keskiviikko 7. huhtikuuta 2021

Mooseksen ongelmia

 

Mooseksella ei ole auvoisaa olla; on tukalassa välikädessä; toisaalla Herra antaa ohjeita miten kansan olisi oltava, kansa ei ohjeita noudata, Herra vastaa sanktioilla joista kansa syyttää Moosesta ja raivoissaan yrittää jonkin kerran kivittää Mooseksen. Herra ei kuitenkaan hyväksy Mooseksen eroanomusta eräoppaan duunista eikä suostu valitsemaan ketään muuta olemaan itsensä ja kansan välissä.

Herra osoittaa olevansa työntekijästään hyvin huolehtiva boss.

Kiistatilanteissa on lojaalimpi enemmän Moosesta kuin kansaa kohtaan osoittaen liikuttavan suurimääräistä tukeaan ja luottamustaan Moosekselle. Jossain kohdin jo äärimmäisenä ratkaisuna Mooseksen ja kansan väliseen skismaan tarjoutuu tekemään niinkin radikaalin tempun kuin että jos ei kerran yhteistyö onnistu niin vaihdetaan sitten kansa. Mooseksen syrjäyttäminen ei Herran puolelta ole edes harkinnassa.

Mitä opimme tästä?
Että kun Herra kutsuu tehtävään ja sen kunnolla suorittaa niin Ylipäällikön tuki on järisyttävän varmaa.

Opimme myös miksi Mooses.

Koska Mooses ei itse ollut se, joka olisi päällikön virkaan missään vaiheessa hinkunut, päinvastoin, yritti päästä asemastaan eroon. Voimme päätellä että johtajaksi ei ole sopiva semmoinen päällepäsmäriluonne jolta tiimityö onnistuu vain ja ainoastaan niissä oloissa joissa itse on komentoketjun ylimmäisenä. Tai joka antaa vaikka koko seurakunnan tuhoutua ympärillään ennemmin kuin luopuu johtajuudestaan jos homma siihen menisi.

Siksi Herra saattoi niin järkkymättömästi luottaa Moosekseen että jopa antaa tälle valinnanmahdollisuuksia jotka olisivat tuhonneet kansan. Tiesi että Mooses tekisi kyllä oikean valinnan mutta siitä olisi Mooseksen helpompi jatkaa kun valinta olisi hänen omansa eikä pakottamalla pakotettu.

Kun Koorah, Daatan ja Abiram perhekuntineen putoavat elävältä tuonelaan niin miksi miehet eivät - kun Mooses koko seurakuntaa varoittaa: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta...” - siirrä varmuuden vuoksi perhekuntaansa itsestään kauemmaksi ottaakseen itse ja yksin mahdolliset sanktiot vastaan ilman koko perhekuntansa siihen mukaan vetämistä?

Vaimot ja lapset eivät ehkä perheenpäittensä vallan alla olleet vapaita valitsemaan eivätkä niin ollen voi seurata muun seurakunnan mukana ottamaan turvaväliä tuomittuihin miehiin. Koko episodi oli ehkä suppeampi demonstraatio siitä miten nämä miehet johtajuuttaan käyttävät ja miten koko kansalle heidän valtansa alla kävisi.

Päinvastoin kuin Mooses, joka ennemmin suojelee kansaa kuin itseään: ”Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." (2.Moos. 32:32).

Mooses ei myöskään halua rajata pelkästään itseänsä Herran valituksi vaan näkisi mieluusti koko kansan Herran profeettoina (4.Moos.11:29). Hän ei ole se, joka laittaa rajoituksia keitä Herra saa käyttää ja kutsua. Toisaalta Mooses osaa olla tiukkana ettei päästä vaikuttajapaikoille ketään joita Herra ei ole todella siihen tarkoittanut. Ei mitään kavereiden suosimista eikä myötäilyjä painostusten ja uhkaustenkaan edessä.

Tough guy.

Ei yritä pienentää toisia itseään isontaakseen eikä kerätä ympärilleen kannattajajoukkoa asemaansa pönkittääkseen.



-Ulla Rautiainen-

torstai 1. huhtikuuta 2021

Se kahdesti laulava kukko


Jeesus sanoi Pietarille: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Mark. 14:30
Lause sisältää niin tarkkaa informaatiota että sen on täytynyt luoda henkilö, joka on ollut hyvin selvillä temppelin senaikaisista toimintatavoista.
Se kukko kun ei tainnut olla mikään kiekuva lintueläin...

