perjantai 10. joulukuuta 2021

Kuin Matrix


Mikä on totuus?

Maailmastamme, jonka tunnemme,
jossa asumme,
jonka luulemme todeksi?
Luulemme? Eikö?

Olenko näkemässä unta että olen hereillä
vai hereillä uskoen että olen unessa?
Kumpi on totuus, siellä vai täällä?
Pääni sisällä vai ulkona?
Onko todellisuudeksi luulemani vain aivojeni tulkitsemaa sähkösignaalia?
Eiväthän väritkään ole muuta kuin valon aaltopituuksia jotka aivomme tulkitsevat väreiksi.
Ja mitä se tarkoittaa aivojen ulkoiselle todellisuudelle 
– että maailmassa ei oikeasti värejä olekaan.
Tai eihän ääntäkään ”oikeasti” ole olemassa sellaisena kuin se ääniaaltoina aistiemme kautta aivoihimme muodostuu.
Kun puu kaatuu metsässä,
jossa ei ketään korvallista ole kuulemassa… ...
Värillinen, äänekäs todellisuus
on vain aivojemme tuottamaa harhaa… ...
Todellisuudessa ympäröivä maailmamme on hiljainen ja väritön.
Mikä shokki ymmärtää se.
Lisäksi elämme menneisyydessä.
Koko ajan.
Kaikki tieto ympäröivästä todellisuudesta
prosessoituu aivojemme kautta viiveellä.
Kaikki ”nyt” luulemamme onkin jo mennyttä.
Aivokellomme ei ole synkronoitu reaaliaikaan
emmekä edes tiedä sitä.

Mikä siis on totuus?
Ihmisaisteihin sidottuna mahdoton tietää.
Onko siis maailma vain jotain,
joka on vedetty silmillemme peittämään totuutta?
Luola, jonka peräseinään heijastuvia varjoja luulemme ainoaksi todeksi?
Ja totuus on että olet syntyneenä vankilaan jota et voi havaita 
– mielesi vankilaan, joka ei totuutta kykene välittämään.
Jotenkin vain aavistaen että maailmassa on jotain vikaa.

Mutta jos ihminen on enemmänkin kuin ruumis.
Enemmän kuin niitä aivojen fysiologisia ja kemiallisia ominaisuuksia 
jotka ovat sidottuja tähän maailmaan.
Jos on sielun aisteja joilla pudota kaninkoloon... ...
Ja jokainen sielu saamassa hetkensä valita
jatkanko untani luullen olevani hereillä
vai heräänkö johonkin jossa näen kaiken tutuksi luulemani olleen unta
ja miten syvälle kaninkoloon haluan/suostun menemään
miten pitkälle sinne Toiseen Todellisuuteen
tapaamaan kasvoista kasvoihin sitä
Persoonaa
Joka tässä elokuvateollisuutta Isommassa Tarinassa on myös se
The One
joka sieltä Toisesta Todellisuudesta
tätä epätodeksi havaittua koko ajan ohjelmoi olevaksi.

Luulitko, että tietokonevirtuaalimaailmat olivat ihmiskunnan keksintö?


-Ulla Rautiainen-

torstai 9. joulukuuta 2021

Se Sananlaskujen tyhmä nainen


Sananlaskut 9:13: ”Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä.” (33/38 käännös)

Siis voi kauhistus! Jos Raamattu todella on Jumalan kirjaimellista sanaa, niin tämäkö on Kaikkivaltiaan suhtautuminen naisiin? Onko Jumala misogyyni, naisvihaaja, joka tuomitsee tyhmyyden nimenomaan naiselliseksi ominaisuudeksi ja naiseuden tyhmyydeksi?

Miksi, miksi oi, Jumalani olet moisen lausuman Kirjaasi laittanut? Pitäisikö minunkin naisena pitää pääni kiinni ja lakata blogiinikaan laittamasta Raamattu-aiheisia postauksia, kun en kerran mistään kuitenkaan mitään tiedä?

Ja kuinka voin luottamuksellista sydänyhteyttä kehittää Jumalaan ja rakastaa kaikesta sydämestäni, sielustani ja mielestäni kun rakkauden kohde dissaa minua syntyperäiseksi idiootiksi ja sijoittaa sukupuoleni ihmiskunnan hölmömmäksi puoliskoksi? Kyllä noin armoton loukkaus suhdetta hiertää ja pahasti.

