maanantai 29. maaliskuuta 2021

Qumranilaisista


Timo EskolaQumran käy oppikirjana lahkoutumisen mekanismeista ja teologisten oppiriitojen mielekkyydestä.

Ajanlaskun alussa toiminut uskonyhteisö sai alkunsa tyypillisesti kuten valtavirrasta irrottautuvat yhteisöt useinkin johtajuusriidoista.
Makkabealaissodan voitonhuumassa temppeliin yleni ylipapeiksi sotasankaruusansioilla hashmonealaisia.

Mikä ei kaikkien toorantulkintaan sopinut.
Lukivat Tooraa niin että pappien olisi pitänyt olla sadokilaissukulinjasta.
Oli se vaan niin suuri eksytys että oli erottava koko temppelistä.

Ja oli siellä muutakin vikaa.
Käyttivät väärää kalenteriakin ja juhlivat juhlansa väärinä päivinä.

Eristäydyttiin Kuolleenmeren erämaahan omaksi suljetuksi yhteisöksi.
Ja koska oltiin parempia kuin ne kurjat temppeliläiset, vedettiin lait vielä kireämmälle.
Mooseksen lain pelkästään pappeja koskevat vaatimukset yletettiin koskemaan joka iikkaa.

Mikä teki elämän niin hankalaksi että väkisinkin ajauduttiin yhä enemmän eroon muusta yhteiskunnasta ja sulkeutuminen taas aiheutti yhä vähemmän mahdollisuutta sekä vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen että ympäröivän todellisuuden vaikuttaa virheitä korjaavasti omaan yhteisöön.

Maailma jakautui kahtia; meihin hyviin ja muihin pahoihin. Pelastus oli pelkästään tämän yhteisön sisällä ja sen johtajien käsissä. Vainoharhaisuus ulkomaailmaa ja vihollisiksi miellettyjä kohtaan äityi apokalyptisiin mittoihin.

Jeesuksen kanta qumranilaiset vastaan temppeliläiset skismaan?
Evankeliumit eivät siitä mitään suoraan sano, mutta rivien väleistä voi lukea yhtä ja toista.
Näyttäisi että Jeesuksen asenne oli sama kuin Joosuan kirjassa Herran sotajoukkojen päämiehellä kysymykseen oletko meikäläisiä vai vihollisia.
Että ei kumpaakaan.

Jeesus koskettaa useammassakin kohdassa - jotka nykylukijasta voivat tuntua epämääräisen yleispäteviltä, mutta osuivat ja upposivat tarkasti aikansa teologisiin kiistakohtiin – kumoten tasapuolisesti sekä temppeliläisten että qumranilaisten käsityksiä.

Esim. varoittaa etsimästä Voideltuja niin erämaasta – mistä kyllä aikalaisille varmasti tuli juuri nämä erämaaveljet mieleen - kuin kammioista, jonka voisi ymmärtää temppeli- tai synagogarakennusten huoneinakin.

Että puolia ei tarvitse valita vaan pysyä Jumalassa.
Että jokaiselle jumalasuhde on henkilökohtainen ja suoraan Taivasta tavoittava eikä sitä suoriteta jonkun yhteisön tai instituution kautta ja sen auktoriteettien kontrolloimana kuten Qumranissa.

Muttei temppeliinkä kannattaisi odotuksia ladata koska se tullaan pian tuhoamaan ettei kiveä kiven päälle jää.
Ettei mitkään ihmisten ylläpitämät ryhmät, yhteisöt, oppirakennelmat, lahkot tai lohkot itsessään kelvollisia ole ja toisaalta huonoimmissakin voi yksittäisissä jäsenissään olla aitoa vilpittömyyttä.

Temppeliläisten kunniaksi voi sanoa, että Jeesus oleskeli paljonkin temppelissä ja osallistui sen juhlallisuuksiin ja hänen olemassaolonsa noteerattiin siellä, vaikkakin reaktion lopputulos ei kunniakas ollut.

Erämaahan erottautunut joukko sensijaan taisi olla niin itseensäsulkeutunutta ja omaan pyhyyteensä keskittynyttä ettei edes joutanut Jeesuksen kanssa riitelemään. Kun eihän sinne niin vain edes tultu eikä toimintaan osallistuttu. Hyväksymisen mahdollisuus on aika poissuljettu; jos ei nasaretilainen farisealaistenkaan vaatimuksia täyttänyt niin vielä vähemmän qumranilaisten.

Kumpi siis lienee pahempaa; avoin vihanpito vai niin jäätävä ylenkatse ettei edes katsota arvoiseksi reagoida?

Joka tapauksessa molemmat tahot, niin temppeli kuin Qumranin yhteisö tuhoutuivat samassa juutalaissodan melskeessä.
Silti, jos voittajaa haluaa heidän kiistaansa löytää, tavallan voittajia ovat molemmat. Temppeliväkeä pääsi sodasta pakenemaan ja nykyjuutalaisuus on sen farisealaisen perinnön suoraa jatketta.