Talmud sanoo, että kanoja ei saa kasvattaa Jerusalemissa puhtauden vuoksi (m.Baba Kama 7.7; s.Baba Kama 82b). Syy: menevät ja kakkaavat joka paikkaan, ehkä temppeliinkin ja ties vaikka sen Kaikkein Pyhimpäänkin saastuttaen pyhän alueen. Joten jos ei kanoja ollut, tuskin kukkojakaan.
Mikäs Pietarille sitten kiekui?

Aamun ensimmäiseen rukoushetkeen (n. viiden aikaan aamua meidän kellossa, joten siinä annetaan myös ajoitusta tapahtumien kulkuun) koollekutsujaa sanottiin kukoksi. Kajautti temppelistä shofarilla kansan herättävän töräyksen.
Sekä kreikkalainen että heprealainen ”kukko” voi tarkoittaa myös "mies" ja laulamista tarkoittava sanan voi kääntää myös kutsumiseksi, joten lause voisi yhtä hyvin olla: ”ennenkuin mies kahdesti kutsuu”.

Talmudissa kerrotaan sen kutsuäänen olleen kaksiosainen torvenräikyntäpuhallus “At cockcrow they blew a sustained, a quavering, and another sustained blast” (m.Sukkah 5.4), juuri niin kuin Jeesus sanoikin: ”ennenkuin kukko kahdesti laulaa”.

Tästä saadaan selitys miksi Pietarille kävi niin kuin kävi: "Joka lähtee matkalle ennen kukonlaulua - tulkoon hänen verensä hänen oman päänsä päälle" sanoo Talmud, (m.Yoma 21a). Jolla tarkoitetaan että "jos lähdet osallistumatta aamurukoukseen, niin olet itse vastuussa jos kehnosti käy”.

Eli Pietarin heikkouden syynä saattoi olla rukoilemattomuus. Johon evankeliumit antavatkin vastinetta kun Getsemanen tapahtumissa opetuslapset vetelevät sikeitä sen sijaan että pitäisi olla rukoilemassa.
Jeesus tiesi että sinä yönä tapahtumat etenisivät sillä vauhdilla että aamurukoukseen mennessä olisi liian myöhäistä. Olisi pitänyt ne rukoukset rukoilla jo aikaisemmin yöllä.

Eli siinä kun Jeesus etukäteen varoittaa Pietaria että ennen kukonlaulua tapahtuu sitä ja sitä niin se oli sen aikakauden slangilla sanottuna että älä hyvä mies tänä yönä jätä rukoilua tavanomaiseen aamunaikaan vaan muuten joudut ikävään tilanteeseen valmistautumattomana. Että olisi kantsinut Getsemanessa pysyä hereillä ja rukoilla niin maan perusteellisesti.

Kukonlaulun aikaan siivottiin temppelissä myös alttarin alta tuhkat pois, sanoo Talmud (m.Tamid 1.2; m.Yoma 1.8; m.Sukkah 5.4), joten siihen voi linkittää yhteen, että samaan aikaan kun Pietari seisoi hiilivalkean äärellä kieltämässä Jeesusta, temppelipalvelijat olivat yön jäljiltä hiillokselle palaneen alttarin tulen äärellä siivoamassa tuhkaa ja lisäämässä puita alttarilla palavaan tuleen.
Alttarin tulihan ei saanut yön aikana sammua vaan ”Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko” 3Moos 6:13.

Joten siinä hiilivalkealla oli sinä yönä Pietarille se alttari, jossa hänen itsevarmuutensa paloi tuhkaksi, ja kuten temppelistäkin tuhkat vietiin ulkopuolelle, Pietarikin meni sieltä ulos itkemään katkerasti.


-Ulla Rautiainen-

maanantai 29. maaliskuuta 2021

Qumranilaisista


Timo EskolaQumran käy oppikirjana lahkoutumisen mekanismeista ja teologisten oppiriitojen mielekkyydestä.

Ajanlaskun alussa toiminut uskonyhteisö sai alkunsa tyypillisesti kuten valtavirrasta irrottautuvat yhteisöt useinkin johtajuusriidoista.
Makkabealaissodan voitonhuumassa temppeliin yleni ylipapeiksi sotasankaruusansioilla hashmonealaisia.