Välillä sitä aina kateellisena miettii miten paljon helpompaa miesväen on uskossa olla, kun ei tarvitse painia jumalasuhteessaan tällaisten identiteettikriisien kanssa.

No, eihän Jumala sitä noin Raamattuun olekaan laittanut, se on suomentajan tekosia.
Jos et osaa hepreaa lukea, katso edes miten tuo kohta ja koko luku on englantilaiseen Raamattuun käännetty.

Sananlaskujen 9 luku on nimittäin peilimäiseksi rakennettu kokonaisuus, joka valitettavasti ei suomalaisesta Raamatusta käy ilmi, koska alkuosa on käännetty sukupuolineutraaliksi, mitä se ei hepreassa eikä englannissakaan ole.

Luvun alku ja loppu peilaavat siis vastakohtaisesti toisiaan, käyttäen samoja ilmauksia, mutta kääntäen asian päinvastoin. Paljon käytetty kerronnantapa Raamatussa, sama, kuin esim. ”Sapatti on asetettu ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten”.

Luku alkaa esitellen mitä kaikkea viisaus on tehnyt. ”Viisaus” on feminiinisana ja kaikki verbit eli viisauden tekemiset feminiinimuodossa eli tämä ”viisaus” on tässä personoitunut naiseksi.
Luvun keskikohdassa on yleisiä viisauteen liittyviä ohjeita.
Sen jälkeen tarinaan ilmaantuu viisaan naisen vastakohdaksi tyhmä nainen. Huom! siis tyhmä nainen – ei että ”nainen” ylipäänsä esitettäisi synonyymiksi tyhmyydelle!!!

Tämä raamatunluku siis vertailee viisauden ja tyhmyyden eroa tarinankerronnallisista syistä personoiden kummankin substantiivin naiseksi.
Samaan tapaan kuin Matteuksen 7 luvussa, jossa verrataan ymmärtäväistä ja tyhmää miestä, toisen rakentaessa taloa kalliolle ja toisen hiekalle.

Sananlaskujen viisas nainen on aikaansaava ja tehnyt paljon, tyhmä nainen vain istuksii paikoillaan. Molempien tapaa kutsua vieraita kuvataan samoilla sanoilla: "Joka yksinkertainen on, poiketkoon tänne". Ja sille, joka on mieltä vailla, hän sanoo:...”

Sitten näkyy ero. Viisas nainen kutsuu vieraitaan kauempaakin, kattaa pöydälleen itse leipomaansa leipää ja itse sekoittamaansa viiniä ja ohjeistaa vieraitaan: ” Hyljätkää yksinkertaisuus, niin saatte elää, ja astukaa ymmärryksen tielle.”
Tyhmä nainen ei kutsuja viitsi vartavasten lähetellä, vaan huutelee satunnaisille ohikulkijoille oveltansa ja tarjoilee vain vettä ja sekin on varastettua ja leipäkin ilmeisesti hämäräperäisesti hankittua kun pitää salaa syödä. Ja jos viisauden pippaloissa sai ohjeita elämää varten, tyhmän talossa ollaan suistumassa tuonelaan.

No joo, oikeesti, en ole miehille kateellinen, vaikka kauhistelenkin, mitenhän moni nainen on evankeliumin torjunut kun tällaisia asiayhteydestä irrotettuja ja huonosti käännettyjä lauseita on Jumalan nimissä käytetty lyömäseina naisten halventamiseen.

Sillä henkilökohtaisesti, nämä vaikeat raamatunkohdat ovat haastaneet tarkempaan tutkimukseen ja tarkempi tutkimus tuonut syvempää ymmärrystä Jumalasta, joka taas on lähentänyt suhdettani Jumalaan sellaiseksi minä ja Jumala yhdessä contra mundum.

Ja ehkä Jumalakin arvostaa, etten ole heittänyt Raamattuani jorpakkoon heti ensimmäiseen naisvihamieliseen lauseeseen törmättyäni, vaan sittenkin, silti, kaikesta huolimatta olen halunnut tietää tästä Jumalasta enemmän.

Moniko mies saa edes tilaisuutta niin ehdottomasti todistaa Jumalalleen rakkauttaan?


-Ulla Rautiainen_