keskiviikko 29. heinäkuuta 2020

Tishah B’Av ja tuhotut temppelit


”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.” (Luuk. 21:20)
Vaikka Hän tiesi, että voisihan se mennä toisin, tiesi Hän ettei se menisi toisin.
Sen profetian lausuminen täytyi tuntua Hänestä katkeralta.
Sinetöi särkyneeksi senkin unelman, että voisi mennä toisin.

Olisivathan kirjoitukset lukeneet voineet tunnistaa Hänet, vastata Hänen rakkauteensa ja kaipaukseensa tulla vastaanotetuksi ilman pelottelua ja pakottamista.
Ei sillä kertaa tulta eikä savua, ei palavaa vuorta vapisemassa Hänen jalkainsa alla, ei jylinää, ei salamointia eikä pasuunoiden pauhinata.
Vain köyhä mies mitättömästä Nasaretin kylästä.

Olisihan temppelikeskeinen juutalaisuus jouhevasti voinut muuttua messiaaniseksi ilman juuriltaan repeämistä.
Että oksat metsäöljypuista liitettäisi jaloon öljypuuhun eikä toisinpäin, kuten ajan kanssa käytännössä juutalaisuudesta pesäeroa tehneelle kristillisyydelle onkin käynyt.
Olisi temppeli voinut lakkauttaa uhraamisseremonian yhteisessä ymmärryksessä, että esikuvien osoittama uhri oli tapahtunut ja temppeli jäädä sen näkyväksi muistomerkiksi.

(Eikä tämä toisin menemisen mahdollisuus olisi estänyt Suurta Sovituksen Tekoa siinäkin tapauksessa, vaikka Hänet olisi tunnistettu ja tunnustettu jo ennen pääsiäisen tapahtumia. Sillä eiköhän ennen pitkää roomalaiset ilman juutalaisten painostustakin olisi alkaneet kokea tämänkin Messiaan kasvavan kansansuosion uhaksi ja toimittaneet ristille.)

Mutta temppeli torjui Hänet, jonka ylistykseksi temppeli oli rakennettu.

40 vuotta siitä eteenpäin ja Jerusalem oli sotajoukkojen ympäröimänä ja hävitys tapahtui.

Talmud (eikä Talmudiin todellakaan ole tallettu mitään pelkästään kristinuskon puoltamistarkoituksessa - jos siellä jotain sellaista on, niin siitä huolimatta) kertoo 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis Jeesuksen kuoleman aikaan!!!) temppelissä tapahtuneen merkillisiä asioita: läntinen lamppu sammui ja uhrit menettivät voimansa, temppelin ovet avautuivat itsestään (tarkoitetaankohan tällä ovia vai ehkä sitä esirippua, joka Jeesuksen kuollessa repesi kahtia?), punainen lanka ei enää vaihtanut väriään (3Moos.16:7-10 ja Jes.1:18 ohjeistamana Jom Kippurina leikattiin punainen nauha kahtia. Toinen osa nauhasta sidottiin temppelin porttiin, toinen osa pukin sarviin. Pukki ajettiin erämaahan ja kun se kuoli, porttiin sidottu punainen nauha muuttui valkoiseksi.), Pyhä Henki oli jättänyt temppelin.

Josefuksen mukaan myöhemminkin temppelissä tapahtui outoja asioita: Juutalaissodan historiassa kohdassa 6.5.3.288 kerrottuna.

Tänä iltana alkaa Av kuukauden 9 päivä eli Tishah B'Av juutalaisessa kalenterissa. Av tarkoittaa isää, joten on menossa ”Isän kuukausi”.
Taivaan Isän lohdutusta tarvitaankin, sillä Av kuussa on tapahtunut juutalaisille paljon kauheita asioita.
Erityisesti tänä 9 päivänä.
Tärkeimpänä muistettavana temppelit.
Jolloin, huom! siis samana kalenteripäivänä - vain vuosisatoja välissä - tuhoutuivat sekä ensimmäinen että toinen temppeli.