Mikä ei kaikkien toorantulkintaan sopinut.
Lukivat Tooraa niin että pappien olisi pitänyt olla sadokilaissukulinjasta.
Oli se vaan niin suuri eksytys että oli erottava koko temppelistä.

Ja oli siellä muutakin vikaa.
Käyttivät väärää kalenteriakin ja juhlivat juhlansa väärinä päivinä.

Eristäydyttiin Kuolleenmeren erämaahan omaksi suljetuksi yhteisöksi.
Ja koska oltiin parempia kuin ne kurjat temppeliläiset, vedettiin lait vielä kireämmälle.
Mooseksen lain pelkästään pappeja koskevat vaatimukset yletettiin koskemaan joka iikkaa.

Mikä teki elämän niin hankalaksi että väkisinkin ajauduttiin yhä enemmän eroon muusta yhteiskunnasta ja sulkeutuminen taas aiheutti yhä vähemmän mahdollisuutta sekä vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen että ympäröivän todellisuuden vaikuttaa virheitä korjaavasti omaan yhteisöön.

Maailma jakautui kahtia; meihin hyviin ja muihin pahoihin. Pelastus oli pelkästään tämän yhteisön sisällä ja sen johtajien käsissä. Vainoharhaisuus ulkomaailmaa ja vihollisiksi miellettyjä kohtaan äityi apokalyptisiin mittoihin.

Jeesuksen kanta qumranilaiset vastaan temppeliläiset skismaan?
Evankeliumit eivät siitä mitään suoraan sano, mutta rivien väleistä voi lukea yhtä ja toista.
Näyttäisi että Jeesuksen asenne oli sama kuin Joosuan kirjassa Herran sotajoukkojen päämiehellä kysymykseen oletko meikäläisiä vai vihollisia.
Että ei kumpaakaan.

Jeesus koskettaa useammassakin kohdassa - jotka nykylukijasta voivat tuntua epämääräisen yleispäteviltä, mutta osuivat ja upposivat tarkasti aikansa teologisiin kiistakohtiin – kumoten tasapuolisesti sekä temppeliläisten että qumranilaisten käsityksiä.

Esim. varoittaa etsimästä Voideltuja niin erämaasta – mistä kyllä aikalaisille varmasti tuli juuri nämä erämaaveljet mieleen - kuin kammioista, jonka voisi ymmärtää temppeli- tai synagogarakennusten huoneinakin.

Että puolia ei tarvitse valita vaan pysyä Jumalassa.
Että jokaiselle jumalasuhde on henkilökohtainen ja suoraan Taivasta tavoittava eikä sitä suoriteta jonkun yhteisön tai instituution kautta ja sen auktoriteettien kontrolloimana kuten Qumranissa.

Muttei temppeliinkä kannattaisi odotuksia ladata koska se tullaan pian tuhoamaan ettei kiveä kiven päälle jää.
Ettei mitkään ihmisten ylläpitämät ryhmät, yhteisöt, oppirakennelmat, lahkot tai lohkot itsessään kelvollisia ole ja toisaalta huonoimmissakin voi yksittäisissä jäsenissään olla aitoa vilpittömyyttä.

Temppeliläisten kunniaksi voi sanoa, että Jeesus oleskeli paljonkin temppelissä ja osallistui sen juhlallisuuksiin ja hänen olemassaolonsa noteerattiin siellä, vaikkakin reaktion lopputulos ei kunniakas ollut.

Erämaahan erottautunut joukko sensijaan taisi olla niin itseensäsulkeutunutta ja omaan pyhyyteensä keskittynyttä ettei edes joutanut Jeesuksen kanssa riitelemään. Kun eihän sinne niin vain edes tultu eikä toimintaan osallistuttu. Hyväksymisen mahdollisuus on aika poissuljettu; jos ei nasaretilainen farisealaistenkaan vaatimuksia täyttänyt niin vielä vähemmän qumranilaisten.

Kumpi siis lienee pahempaa; avoin vihanpito vai niin jäätävä ylenkatse ettei edes katsota arvoiseksi reagoida?

Joka tapauksessa molemmat tahot, niin temppeli kuin Qumranin yhteisö tuhoutuivat samassa juutalaissodan melskeessä.
Silti, jos voittajaa haluaa heidän kiistaansa löytää, tavallan voittajia ovat molemmat. Temppeliväkeä pääsi sodasta pakenemaan ja nykyjuutalaisuus on sen farisealaisen perinnön suoraa jatketta.

