellään vielä tekisi jonkin luvattoman taikatempun. Kokevatko he nyt omahyväisen olonsa turvallisemmaksi kirkon saatua taas voiton pahasta? Tuli puhdistaa, pelastaa, karkottaa pahat henget, tulen läpi taivaskelpoiseksi, sanottiin. Mutta mitä ihminen ajattelee palaessaan roviolla johon papit ja hurskaat uskovaiset ovat hänet työntäneet?

Mitä täällä oikein tapahtui? Mikä hulluus sen yhteisön riivasi? Kuinka helppo onkaan kauhistella; se oli silloin mutta eihän nyt eikä ainakaan meidän keskuudessamme. Rajata näin paha toiseen aikaan ja paikkaan katsoen itsemme puhtaiksi aivan kuin emme me voisi tehdä vääryyttä lähimmäisillemme ja kuitenkaan se ei niin outoa ole.

Ei nykypäivän uskovien yhteisöissäkään hengellinen väkivalta ole tapahtumaton eikä edes harvinainen ilmiö. Ketään ei roviolle enää työnnetä mutta kuinka helposti ihmisen itsetunto, itsenäisyys ja persoonallisuus voidaan tuhota ahdaskatseisen oikeaoppisuuden nimissä kun valtaapitävät erehtyvät pitämään oman sydämensä mieltymyksiä, pelkoja, ennakkoluuloja ja muita väheksyvää ylemmyydentunnettaan Jumalalta tulleena lakina.
Eivät pahimmat ihmiset useinkaan ole uskonnottomia eikä paholainen epäile Jumalan olemassaoloa. Liian usein suurin paha löytyy uskovaisuuden kaapuun koristautuneena ja vilpittömästi itsekin uskoen toimivansa Jumalan asialla ja valtuuttamana.

Ja niin Ainoalta Puhtaalta saamamme suurin rakkaudensanoma vääristyi väkivallan välineeksi heti kun se annettiin ihmisten käsiin, iljettävimmäksi synniksi jolla Jumalan sydän särjettiin sillä ihmisen vallitsevin ominaisuus on pilata kaikki mihin hän koskee.


P.S. Noitien polttamispaikalla on nykyään muistomerkki. Tässä kuvattu vierailuni siellä tapahtui ennen muistomerkin pystyttämistä ja siksi kuvaan kentän autioksi.

-Ulla Rautiainen- 

Juudaksen valinta

Yksi paljon arvuuteltuja asioita Raamatussa on kysymys miksi Juudas Simoninpoika Iskariot teki sen?
Toki Raamatussa annetaan varsin sokeerava syy: kesken viimeisen ehtoollisen meni saatana häneen (Joh. 13:27).
Se kyllä herättää rutkasti lisäkysymyksiä.
Voiko saatana niin äkkiarvaamatta mennä kehen tahansa ja panna tekemään pahuuksia?

Juudas oli kuitenkin kolme vuotta ollut Jeesuksen lähintä opetuslapsipiiriä, kävellyt, syönyt ja nukkunut, elänyt niin arkea kuin juhlaa Jeesuksen kanssa, kuullut kaikki Jeesuksen opetukset ja nähnyt ihmeteot ja ilmeisesti itsekin tehnyt ihmetekoja. Kukaan nykykristitty ei pääse niin konkreettisen läheisesti tuntemaan Jumalan Poikaa.
Eikös se suoja riittänyt?

Tietenkään saatana ei täysin pyytämättä ja yllättäen oikeamielistä ihmistä niin valtaansa saa.
Jotain oli tapahtunut jo sitä ennen.
Oli perkele jo aikaisemmin pannut ikävää ideaa Juudaksen sydämeen ja nyt tuli vain toteutuksen hetki (Luuk. 22:3).
Lisäksi mainitaan että varasti yhteisestä rahakukkarosta. (Joh. 12:6).

Pelkkä rahanhimo kuitenkin saa oudon juonenkäänteen, kun ne kolmekymmentä hopearahaa saatuaan palasi paiskaamaan hynät takaisin ja vielä hirtti itsensä.
Jokin hänen tarkoituksessaan ilmeisesti meni pahasti pieleen.
Aivan kuin se, että Jeesus todellakin tuomittiin olisi tullut yllätyksenä.
Eikö hän odottanut sitä ja tajusi tekonsa seurauksen vasta liian myöhään?
Tämän verran Raamattu kertoo, loput arvailut syistä ovatkin sitten luovaa spekulaatiota.
Kaikenlaisia motiiveja aikojen kuluessa onkin esitetty. Tässä pari lisää yleisemmin tunnettujen lisäksi:

Jonkinlaiseksi kulminaatiopisteeksi Matteus antaa luvussa 26 kerrotun tapauksen, kun Maria, Martan ja Lasaruksen sisar (henkilöllisyys kerrotaan Joh.12 luvussa) holauttaa kolmensadan denarin nardusvoiteen Jeesuksen päälle.
Juudas antaa ojennusta Marialle arvoaineen haaskauksesta, josta Jeesus antaa ojennusta Juudakselle Marian mielenpahoittamisesta josta loukkaantuneena Juudas painelee ylipappien luo ystävänmyyntiin.