Ensimmäisen rakennutti Salomo (1Kun Kirjassa ja 2Aikakirjassa) ja tuhosi Nebukadnessarin armeija (tuhosta ja siihen johtaneista syistä voi lukea Jeremian kirjasta), ja sen toisen - Esran ja Haggain kirjoissa rakennettavan, jota Herodes laajensi ja joka oli Jeesuksen aikana pystyssä - pisti palasiksi Rooman armeija. Flavius Josefus kertoo tuhoutumisen verenhurmeisen taistelukuvauksen Juutalaissodan historiassa.

Tosin sekä Jeremia että Josefus antavat päivämääräksi 10 päivän, mutta perinteinen selitys on että temppeleiden sytytys palamaan tapahtui 9 päivänä ja palo jatkui seuraavan päivän, jolloin varsinainen tuhoutumisen katsotaan tapahtuneen. Eihän niin monumentaalinen pytinki rovioksi roihahdettuaan hetkessä loppuunpala.
Josefus kertookin tapahtuman olleen varsin sekavan ja kaaoottisen. Paloa sytytettiin ja sammutettiin ja sytytettiin useampaan kertaan useammista palopesäkkeistä.

Josefus kertoo myös että Toisen Temppelin tuhoutuminen oli oikeastaan työtapaturma. Roomalaisilla kun yleensä oli tapana muuttaa sotimalla vallatut uskonnolliset kohteet voittonsa muistomerkeiksi ja omien jumaliensa palvontapaikoiksi ja tulipalon syttyminen taistelun melskeessä oli vahinko, jota Titus ei olisi toivonut tapahtuvaksi.

Vahinko ja vahinko. Ehkä oli Jumalan tarkoitus, että temppeli ennemmin paloi kuin joutui epäjumalanpalveluspaikaksi.
Ja koko tuhoutuminen yleensäkin välttämätön koska 40 vuotta aikaisemmin tapahtuneen tapauksen johdosta uhraamisrituaalien jatkaminen oli jo tarpeetonta.

Nyt voi kysyä, onko kahta ilman kolmatta?
Paljon puhutaan kolmannen temppelin mahdollisesta rakentamisesta.

Itse ajattelen, että Kolmas Temppeli on Jeesus itse (Joh.2:19-22) ja maan päällä Kristuksen ruumis on seurakunta, kuten apostolien kirjeissä useasti sanotaan (tarkoittaen seurakunnalla kaikkia uskovia yleensä joista vain Jumala tietää ketkä siihen kuuluvat ja ketkä eivät enkä minkään kirkkokunnan jäsenrekisteriä).

Joten ei kristittyjenkään olisi pahitteeksi tänä Av kuun 9 muistella temppeleitä ja miettiä tarkoin miten me Kristuksen ruumiina temppelinäolemista toimitamme.
Ettei kävisi kuin kahdelle edelliselle temppelille.

Flavius Josefuksen Juutalaissodan historiasta lisää tuolta:  https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja vielä tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.html


-Ulla Rautiainen-

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Viinistä hehkuvat silmät


Raamatunlause 1 Moos.49:12 on kuvaus Messiaasta.
1933 käännöksessä näin: ”Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.”
1992 käännöksessä: ”Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus.”
King James Version: ”His eyes shall be red with wine, and his teeth white with milk.”

Lyhyt lause, joka ei paljoa meikälukijalle sano.

Targum Neofiti Bereshit 49:12 asia ilmaistaan pidemmin: ”Hänen, Messiaskuninkaan, silmänsä ovat kauniit, enemmän kuin puhdas viini, ettei hän näkisi niillä alastomuuden paljastumista tai viattoman veren vuodatusta, hänen hampaansa valkeammat maidosta, ettei hän söisi niillä varastettua tai riistettyä. Vuoret tulevat punaisiksi hänen viinipuistaan ja viinitertuistaan, ja vuoret valkoisiksi viljan runsaudesta ja lammaslaumoista.” http://www.apokryfikirjat.com/tgbeogen49.htm?fbclid=IwAR0CNeXx_aszoblBrf7PUYBv61IXUY_knBml-PomLzYlfUfaUmHRuJy_GhY

Selitetään siis mitä viinistä sameat/hehkuvat/punaiset silmät tarkoittavat. Messias ei siis ole umpikännissä vaan ettei hän näe noita mainittuja ikäviä asioita viittaa siihen ettei hän ole tekemässä semmoisia.
Hampaiden valkeus ei sekään kerro ahkerasta pepsodentin käytöstä vaan on kielikuva ettei ole mikään rosvopäällikkö.
Sanalla sanoen on siis synnitön.