Qumranilaisilla ei yhteisönä jatkoa ollut - viimeiset kuolivat ilmeisesti Masadassa – mutta heidän kirjoituksiaan säilyi Kuolleenmeren luoliin säilöttyinä ja ovat nyt korvaamattoman arvokasta materiaalia sen ajan hengellisyyteen ja Raamattuun siinä muodossa kuin se silloin oli.

Johannes Kastajan arvellaan olleen jossain vaiheessa näitä qumranilaisia – vaikuttihan samalla alueella ja UT:n maininta heinäsirkoista ja metsähunajasta voisi olla aikalaisten hyvin ymmärtämä kiertoilmaus että oli qumranilaisista poispotkittu koska ei enää osallistunut yhteisön yhteisaterioihin vaan oli elettävä luonnonantimilla.
Ja vastaahan Jeesus epäilyksiin vaipuneelle Kastajalle Messiaan merkit yhtäpitävästi qumranilaisen opin mukaisesti. Puhuiko siis kuolemaa kohti käyvälle ystävälleen tämän oman taustayhteisön tutulla kielellä?


-Ulla Rautiainen-

Kultakutrin arvoitus

 

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Kirjoittaja on professori Arizona State Universityssä, teoreettinen fyysikko ja kosmologi ja kirja suomeksi Ursan julkaisema.

Kirja esittää rutkasti kysymyksiä:

Kuinka onnistuimme kaikkien aikojen suurimmissa arpajaisissa kerran toisensa jälkeen voittamaan jättipotin? Vertaa: heitä lanttia 400 kertaa peräkkäin ja toista koe useampaan kertaan; saatko joka heitolla ja joka sarjassa ilman yhtään poikkeusta kruunan?

Entä mistä luonnonlait tulevat?

Tai aika?

Miksi näyttää kuin maailmankaikkeudella olisi käsikirjoitus ja syvällinen, elegantti matemaattinen juoni? Eihän ole mitään loogista syytä miksi maailmalla ylipäänsä pitäisi olla matemaattinen taustajuoni. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään syytä miksi ihmisen pitäisi ymmärtää sitä.

Jos maailmankaikkeus rakentuu matematiikalla, mikä puhalsi tulen yhtälöihin?

Kuinka järjetön maailmakaikkeus jäljittelee niin vakuuttavasti merkityksellistä maailmankaikkeutta?

Miksi maailmankaikkeus vaikuttaa sopupeliltä, jopa huiputukselta, jossa joku superäly on pelleillyt fysiikan lakien kanssa?

Miksi maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä? Onko maailmankaikkeuden alkusytyke ja kosminen koodi lähtenyt sen sisältä vai ulkoa?

Miksi maailma on niin bioystävällinen että kaikki viittaa älykkääseen suunnitteluun?

Ja kun mennän älykkääseen suunnitteluun, onko maailmankaikkeutemme väärennös, virtuaalitodellisuutta, simulaatio, jota joku ohjelmoi?

Älykästä Suunnitelijaa ei kosmologia eikä biologia hyväksy teoreemoihinsa, siispä Jumalatekijä eliminoitiin varta vasten multiversumiteorialla. Mutta juuri se avasikin Pandoran lippaan jossa Jumala ei ollutkaan väisteltävissä; Älykkään Suunnittelijan eliminointi kumoutuu sisäisesti ristiriitaiseen silmukkaan, jossa kaikki mahdollisuudet ovat olemassaolevia, myös Jumala.

Ennenkuin luomisuskovat innostuvat, Davies ei suinkaan liputa biblikaanisen luomisopin puolesta.

Mutta tarjoaa työkaluja omiin ajatusrientoihin ja päätelmiin, joissa voi ainakin mystikkomielisempi mennä kirjan osoittaman polun loppuun asti niihin päätelmiin, joihin ilmeisesti tiedeyhteisöissä paikkansa säilyttämään haluava kirjoittaja ei voi mennä.

Mutta yhteen luomiskysymykseen kirja antaa vastauksen: siihen mistä Terry Pratchett sai idean Kiekkomaailmaan.


-Ulla Rautiainen-

Viikunapuun alla

 

Joh 1:45-51 Jeesus ilmoittaa Natanaelille nähneensä tämän viikunapuun alla. Siitä vaikuttuneena Natanael intoutuu: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”.

Tarkoitusko kertoa Jeesuksen selvänäköisyyskyvyistä? 

Mutta saa tästäkin episodista enemmänkin irti jos taustatietoja viitsii esiin kaivaa.

Jos on uskomista, että Talmudin kirjoittajat tiesivät aikansa ja paikkansa tavoista enemmän kuin me nykyihmiset, niin voimme sieltä oppia, että viikunapuun alla oli tapana opiskella Tooraa ja rukoilla.