Qumranilaisilla ei yhteisönä jatkoa ollut - viimeiset kuolivat ilmeisesti Masadassa – mutta heidän kirjoituksiaan säilyi Kuolleenmeren luoliin säilöttyinä ja ovat nyt korvaamattoman arvokasta materiaalia sen ajan hengellisyyteen ja Raamattuun siinä muodossa kuin se silloin oli.

Johannes Kastajan arvellaan olleen jossain vaiheessa näitä qumranilaisia – vaikuttihan samalla alueella ja UT:n maininta heinäsirkoista ja metsähunajasta voisi olla aikalaisten hyvin ymmärtämä kiertoilmaus että oli qumranilaisista poispotkittu koska ei enää osallistunut yhteisön yhteisaterioihin vaan oli elettävä luonnonantimilla.
Ja vastaahan Jeesus epäilyksiin vaipuneelle Kastajalle Messiaan merkit yhtäpitävästi qumranilaisen opin mukaisesti. Puhuiko siis kuolemaa kohti käyvälle ystävälleen tämän oman taustayhteisön tutulla kielellä?


-Ulla Rautiainen-

Kultakutrin arvoitus

 

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Kirjoittaja on professori Arizona State Universityssä, teoreettinen fyysikko ja kosmologi ja kirja suomeksi Ursan julkaisema.

Kirja esittää rutkasti kysymyksiä:

Kuinka onnistuimme kaikkien aikojen suurimmissa arpajaisissa kerran toisensa jälkeen voittamaan jättipotin? Vertaa: heitä lanttia 400 kertaa peräkkäin ja toista koe useampaan kertaan; saatko joka heitolla ja joka sarjassa ilman yhtään poikkeusta kruunan?

Entä mistä luonnonlait tulevat?

Tai aika?

Miksi näyttää kuin maailmankaikkeudella olisi käsikirjoitus ja syvällinen, elegantti matemaattinen juoni? Eihän ole mitään loogista syytä miksi maailmalla ylipäänsä pitäisi olla matemaattinen taustajuoni. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään syytä miksi ihmisen pitäisi ymmärtää sitä.

Jos maailmankaikkeus rakentuu matematiikalla, mikä puhalsi tulen yhtälöihin?

Kuinka järjetön maailmakaikkeus jäljittelee niin vakuuttavasti merkityksellistä maailmankaikkeutta?

Miksi maailmankaikkeus vaikuttaa sopupeliltä, jopa huiputukselta, jossa joku superäly on pelleillyt fysiikan lakien kanssa?

Miksi maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä? Onko maailmankaikkeuden alkusytyke ja kosminen koodi lähtenyt sen sisältä vai ulkoa?

Miksi maailma on niin bioystävällinen että kaikki viittaa älykkääseen suunnitteluun?

Ja kun mennän älykkääseen suunnitteluun, onko maailmankaikkeutemme väärennös, virtuaalitodellisuutta, simulaatio, jota joku ohjelmoi?

Älykästä Suunnitelijaa ei kosmologia eikä biologia hyväksy teoreemoihinsa, siispä Jumalatekijä eliminoitiin varta vasten multiversumiteorialla. Mutta juuri se avasikin Pandoran lippaan jossa Jumala ei ollutkaan väisteltävissä; Älykkään Suunnittelijan eliminointi kumoutuu sisäisesti ristiriitaiseen silmukkaan, jossa kaikki mahdollisuudet ovat olemassaolevia, myös Jumala.

Ennenkuin luomisuskovat innostuvat, Davies ei suinkaan liputa biblikaanisen luomisopin puolesta.

Mutta tarjoaa työkaluja omiin ajatusrientoihin ja päätelmiin, joissa voi ainakin mystikkomielisempi mennä kirjan osoittaman polun loppuun asti niihin päätelmiin, joihin ilmeisesti tiedeyhteisöissä paikkansa säilyttämään haluava kirjoittaja ei voi mennä.

Mutta yhteen luomiskysymykseen kirja antaa vastauksen: siihen mistä Terry Pratchett sai idean Kiekkomaailmaan.


-Ulla Rautiainen-

Viikunapuun alla

 

Joh 1:45-51 Jeesus ilmoittaa Natanaelille nähneensä tämän viikunapuun alla. Siitä vaikuttuneena Natanael intoutuu: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”.