Loppukaneetin merkityksen vuorten punaisuudesta ja valkoisuudesta voi näillä vihjeillä jokainen pähkäillä itse.

Jos on epäselvää mikä Targum on, niin tuosta linkistä infoa:  https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2019/11/targumista.html?spref=fb&fbclid=IwAR0CjHNEDA39Wc6-V8E9X2oafJMCKLDt6OYGuVb9_HyGaWoOtZPkCd-y8ec


-Ulla Rautiainen-

Jeshua, Kasvojen Ruhtinas


Ikivanhassa juutalaisessa Rosh Hashanah (uudenvuoden juhla) rukouksessa puhutaan Jeesuksesta!

Rukous on siis osoitettu Jeshua (Jeesus) Kasvojen Ruhtinaalle (termi, joka vanhojen juutalaisten kirjoitusten mukaan tarkoittaa Messiasta.)
Uudemmista rukouskirjoista Jeshua-sana on poistettu, eikä sitä enää lausuta sillä vanhalla tavalla synagogissa.
Tämä Jeshuan sisältävä rukous on siis ikivanha, ainakin toisen temppelin aikainen. Eli uusimmillaan ennen v 70 jKr ja mitä luultavammin jo ennen ajanlaskunkin alkua.
Tätä rukousta siis juutalaiset kerran vuodessa uudenvuodenjuhlassa rukoilivat temppelissään.

Kiinnostavaa miten Jeesuksen messiaanisuudesta oli annettu vihjeitä jotta hänet tunnistaisi kun hän sitten tulisi... Ja miten annetuista vihjeistä huolimatta ei tunnistettu kun ei haluttu tunnistaa...
Jeshua oli tietenkin yleinen nimi siihen aikaan mutta kun kaikki vihjeet kokoaa yhteen niin aika selvästi ne osoittavat tiettyyn henkilöön...

Suomenkiellä tästä en löytänyt muuta kuin tämän linkin takana olevan (siellä on se rukous): http://www.apokryfikirjat.com/tefilim1.pdf?fbclid=IwAR3uXsti3GRvO-lcIa4j-flMGqjD5ywt9aXW1UkARrSYwEab1iSTzGXoeaw
Englanniksi googlaamalla löytyy sitten enemmänkin mainintoja tästä asiasta.


-Ulla Rautiainen-

Jannes ja Jambres


Raamattua pitäisi selittää Raamatulla, monesti sanotaan. Tavallaan totta, mutta tarkka Raamatun lukija löytää yksityiskohtia, joihin ei muualta Raamatusta selitystä löydy.
Niin kuin vaikka 2. Tim. 3:8 mainitut Jannes ja Jambres.
Keitä nämä heput olivat jotka jatkoivat elämäänsä Paavalin kirjeessä varoittavina esimerkkeinä viimeisten päivien vaikeiden aikojen ihmisistä? Mistään muualta Raamatusta ei heistä löydy vihjettäkään.

Paavali kuitenkin ilmeisesti oletti lukijansa tuntevan kyseiset tyypit koska heidät mainitsi ilman sen kummempia selityksiä.
Kyseinen kaksikko ei kuitenkaan ihan historian nieluun ole huvennut, vaan heistä löytyy kyllä ulkoraamatullisia mainintoja rabbiinisissa kirjoituksissa: heidät esitellään 2 Moos 7 luvussa esiintyviksi faraon velhoiksi.