Oliko kyse pelkästään menetetystä rahasummasta, vai ottiko itsetunnolle, kun joutui julkisesti rabbinsa ripitettäväksi?
Huomaamatta, että juuri itse oli vielä loukkaavammin julkisesti herjannut narduksensa uhrannutta naista.
Vai sekö erityisesti kaiversikin?
Naisväkeä vähättelevän kulttuurin tuotostako otti päähän kun joutui nolatuksi akkaihmisen takia?
Misogyyninen vihareaktio kääntyi kiistassa naista puolustavaa vastaan?
Kosto tuntui aluksi suloiselta.

Toinen arvaus mahdollisesta yllykkeestä:

Näin kauan jälkeenpäin on joskus vaikea hahmottaa silloin vallinnutta Jeesus vastaan papisto asetelmaa. Evankeliumeja lukiessamme helposti kuvittelemme itsemme Jeesuksen joukkueeseen. Mutta mitenhän olisi?

Siirretäänpä tilanne nykypäivään ja omaan rakkaaseen ja turvallisen tuntuiseen kotiseurakuntaamme:

Joku takapenkin oppimaton tahvo alkaa työntyä saarnaamaan yhä useammin. Eikä vain saarnaamaan, vaan hän hyökkää ruoskalla mätkien seurakunnan palvelijoiden kimppuun. Hän solvaa seurakunnan vanhimmistoa kyykäärmeitten sikiöiksi ja isästä perkeleestä oleviksi ja yllyttää rikkomaan vanhoja ja koeteltuja perinteitä ja sääntöjä.
Seurakuntamme johtajisto rankkaa hänen toimensa epäasiallisiksi ja antaa porttikiellon rukoushuoneeseen. Tyyppi jatkaa kuitenkin itsepäisesti saarnaamistaan jossain kirkon ulkopuolella (ehkä kirjoittaa nettiinkin blogia ja facebookiin mielipiteitään) ja saa ison osan väestä villiintymään mukaansa.
Tyyppi tekee kyllä vaikuttavia ihmeitä, mutta pastorimme sanoo niiden olevan paholaisesta peräisin ja vanhimmisto antaa käskyn, että jos joku tietää hänen olinpaikkansa, niin olisi ilmoitettava heille.

Mitä tekisit?

Varsinkin, jos uskonelämäsi alusta asti olisit kyllästetty opetuksella että seurakuntasi johtajat ovat Jumalan välikäsiä ja oikea kutsumus tulee esiin vain seurakunnan yhteydessä ja sen johtajiston siunauksessa, kontrollissa ja alaisuudessa.
Mitä ajattelisit tästä omatekoisesta saarnaajasta, joka pää punaisena käy raivoisaa riitaa kirkkosi johtajiston kanssa?
Eikö kuitenkin kannattaisi luottaa ennemmin vakiintuneen ja järjestäytyneen hengellisyyden edustajiin ja heidän arvostelukykyynsä kuin johonkin epämääräiseen tyyppiin josta kukaan ei tiedä mikä tämän tarkoitus oikein on ja mihin tämän kanssa lopulta päätyy?

Ei niin helppoa ole päättää ketä uskoa.

Olettiko Juudas siis että papit ottaisivat Jeesuksen lempeään ja viisaaseen puhutteluun jossa suunnastaan eksynyt saarnaaja palautettaisiin takaisin ruotuun ja papillisen kaitsennan alaisuuteen? Jeesus korjaisi virheensä ja suostuisi temppeliorganisaation osaseksi?
Opetuslapsetkin saisivat hengelliseen uraansa jämäkämpää nostetta järjestäytyneen jumalanpalveluksen puitteissa kuin epävarmassa irtolaisuudessa jonkun kuljeksivan maankiertäjän liepeissä roikkuen? Rakentavan rauhanomainen ratkaisu, win-win jossa kaikki voittaisivat?

Jos tarkoitus oli parantaa suhteita papistoon niin yritys ei olisi voinut pahemmin päättyä. Diplomatiaksi tarkoitettu taktinen takinkääntö tuhosikin kaikki mahdollisuudet eikä paluuta takaisin ollut.
Pettymys niihin joiden luuli olevan niitä järki-ihmisiä ja hyvän ja oikean puolella on sietämätön taakka kantaa.
Jos ei temppeliin voi luottaa niin mihin sitten?

Vähemmästäkin alkaa köyden tie kutsua.

Tarinan opetus: saatana ei aina pahaan houkutellessaan esittele pahaa pahana vaan naamioi pahan näyttämään järkevältä, maltilliselta, rakentavalta, rakkaudelliselta ja rauhaan johtavalta. Siksi olisikin tarpeellista tutkia ja miettiä asioita perusteellisesti mitä ne oikeasti ovat. Kaikki kun ei ole sitä miltä äkkikatsomalta näyttää.


-Ulla Rautiainen-