Tarkoitusko kertoa Jeesuksen selvänäköisyyskyvyistä? 

Mutta saa tästäkin episodista enemmänkin irti jos taustatietoja viitsii esiin kaivaa.

Jos on uskomista, että Talmudin kirjoittajat tiesivät aikansa ja paikkansa tavoista enemmän kuin me nykyihmiset, niin voimme sieltä oppia, että viikunapuun alla oli tapana opiskella Tooraa ja rukoilla.

Oli myös sanonta: ”se, joka rukoilee, eikä rukoile Messiaan tulemisen puolesta, ei ole ollenkaan rukoillut”.

Joten todennäköisesti Natanael oli siellä puun alla rukoilemassa Messiaan tulemusta ja tutkimassa kirjoituksista tämän tulemuksen merkkejä.

Sitä taustaa vasten Jeesuksen ensimmäinen repliikki Natanaelille: "Katso, oikea israelilainen” käy ymmärrettävämmäksi; "oikea israelilaisuus" kun miellettiin noina päivinä Messiaan odotuksena.

Jeesus siis ei vain ilmoittanut tietävänsä Natanaelin olinpaikkaa vaan vielä tämän messiasodotuksistakin. 

Ja sekö oli se, mikä teki Natanaeliin vaikutuksen: kuka muu kuin Messias itse olisi voinut tietää hänen yksityisistä Messiaalle kohdistetuista rukouksistaan?

 Jeesus sanoi Natanaelista vielä: ”jossa ei vilppiä ole!”

Natanaelin vilpittömyyttä oli, että hän oli valmis korjaamaan ennakkoasenteitaan – kuten nasaretilaisuuteen kohdistuvia epäilyksiään – ja sovittamaan Kirjoituksista oppimansa Jeesukseen. Hän halusi oikeasti tuntea totuuden, ei vain jästipäisesti pitää kiinni päähänpinttymistään.

Mikä ei kaikilta kirjanoppineilta onnistunut.

Siitä mennäänkin toiseen viikunapuu-tarinaan.

 Matt. 21:19-20 Jeesus kiroaa hedelmättömän viikunapuun, joka kuivettuu äkisti siihen paikkaan.

Mitäs sillä yritti sanoa?

Ehkä tätä: koska viikunapuiden alla oli tapana opiskella Kirjoituksia, oli viikunapuu symboli kirjanoppineisuudesta.

Joka siinä uskonnollisessa tapahtumamiljöössä liian paljon oli jästipäisten päähänpinttymien, vääristyneiden tulkintojen ja ihmistekoisten perinnäissääntöjen kuivettamaa, niin etteivät kyenneet odottamaansa Messiasta tunnistamaan, kun tämä heidän eteensä ilmielävänä ilmaantui.

 Mutta mennäänpä vielä varhemman viikunapuun alle 1Moos 3:7, jossa viikunapuun lehtiä sidotaan alastomuutta peittämään.

Mitä se hyvä ja paha tieto oli ja miksi se puu edes oli siellä? Ihanko vain että Jumala pääsisi katsomaan että mitenkähän kauan malttavat olla kiellettyyn koskematta?

 Ehkä se puu ja hedelmä olivat vähän kuin Raamattu myöhemmässä maailmassa? Jotain, joka antaa tedon, mutta jota ei kuitenkaan voi oikein omaksua eikä käyttää muuten kuin Jumalan itsensä avaamana.

Ehkä jossain vaiheessa hedelmä ja sen tieto olisikin annettu Jumalan omasta kädestä ja Hänen kontrolloimanaan? Ehkä se virhe oli mennä omin päin ja varsinkin käärmeen ohjeistamana sitä ottamaan?

Ja oliko sekin omatekoinen lehtivaatetus samantapaista yritystä, kuin myöhempien yritys tulkita raamatunkirjoituksia oman päänsä mukaan ilman Jumalan ohjausta.

Epäonnistunut hanke, jossa mentiin pahasti pieleen.

 Mutta turha syyttää Jeesuksen ajan kirjanoppineita tai Paratiisin hedelmävarkaita kun nykykristillisyydessäkin on paljon vääristynyttä raamatuntulkintaa.