Tästä nyt voi päätellä että Raamattuakaan ei ole tarkoitettu luettavaksi jonkinlaisena suljettuna umpiona, niin että silmät, korvat ja ymmärrys tukitaan kaikilta muilta vaikutteilta ja informaatiolta.
Raamatun kirjoittajien ympärillä velloi kaikenlaista muutakin rabbiinista opetusta, kirjoitusta, legendaa ja kansantarinaa joiden tunteminen kuului aikalaisten yleissivistykseen ja joihin saattoi viitata - ja joihin viitattiin niin että jokainen tiesi mistä oli kysymys.
(Se, että tarinan narratiivia käytetään opetuksellisena esimerkkinä ei tarkoita että tarinaa itseään pidettäisi totena. Että liekkö tuhlaajapoika tai laupias samarialainenkaan olleet todellisia henkilöitä?)

Nykyraamatunlukijankin kantsisi niihin tutustua. Vaikkei niitä satuja kummempina pitäisikään niin löytyy niistä aina jotain joka ankkuroi kanonisoidun Raamatun muihin kirjoituksiin viittaavat yksityiskohdat oikeaan kontekstiin.

Janneksesta ja Jambreksesta on kerrottu mm. tässä apokryfikirjassa. Tarinan totuudenmukaisuudesta en menisi vannomaan mutta se on ilmeisesti tämä tai tämänkaltainen tarina jonka Paavalikin tunsi ja johon viittasi. http://www.apokryfikirjat.com/janjajam.htm?fbclid=IwAR1VfutpR0O_yAZQEJrNDtE7-XAcXUt9QsyB1-sXQsLmf-c6CFEAKKe9FqE


-Ulla Rautiainen-

Tiedonkaivantaa kutsumuksena


Joskus näen unia joissa Jumala ilmestyy.
Yksi mieleenpainuva oli vuosia sitten josta muistan yksityiskohdat edelleen kirkkaasti. Minkäkö näköinen? Yhdistelmä luotettavaa, turvallista ja helposti lähestyttävää isällisyyttä, soturi joka voittaa kaikki taistelut, kaiken voiman ja vallan omaavaa kuninkuutta jolle vastaansanominen ei ole mahdollisuuksien rajoissa, vanhempi kuin aika ja kulumaton kuin tulevaisuus.

Siinä unessa Jumala sanoi minulle jotain merkityksellistä. Lupaus jostain jota aloin innolla odottaa toteutuvaksi.
Vuodet kuluivat eikä toteutunut.
Pettymys. Oliko koko uni vain aivojen kohinaa ilman ylimaallista ulottuvuutta?

Sitten kirjauduin facebookkiin ja sain kavereita jotka lukevat Raamattua hepreaksi ja julkaisevat tiedonpaloja Raamatun alkukielisistä ilmauksista.
Ja siinä se sitten yhtenä päivänä tuli: se unessa saamani Jumalan lausuma lause, jota olin ajatellut suomalaisesta ajattelutavasta käsin ei ollutkaan sitä mitä se suomalaisessa ajattelutavassa luulisi tarkoittavan, vaan heprealainen sanonta joka tarkoittikin jotain muuta.
Ja se jotain muuta oli semmoista joka olikin toteutunut kirjaimellisesti.
Joten tosi sekin uni oli, oma tulkintani vain virheellinen.

Miksikäs näin harhaanjohtavasti? Miksei Jumala voinut puhua selkosuomea?
Koska tapaukseen sisältyi toinenkin viesti (monesti jumalalliset viestit ovat monikerroksellisia).
Se toinen viesti oli usutus tutkimaan, opiskelemaan, ottamaan selvää asioista.
Että koska Jumala on maailmankaikkeuden korkein äly, niin Jumalan kuvana minunkin olisi suotavaa käyttää älliäni.

Antoi kutsumuksen tiedon hankintaan.
Koska asiat eivät aina ole sitä mitä pintakatsomalla ja ensiolettamalla näyttävät.
Että pitäisi ottaa selvää syistä ja seurauksista, lähtökohdista ja päätepisteistä, asioiden syvemmistä luonteista, laajemmista merkityksistä, yksityiskohdista, liittyvistä seikoista, variaatioista, eriävistä näkökulmista vastapuolelta katsoen jne...
Tietysti Hän voisi kaataa tarvittavat informaatiot päähäni suorana profetiana, mutta ei kuitenkaan niin tee.
Koska en ole niin puhtaasti vastaanottavakykyinen.
Ja koska profetialla ei tule korvata laiskuutta.
Ja koska Hän haluaa minunkin olevan aktiivinen tekijä kutsumuksessani eikä niin että olisin vain mekaaninen robotti ilman omaa osuutta toiminnassa.
Kutsumukseni yksi ulottuvuus on siis penkoa kaikenlaisia tiedonlähteitä, ottaa asioista selvää, järkeillä niistä johtopäätöksiä ja sillä tavoin tutustua Jumalan toimintatapoihin tässä maailmantodellisuudessamme.