Oli myös sanonta: ”se, joka rukoilee, eikä rukoile Messiaan tulemisen puolesta, ei ole ollenkaan rukoillut”.

Joten todennäköisesti Natanael oli siellä puun alla rukoilemassa Messiaan tulemusta ja tutkimassa kirjoituksista tämän tulemuksen merkkejä.

Sitä taustaa vasten Jeesuksen ensimmäinen repliikki Natanaelille: "Katso, oikea israelilainen” käy ymmärrettävämmäksi; "oikea israelilaisuus" kun miellettiin noina päivinä Messiaan odotuksena.

Jeesus siis ei vain ilmoittanut tietävänsä Natanaelin olinpaikkaa vaan vielä tämän messiasodotuksistakin. 

Ja sekö oli se, mikä teki Natanaeliin vaikutuksen: kuka muu kuin Messias itse olisi voinut tietää hänen yksityisistä Messiaalle kohdistetuista rukouksistaan?

 Jeesus sanoi Natanaelista vielä: ”jossa ei vilppiä ole!”

Natanaelin vilpittömyyttä oli, että hän oli valmis korjaamaan ennakkoasenteitaan – kuten nasaretilaisuuteen kohdistuvia epäilyksiään – ja sovittamaan Kirjoituksista oppimansa Jeesukseen. Hän halusi oikeasti tuntea totuuden, ei vain jästipäisesti pitää kiinni päähänpinttymistään.

Mikä ei kaikilta kirjanoppineilta onnistunut.

Siitä mennäänkin toiseen viikunapuu-tarinaan.

 Matt. 21:19-20 Jeesus kiroaa hedelmättömän viikunapuun, joka kuivettuu äkisti siihen paikkaan.

Mitäs sillä yritti sanoa?

Ehkä tätä: koska viikunapuiden alla oli tapana opiskella Kirjoituksia, oli viikunapuu symboli kirjanoppineisuudesta.

Joka siinä uskonnollisessa tapahtumamiljöössä liian paljon oli jästipäisten päähänpinttymien, vääristyneiden tulkintojen ja ihmistekoisten perinnäissääntöjen kuivettamaa, niin etteivät kyenneet odottamaansa Messiasta tunnistamaan, kun tämä heidän eteensä ilmielävänä ilmaantui.

 Mutta mennäänpä vielä varhemman viikunapuun alle 1Moos 3:7, jossa viikunapuun lehtiä sidotaan alastomuutta peittämään.

Mitä se hyvä ja paha tieto oli ja miksi se puu edes oli siellä? Ihanko vain että Jumala pääsisi katsomaan että mitenkähän kauan malttavat olla kiellettyyn koskematta?

 Ehkä se puu ja hedelmä olivat vähän kuin Raamattu myöhemmässä maailmassa? Jotain, joka antaa tedon, mutta jota ei kuitenkaan voi oikein omaksua eikä käyttää muuten kuin Jumalan itsensä avaamana.

Ehkä jossain vaiheessa hedelmä ja sen tieto olisikin annettu Jumalan omasta kädestä ja Hänen kontrolloimanaan? Ehkä se virhe oli mennä omin päin ja varsinkin käärmeen ohjeistamana sitä ottamaan?

Ja oliko sekin omatekoinen lehtivaatetus samantapaista yritystä, kuin myöhempien yritys tulkita raamatunkirjoituksia oman päänsä mukaan ilman Jumalan ohjausta.

Epäonnistunut hanke, jossa mentiin pahasti pieleen.

 Mutta turha syyttää Jeesuksen ajan kirjanoppineita tai Paratiisin hedelmävarkaita kun nykykristillisyydessäkin on paljon vääristynyttä raamatuntulkintaa.

Kirjanoppineisuus itsessäänhän ei ole paha asia. Jeesus ilmaisi hyväksyntänsä Natanaelin vilpittömään pyrkimykseen oppia kirjoitettua ilmoitusta Jumalasta ja Jeesus itse tunsi kirjoitukset paremmin kuin kukaan ikinä.

Ongelma tulee, jos kirjoituksista ei ole tarkoitustakaan etsiä aitoa totuutta, vaan käyttää tarkoitushakuisen valikoivalla tavalla omia päähänpinttymiään tukemaan.

Vielä viikunapuu esiintyy Raamatussa aikojen täyttymisen merkkinä esim Luuk. 21:29: "Katsokaa viikunapuuta…”. Perinteisesti tämä on ymmärretty Israelin valtion kartalle ilmaantumisena, mutta voisi sen ajatella sellaiseksi raamattuherätykseksikin, jossa todella vilpittömästi, innolla ja Pyhän Hengen ohjaamana – niin kuin Natanael - etsitään Raamatusta Jumalan alkuperäistä ja todellista ilmoitusta.


-Ulla Rautiainen-