Kirjanoppineisuus itsessäänhän ei ole paha asia. Jeesus ilmaisi hyväksyntänsä Natanaelin vilpittömään pyrkimykseen oppia kirjoitettua ilmoitusta Jumalasta ja Jeesus itse tunsi kirjoitukset paremmin kuin kukaan ikinä.

Ongelma tulee, jos kirjoituksista ei ole tarkoitustakaan etsiä aitoa totuutta, vaan käyttää tarkoitushakuisen valikoivalla tavalla omia päähänpinttymiään tukemaan.

Vielä viikunapuu esiintyy Raamatussa aikojen täyttymisen merkkinä esim Luuk. 21:29: "Katsokaa viikunapuuta…”. Perinteisesti tämä on ymmärretty Israelin valtion kartalle ilmaantumisena, mutta voisi sen ajatella sellaiseksi raamattuherätykseksikin, jossa todella vilpittömästi, innolla ja Pyhän Hengen ohjaamana – niin kuin Natanael - etsitään Raamatusta Jumalan alkuperäistä ja todellista ilmoitusta.


-Ulla Rautiainen-


torstai 8. lokakuuta 2020

Vedenkaatojuhla

 

Talmudin ja Johanneksen kertomana:
Toisen Temppelin aikana Jerusalemissa lehtimajanjuhlassa, sukkotissa ”veden kaataminen” (nisuch hamayim) oli tärkeä seremonia. Koko muun vuoden temppelin päivittäisissä uhreissa kaadettiin alttarille viiniä, mutta sukkotissa viinin lisäksi myös vettä.
Joka sukkotin päivänä papit hakivat ruukulla vettä Siiloan lähteestä kansan seuratessa mukana tanssivana ja 113-118 Psalmeja laulavana kulkueena.

Joh.7:37 mainittuna, ”juhlan viimeisenä, suurena päivänä” juhlinta huipentui tähän vedenkaatoseremoniaan.
Sitä edelsi soihduin valaistun temppelin sisäpihalla railakkaat juhlat soittaen, laulaen ja tanssien illasta läpi yön aina aamunkoittoon saakka, jolloin taas lähdettiin ”ammentamaan ilolla vettä”, Jes. 12:3 viitaten.
Juhlinta oli niin riemukasta, että Talmudissa sanotaan että joka ei ole nähnyt vedenkaatojuhlien iloa, ei ole nähnyt iloa elämässään.

Siiloa-lähteestä täytettiin kultainen kannu ja kun kulkue tuli Vesiportille, kuului shofarin soitto. Pappi nousi alttarin rampille ja kääntyi vasemmalle, missä oli kaksi pohjasta reiällistä hopeista kulhoa, toinen leveämpi ja toinen kapeampi jotta molemmat tyhjenisivät samaan aikaan. Läntinen täytettiin vedellä ja itäinen viinillä ja nesteet virtasivat yhdistyvinä alttarille.

Joh. 7:37-38 nähdään, että Jeesus oli juhlassa mukana ja käytti tilannetta julistaakseen isolla äänellä julki seremonian salatun merkityksen: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat."
Että hän itse Messiaana oli se alttarille kaadettu viini-vesi, kuten itse asiassa Jes.12:3 jakeessa - jota seremoniassa laulettiin - hepreankielellä nimeltämainiten sanotaankin:
וּשְׁאַבְתֶּם־מַ֖יִם בְּשָׂשֹׂ֑ון מִמַּעַיְנֵ֖י הַיְשׁוּעָֽה׃
”Ushavtem mayim b'sason mimainei hajeshua” (”ha” jeshua sanan edessä on määräinen artikkeli, vähän kuin englannin ”the”.)
Suomeksi: ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen (Jeshuan = Jeesuksen) lähteistä.”

Talmudin mukaan tästäkin seremoniasta saatiin oppiriita aikaiseksi. Saddukeukset olivat juutalainen lahko, joka kielsi Mooseksen suullisen perinteen.
Viinin kaatamisen Toora nimenomaisesti käski, mutta veden kaataminen sukkotissa johtui tulkinnasta.
Jakeissa 4.Mooseksen kirja 29:19, 29 ja 33 on kolme ylimääräistä kirjainta ja perinteen mukaan nämä kirjaimet yhdistetään sanaksi מים mayim (vesi).
Saddukeukset, jotka hylkäsivät "suullisen Tooran", väittivät, että sukkotin alttarille piti kaataa vain viiniä, kuten muinakin päivinä.