Ja jotka tänne asti viitsivät lukea, niin palkkiona kerron vielä tarkemmin miltä Jumala unissani näyttää: vanha mies - ei kuitenkaan vanhuuden heikentämä niin kuin ihmisten vanhuus vaan täydessä miehekkäässä voimassa, pitkät hopeanharmaanvalkeat hiukset, iloa palavat silmät ja silmäkulmissa ne, mitä meillä on naururyppyjä, niin kirkkaina valosuihkuina säkenöiviä säteitä kuin auringonsäteitä että häikäisee katsoa.
Joku muu voi nähdä Jumalan ulkoisen ilmiasun toisennäköisenä.
Näyttäytymiset ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä kaikille samanlaisia.


-Ulla Rautiainen-

Raamatun fraktaalisuudesta


Puolalaiset tutkijat Krakovan teknillisessä yliopistossa ja IFJ PAN -tiedeakatemiassa ovat tehneet tilastollista tutkimusta kirjallisuudesta, aiheena mm. lause- ja virkepituuksien fraktaalit kirjallisuudessa.
Analysoitiin useita maailmankirjallisuuden suuria klassikoita.

Tutkimuksen tuloksen selostus on hieman vaikeaselkoista, enkä tiedä ymmärsinkö oikein.
Silleen olin ymmärtävinäni että RAAMATTU, erityisesti Vanha Testamentti on kielelliseltä rakenteeltaan poikkeuksellinen teos kaikkien tutkittujen joukossa.
Monofraktaalinen, mutta samalla selvästi tajunnanvirtatekniikalla luotu.

Monofraktaalit = matemaattinen, tyypillisesti luonnon rakenteissa esiintyvä geometrinen systeemi (esim. parsakaali), jossa mentäessä yhä tarkempiin yksityiskohtiin vaikkapa kuviossa, kuvio näyttää toistuvan samanlaisena yhä uudestaan pienemmässä ja pienemmässä mittakaavassa. (Selkokielellä sanottuna = järkevän järjestelmällisen älykkäästi rakennettu.)

Tajunnanvirtatekniikka = luodaan lukijalle kokemus henkilön sisäisestä havainto- ja ajatusmaailmasta tavalla, jossa hurmioituneessa flow-tilassa suolletaan tekstiä yhtä soittoa ilman taukoja ja vauhdilla sitä mitä mieleen villisti viskoen juolahtaa ilman miettimistä, järjestelyjä, sensuuria tai jälkikorjailuja.

Kirjoittamista harjoittavat tietänevät kokemuksesta että näitä kahta on tavallisen ihmisen aika hankala yhdistää.
Eikä sen onnistumisesta tässäkään tutkimuksessa ollut näyttöä kuin tässä Yhdessä Kirjassa.

Johtopäätös: eiks tämä kuulosta siltä että Raamatun on siis luonut joku Erittäin Älykäs Taho (joka on samoilla periaatteilla luonut muunkin luomakunnan) ja joka on syöttänyt tajunnanvirrallisesti valmista tekstiä niille kirjureille jotka sen ovat käytännössä kirjoittaneet?

Tämän tutkimuksen antaman lauserakenne tiedon lisäksi Raamattu on sisällöllisestikin fraktaalinen, minkä huomioonottamattomuus lukiessa saattaa saada sen vaikuttamaan oudon kaaottisen sekavalta ja ristiriitaiselta.
Esim. kesken kerrontaa yllättäen ja ilman syitä ja logiikka lyödään eteen sukuluetteloita, arkkitehtoonisia ohjeita tai toistetaan samaa asiaa kaksitoista kertaa. 

