"Realistissa ei usko synny ihmeestä, vaan ihme syntyy uskosta. Jos realisti kerran uskoo, niin hänen on juuri realisminsa vuoksi pidettävä mahdollisena myös ihmettä." Fjodor Dostojevski: Karamazovin veljeksetTämä kirjoitus sisältää tosikertomuksen Jumalasta ja ihmeestä. Joten alarm! Jotka eivät suurin surminkaan tahdo maailmankuvaansa käsitystä todellisuudessamme interaktiivisesti toimivasta Jumalasta, kantsii lopettaa lukeminen tähän.
Tämä tapahtui eilispäivänä.
Minä nyt arkielämääni leijailen muutoinkin toistodellisissa vyöhykkeissä, mutta tässä tapahtui semmoista, että jopa aviomiehenikin, joka on aika skeptinen mitä ”Jumalan puheen kuulemiseen” tulee (mikä minun vastaparinani on hyvä että pitää tervettä kriittisyyttä yllä eikä hyväksy muita kuin niitä tapauksia joissa selvästi konkreettisesti tapahtuu jotain todistettavasti totta) oli niin ällikällä lyöty että välittömästi avasi viinipullon ja halusi että nyt tämän kunniaksi nostetaan maljat Le Chaim ja Le Jeshua Adonai.
Että juhlat pystyyn.
Tapahtui siis näin:
Minulla oli isompi eksistentiaalinen kriisi jylläämässä mitä kirjoittamiskutsumukseeni tuli. Että onko edes mitään kutsumusta ja jos on niin onko sillä mitään onnistumisen mahdollisuutta, kuinka pahasti olen jo epäonnistunut ja ennen kaikkea mitä JUMALA touhuiluistani ajattelee? Joko kohta heittää kuuman kiven taivaasta päähäni?
Siinä sitä onkin monumentaalisen kokoista kriisiä kun alkaa epäillä jo Jumalankin olevan vastaan.
Autoradiossa soi Juha Tapion laulu Kuka näkee sut.
Siinä alkoi Jumala puhella minulle (Jumalan puhe ei siis ole semmoista korvilla kuultavaa vaan enemmänkin henkeen syötettyä kaiken kielellisyyden ohittavaa ymmärrystä jossa on semmoinen itsensä ulkopuolelta tuleva hyvin vahva ja tunnistettava Läsnäolon tuntu - Jumalan paino sieluni sisällä - jota on ihan mahdoton selittää semmoiselle joka ei vastaavaa ole kokenut).
Siis alkoi puhella ja semmoista että alahan kuunnella tarkkaan tätä biisiä sillä niissä sanoissa on juuri se, mitä Hän haluaa minulle nyt sanoa sen suhteen siitä mitä kirjoitushommiini tulee.
No joo, tuohon asti olisi vielä voinut olla että kriisinsä järkytyksessä alkaa kuvittelemaan omia mielenliikkeitään Jumalan puheeksi, mutta tämän tarinan kohokohta on vasta tulossa.
Ei käskenyt pelkästään siinä autossa kuuntelemaan Juha Tapion laulua vaan sanoi vielä että heti kun pääset kotiin niin avaat tietokoneen ja YouTuben ja etsit sieltä tämän biisin ja katsot sen videon ja siitä tiedät että juuri tämä biisi on se, minkä sanoilla Hän haluaa minulle minun facebook- ja blogikirjoittelustani puhua.
Heti!
Tein sitten heti niin kun pääsin kotiin.
Yllätys, joka oli pudottaa tuolilta.
Sitä ei olisi vilkaskaan mielikuvitus voinut luoda.
(Enkä siis ole nähnyt tätä videota koskaan aikaisemmin.)
Että kuinka tilastollisesti todennäköistä, että YouTube jonossa ensimmäisenä tästä biisistä tarjolla oli video, jossa kuvituksena on tämä kuva.
Siis Tämä Kuva!!!!
Juuri tässä biisissä kaikista miljardeissa maailman biiseistä.
Jonka videota Jumala oli juuri äsken käskenyt katsomaan.
On kaikista netissä ajelehtivista miljardeista kuvituskuvista videon tekijä laittanut kuvitukseksi juuri Tämän Kuvan.
Tismalleen se sama Linnunradan kuva, joka on minun blogini taustakuvana!!!!
Netissä ajelehtii miljardeja kuvia ja Linnunradastakin paljoonia kuvia.
Niistä kaikista valittu tähän juuri Tämä Kuva.
Melko epätodellinen tilastollinen yhteensattuma.
Että juuri kun Jumala puhuu minulle että tässä biisissä on se mitä Hän minulle haluaa blogikirjoittelustani sanoa ja videon katsottuani tietäisin että tämän laulun sanat minun kuulemana ja blogikirjoitteluni kuuluvat yhteen.
Vahvistus että se on totta.
Eikä tietenkään ole yhtään epäselvää, kuka tämä laulun Kuka on ainakin silloin kun minä sitä kuuntelen.
Hän, Hän, Hän itse tietysti.
Jeshua Adonai, Lnnunradan, musiikin, kirjoitustaidon ja tilastollisten epätodennäköisyyksien Luoja.
Minun Jumalani.
PS. biisissä mainitaan se kahvikin, joka on se minun äärimmäisten turhautumisien hetkien lääke, jota äärimmäisissä epätoivon hetkissä jolloin en Jumalaa tavoita sorrun käyttämään päästäkseni eskapistiseen liitoon tästä maailmantodellisuudesta irti. Ei hyvä. Mitään jumalankorvikkeita ei pitäisi olla. Ne vain sotkevat kaikkea entistä sekavammaksi.
-Ulla Rautiainen-