Eräänkin kerran tapahtui skandaali, kun kunnian kaataa vettä alttarille sai saddukealainen pappi. Mutta sen sijaan, että kaataisi veden sen määräämään kulhoon alttarin lounaiskulmassa, tämä pappi vuodatti sen jaloilleen osoittaakseen vastustavansa tätä käytäntöä. Väkijoukko raivostui heittämään juhlintaan liittyviä sitruunoita (etrogim) hänen päälleen.

Juutalaisuudessa veden ja viinin yhteenvirtaaminen alttarille on selitetty kuvaamaan jumalanpalveluksemme kahta perustekijää; Taivaan ikeen hyväksymistä eli Jumalan suvereniteetin tunnustamista perustarpeidemme tyydyttäjänä ja sitoutumista tottelemaan Hänen tahtoaan ja viini kuvaamassa siitä koituvaa iloa.
Jumala kun ei tarkoittanut meitä vain konemaiseen tottelevaisuuteen vaan iloitsemaan, rakastamaan ja nauttimaan Hänen yhteydessään ja palveluksessaan olemisesta.

Varmaan oikein ajateltu, mutta messiaanisesti voi nähdä vielä lisääkin: kun eräänä pääsiäisenä erään ristiinnaulitun kylki keihäällä puhkaistiin, vuoti sieltä vettä ja verta aivan kuten sukkot-seremonian alttarille virtaava veden ja viinin sekoitus.
Esikuva oli tullut täyttymykseen ja Jeesuksen juhlassa huutama lause saanut merkityksen.

PS. Tämä ”juhlan viimeinen, suuri päivä” alkaa juutalaisessa kalenterissa tänä iltana.

torstai 24. syyskuuta 2020

Evankeliumi poropaimenen mukaan



Maailmankaikkeuden radoilla
universumin horisontin takaa
tullut hurja-askelinen
Raitio
juovattaa peurakorvina viilliintyneitä
pakenevia ihmissieluja.
On siihen oikeus:
omasta hengestänsä luomiaan
oman kätensä rakentamassaan kaikkeudessa
Talon Isäntä on liikkeellä
ja rajussa tahdossa.

Mikään ei ole liikaa
kaikki on liian vähän
kun hurjassa suunnitelmassaan yhdistää
Luomattoman Henkensä
luodun maan tomuun.
Rakentaa itsestään syötin
sielunsa verestään
ansan maailman ruhtinaiden kaatua
luodun koskiessa Luomattomaan.

Puusta se alkoi
puuhun se päättyi.
Kapina ja sovitus.
Velka ja lunastus.

Naulat vaikertavat puuhun iskeytyessään.
Repeytyvä liha välissä kirkuu palavaa tuskaa.
Siinä teossa rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.

Suistosta siulojen kautta kaarteeseen
maailmankaikkeuden kirnussa
hurjasydäminen
askeltaa sinne ja takaisin
tuonelan pohjilta Taivaiden kärkeen.
Laukaisee ansansa ja ottaa paikkansa
heittää lassonsa luomakuntansa ylitse
kiertää suopunkinsa maanpiiriin kiinni
tarttuu maailmanvaltoja sarvista
kaataa saaliin
merkitsee ihmissielut omaan tokkaansa
itselleen kylkeen lukumerkki.

Sivaltaa sanat
leikkaa lovet
puukonterällä tekee teot:
Pistel, pykälä, hanka, poikki, haara, halki, päätä vita, alta vita, terotus, ketunkanto, vastahanka, reikä ja reiästä halki, linnunvarvas, tiili, rappuhanka, hanka ja hangan sisään sekä vatma.
Kaikki ne ovat hänen nyt
Isäntä on ottanut omansa
kerran menetetyn
nyt takaisin palautetun.


🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌🦌

PS. Etelän ihmisille sanaston selitystä:
Raitio = poropaimen
Juovattaa = seurata jälkiä
Peurakorva = korvamerkitsemätön poro
suisto, siulo ja kaarre = poroerotusaitauksen osia
kirnu = poroerotusaitaus
suopunki = lasso
tokka = suuri porolauma
lukumerkki = eloporo merkitään puukolla kylkeen viiltämällä
sanat, lovet, teot = porojen korvamerkkien leikkaamista
pistel, pykälä, hanka jne koko se sanarimpsu vatmaan asti = porojen korvamerkkejä


-Ulla Rautiainen-