Jos taas osaa ymmärtää syvärakenteellisen kerroksellisuuden (vertaa vaikkapa venäläinen maatuska-nukke rakenne) niin kerronnan edestakaisin vetäytyvä ja etenevä aaltomaisuus ei näytäkään enää sekavalta vaan yhtä järjestelmälliseltä kuin luodun luonnonkin järjestelmällisyys.


-Ulla Rautiainen-

Silence


Leffavinkki astetta kinkkisempien teologisten kysymysten pohdintaan. Scorsesen spektaakkelimainen Silence elokuva on 1600-luvulle sijoittuva tarina Euroopasta tulleista jesuiittapapeista Japanissa.
Kirkon institutionaalisen valta-aseman luoman omahyväisen itsevarmuuden ja naivin mustavalkoisen teologisen kuplan suojasta altavastaajan asemaan rantautuneille todellisuus rysähtää pohjia pudottavana kaaoksena vastaan.

Sisältää raskaamman sarjan ideologisten ja moraalifilosofisten probleemien pohdintaa.
Esim. perinteisen marttyyrin kruunun saa uhraamalla itsensä uskonsa puolesta. Mutta entä jos uskonsa puolesta joutuukin uhraaman muita? Onko oikein puolustaa uskoansa jos kärsijöinä onkin muut vai olisiko uhrattava uskonsa pelastaakseen muut? Millaisia valintoja on oikeus tehdä jos seuraamukset sälyttyvätkin toisten kärsittäviksi?

Leffa ryskyttää myös historiallis-yhteiskunnallista näkökulmaa lähetystyöhön ja siihen liittyvistä oheisilmiöistä. Minkälaisella asialla Euroopasta tulevat kristinuskon tuojat japanilaisten puolelta katsottuna näyttivät olevan? Kohdistuiko vastustus todella varsinaisesti itse uskoon vaiko lähetystyön siivellä kristitystä maailmasta suuntautuviin kolonialistisiin pyrkimyksiin?
Olisiko lähetystyö onnistunut paremmin, jos sen taustalla ei olisi ollut uhkaamassa niin vahvoja maalliseenkin politiikkaan kietoutuneita kirkollisia valtarakenteita?

Elokuvan nimi Silence – hiljaisuus – viittaa siihen epätoivoon, mikä syntyy kun mahdottomien valintojen painaessa päälle ei Jumalakaan anna selviä vastauksia.
Siinä voi uskova katsoja panna pohtimaan miksei anna.
Elokuvassa siihen ei selvyyttä tule, mutta tarkoitus ilmeisesti onkin laittaa katsoja itse ajattelemaan.

Jos minulta kysytään, niin se olisi myös Jumalan tarkoitus. Elokuvan pappien usko on kirkollisten auktoriteettien hallussa ja muovaamaa eikä niinkään henkilökohtaista eikä omasyntyistä. Jos Jumala jatkaisi samalla linjalla antamalla valmiit vastaukset ilman oman ajattelun vaivaa eivät nämä ihmisinä kasvaisi siinä mihinkään.
Ehkä tarkoitus oli, että he alkaisivat itse käyttää aivojaan ja järkeilemään tilanne tilanteelta ja siihen liittyvät kaikki seikat huomioonottaen mikä on oikein ja väärin. Eikä vain olemaan auktoriteettien ulkoaohjaamina ymmärtämättä itse mistään mitään.


-Ulla Rautiainen-

Heprean pieniä sanoja


4 Moos. 22 luvussa kuvataan merkillinen tapahtumaketju. Jumala näyttää omituisesti soutavan ja huopaavan. 12 jakeessa kieltää Bileamia menemästä mooabilaisten mukaan, sitten 20 jakeessa käskee: "... nouse ja lähde heidän (Mooabin päämiesten) kanssaan...” Bileam lähtee, mutta 22 jakeessa Jumalan viha jo syttyy. Miksi Jumala suuttuu, kun Bileam tekee vain sen, mitä Jumala käski hänen tehdä?

Löysin eräältä nettisivulta yhdenlaisen selityksen, että vastaus löytyisi kahdesta (raamatullisen) heprean pienestä sanasta. Tuossa linkissä: https://myhebrewwords.wordpress.com/2014/03/07/1-%d7%90%d7%aa-et-the-most-common-word-in-the-hebrew-language/?fbclid=IwAR06J1KirE-mhIW3XmhkAqCu9aNCCo-mTye6kSws7kI6Oh6PkFwCY-u-YGk

Ensimmäisessä kiellossa mukaan menemisestä Jumala käyttää sanaa עם.
Kun Jumala käskee Bileamin menemään, on lauseessa eri sana: את.
Mutta kun Bileam todella menee, kanssakulkemista kuvataan sanalla עם.
Tässä on se ero, että kun käytetään sanaa עם, se ei ole vain joukon jatkona tallustamista vaan viittaa perusteellisempaan identifioitumiseen, samaistumista yhdeksi heistä, heidän tapojensa ja mentaliteettinsa omaksumista (mm. osallistumista epäjumalanpalvelukseen).
Ja se on se, miten Bileam tosiasiassa mooabilaisten mukana kulkee.
Joka ylittää törkeästi Jumalan antaman ohjeistuksen: ”tee vain se, mitä minä sinulle sanon”.
Kun ei taatusti sanonut että osallistupa epäjumalanpalvelukseen.

Tämän näyttää jae 40: ”Balak teurasti uhriksi nautoja, lampaita ja vuohia ja toimitti osan niistä Bileamille...” (-92 raamatunkäännös on tässä jakeessa samoin kuin hepreassa, toisin kuin 33/38 Raamattu, joka jättää mainitsematta teuraiden olleen uhrieläimiä.)

Eivätkä ne ole niitä uhreja, joita seuraavana päivänä uhrataan Herran alttarille, koska niitä aletaan siinä vasta hankkimaan (ja vaikka olisivatkin olleet Herran uhria varten, niin Bileamin eikä mooabilaisten päämiehien ei olisi ollut lupa syödä niitä koska eivät olleet leeviläisiä pappeja). Edellisenä iltana oli siis pidetty epäjumalanpalvontabileet, johon Bileamkin osallistui ainakin ottamalla uhrilihat vastaan.

Kun Bileamin tarina etenee eteenpäin Raamatussa, sanotaan se useammankin kerran jo suoraan että epäjumalanpalvelijahan tämä oli. Viimeisenä kertana Ilmestyskirjassa, jossa kerrotaan Bileamin opettaneen: ”Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat.”

Siinä onkin opetusta nykykristityllekin. Herra ei käske eristäytymään jumalattomista ihmisistä (kuinka jostain piilosta voisimme evankelioida heitä?) mutta jumalattomien jumalattomuuksiin ei tule yhtyä.
Voimme kulkea heidän kanssaan, mutta emme heidän kaltaisinaan.

Bileamista enemmän: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2019/07/bileam-beorin-pojan-valinta.html


-Ulla Rautiainen-

keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Psalmi 119 salaisuudesta


Room.10:4 ”Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo.” Sanovat kieliä osaavat että vähän harhaanjohtava suomennos. Kun siitä saattaa saada mielleyhtymää että Jeesus olisi antanut piutpaut Mooseksen laille.
Vaikka itsekin Jeesus Matt. 5:17 sanoo: ”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään”.

Sanovat kreikkaa osaavat että ”lain loppua” parempi käännös olisi ”lain päämäärä”, ”lain tarkoitus”, jotain semmoista kuin loppupäätelmä, johon kaikki yksityiskohdat johtavat ja liittyvät.
Aramealaisesta käännetyssä vielä kivemmin: ”Sillä se, mitä se kirjoitettu sana odottaa, on hän, Messias...”
Ja että aramean sana tulee auringon nousun odotuksesta.
Että Messiaassa laki ei kumoudu vaan kirkastuu ymmärrettäväksi.

Niin että ei Jeesus suinkaan romukoppaan VT:n lakia paiskannut. Noudatti ja piti itse pilkuntarkasti jokaisen pykälän. Itse asiassa juuri Hän on koko ihmiskunnasta se ainoa, joka koskaan koko lain ilman yhtään hutia onnistui toteuttamaan.
Ihmisperäiset perinnäissäännöt olivat sitten asia erikseen, samoin kun vinoon vinksahtaneet laintulkinnat, josta ottikin isompaa suukopua uskonoppineiden kanssa.

Se nyt ei tietenkään tarkoita, että nykyihmisen pitäisi sovittautua Mooseksen ajan sääntöihin. Vaikka kymmenen käskyä on voimassa edelleen, osa lakipykälistä oli tietyyn aikaan, paikkaan ja olosuhteisiin tarkoitettuja ja tilanteiden muuttuessa lakkasivat olemasta tarkoituksellisia.
Silti niiden tutkiminen on kiinnostavaa. Monet UT:n jutut kun tulevat ymmärretyiksi vasta kun peilaa niitä lakia vasten.

Että koko laki on kuin osoitinviitta, kompassineula joka osoittaa Messiaaseen ja Messias itse valaiseva lasersäde joka osoitti lakiin ja antoi käsittämättömillekin lainkohdille merkityksen.
Tai vielä enemmän, Messias on itse The Laki, lihaksi tullut Toora, elävä Sana.

Tähän viittaa Psalmi 119, joka on kokonansa pelkkää lainylistystä.
Tämä Psalmi onkin rakenteellisesti huikea: kahdeksalla kerrottu alfabeettinen. Siis hepreankielisenä, suomennokseen tämä hienous ei ole kääntynyt.
Jokaisen jakeen ensimmäinen kirjain menee kahdeksankertaisesti heprealaisten aakkosten järjestyksessä alusta loppuun. Siis kahdeksan ensimmäistä alkaa alefilla, kahdeksan seuraavaa beitillä, kahdeksan gimelillä, kahdeksan daletilla jne... koko aakkosto järjestyksessä läpi (lukuunottamatta niitä viittä sofit -kirjainta jotka ovat eri muodossa sanan loppukirjaimena).

Alkaa siis alefilla ja loppuu taviin.
Siis Alef ja Tav.
Alkaako sytyttää?
Ensimmäinen ja Viimeinen.
Alfa ja Omega kreikaksi.
Ilmestyskirja 22:13 ”Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.”
Eiköhän tämä Psalmi siis kerro Hänestä. Hän on se Laki, jota tässä ylistetään.

Kahdeksikko raamatullisessa numero-opissa on täyttymyksen, ylösnousemuksen ja Messiaan tulemuksen, tulevan ajan, uuden aikakauden luku ja yhdistetään myös Viimeiseen Tuomioon.
Tuossa linkissä on pitempi selostus tästä ja muistakin numeroista: http://www.kolumbus.fi/gematria/lukuja.htm

Vaikka olen tästä Psalmista toisenkin teorian esittänyt: että se kuvailisi jonkinlaista välähdystä Jeesuksen päänsisäiseen elämään ja sielunliikkeisiin maanpäällisen elämänsä aikana. Hänen kiihkeää haluaan elää synnittömästi ja rakkauttaan Isänsä tahdon miellyttämiseen. Tuossa linkissä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/07/lakeja-ja-kaskyja.html

Voihan olla molempiakin tai sitten ei. Raamatun tekstit tahtovat olla usein monikerroksellisia sisältäen enemmänkin kuin yhtä ulottuvuutta.
Psalmi 119 hepreaksi voi itse katsoa tuolta: https://biblehub.com/interlinear/psalms/119-1.htm?fbclid=IwAR3gwRcsbH1tI0T-q3jTkD17ANlpBLxEUt1jYVLludNF7hmkpISyMwl5_Jo


Luetaan oikealta vasemmalle ja aakkoset kuvassa jos ei osaa kirjaimia. Tämä toimii siis hepralaisissa aakkosissa. Meidän kirjaimiin litteroituna näyttäisi jossain kohdassa olevan jotain häikkää. Aakkoslistasta sofit kirjaimet tunnistaa siitä että on kaksi samanäänteistä kirjainta peräkkäin. Toinen niistä siis hypätään yli.

-Ulla Rautiainen-