Parousia

Yö on unien juhlaa,
mielen valtaistuin,
jossa muistin ja ajattelun palaset
valvetietoisuuden ohittaen
ravistetaan, sekoitetaan ja kootaan
toiseen järjestykseen
luomaan muistin kryptasta
absurdin mixerin,
jossa koettu tuttuus
saa oudon muodon ja merkityksen,
surrealistisen variaation todellisuudesta,
joka on kuin pimeässä kirjoitettua
josta ei aamulla mitään selvää saa.
Aivojen kohinaa,
sielu keskustelemassa itsensä kanssa.


Mutta joskus
on toisenlaisia unia:
kirkasrajaisempia,
yksityiskohtaisempia,
sisältäen enemmän energiaa ja inspiraatiota
eivätkä ne aamun tullen
(eivätkä vuosienkaan jälkeen)
sula muistista pois.
Ne unet
tuntuvat ja näyttävät valvettakin todellisimpina,
jäävät mieleen enemmän elettyjen muistikuvien
kuin unien kaltaisina.

Niissä unissa
on Korkeamman Läsnäolon tulemus,
valtaistuimen haltuunotto
toisenluontoisiin näkyihin.

Ne unet ovat
esiripun halkeaminen,
taivaiden avautuminen,
näkeminen kasvoista kasvoihin niitä ilmestyksiä,
joita valvetilainen mieli ei kykenisi vastaanottamaan.

Ne unet ovat
 kauniita kuin sapatti
kun Kaikkein Pyhin
juhlii ihmissielun kanssa,
näyttäytyy, puhuu ja ilmaisee itseänsä,
virtaa sielun sisään unen avaamista mielenporteista,
tempaamaan katseen Hänen näkyihinsä
näkemään niiden porttien taakse,
jotka Paratiisista karkotuksessa suljettiin
näkemästä salattuja
joihin paljain silmin
nyt vain enkelit saavat katsoa.
Isän, Pojan ja heidän Pyhimmän Henkensä
parousiaa ihmissielun saleihin.

 

 

-Ulla Rautiainen-

Josefukselta lisäinfoa Raamattuun

Flavius Josefuksen kirjottama Juutalaissodan historia sisältää Raamattu-fanille innostavan kiinnostavia yksityiskohtia linkittymään Raamatun kertomuksiin. Josefus (syntynyt 37/38 jKr) oli juutalainen pappi, isän puolelta pappissukua, äidin puolelta yhteyttä Hasmonien kuningassukuun ja kirjoitti aikalaiskuvausta Uuden Testamentin tapahtuma-ajalta ja -alueelta.

Josefuksesta kirjoitin jo aikaisemmin tuolla:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.htmlhttps://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
Ja tuolla:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.htmlhttp://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.html

Tässä vielä muutamia Josefuksen muistiinmerkitsemiä pikkudetaljeja , jotka antavat lisävalaistusta ja taustoitusta UT:n juttuihin.

***

- Luuk. 6:15. Jeesuksen yksi opetuslapsi on Simon Kiivailija ”zelotes” kreikaksi. Näistä selooteista Josefus kertoo paljonkin. Olivat tikarimiehiksi kutsutun kapinallisliikkeen jatkoa ja taistelivat roomalaisvaltaa vastaan. Erittäin vaarallisia ja väkivaltaisia. Seloottiliike tuhoutui Masadan linnoituksen taistelussa, jossa viimeiset tekivät joukkoitsemurhan.

***

- Luukas 19: 12-27. Se Raamatunkohta, jossa Jeesus kertoo leiviskä-vertausta. Jossa jalosukuinen mies lähti matkalle kaukaiseen maahan saadakseen itsellensä kuninkuuden. Mutta hänen kansalaisensa vihasivat häntä ja lähettivät lähettiläät hänen jälkeensä sanomaan: ”Emme tahdo tätä kuninkaaksemme”. Palattuaan kuningas käski: ”viholliseni, jotka eivät tahtoneet minua kuninkaaksensa, tuokaa tänne ja teloittakaa minun edessäni”.

Tämä Jeesuksen kertoma vertaus oli ihan todellisuuteen perustuva tarina, jonka kuulijat kyllä ymmärsivät. Juuri näin siellä toimittiin. Rooman miehitysvallan alaisuudessa Juudan kuninkaiden oli käytävä Rooman keisarin luona saamassa kuninkaaksi nimityksensä.
Joskus kävi, (kuten Arkhelaokselle), että keisarin luokse lähti toinenkin lähettiläsjoukko anomaan ettei keisari tätä tyyppiä kuninkaaksi nimittäisi vaan jonkun muun. Se oli melkoista uhkapeliä: ei hyvä heilahtanut niille, jotka jäivät hävinneeseen puolueeseen. Kuninkuuden saanut tietenkin ensi töikseen teloitti vastustajansa.

***

- Luuk. 16:1-8 on Jeesuksen kertoma vertaus ovelasta huoneenhaltijasta. Tämänkin tarinan tapaisia tapahtui Josefuksen mukaan tosielämässä: ”...sitten he toivat palavia aineita julkiseen arkistoon haluten tuhota rahanlainaajien velkakirjat estääkseen niin velkojen takaisin perinnän. Heidän pyrkimyksenään oli voittaa velallisten joukko puolelleen ja saada köyhät rangaistusseuraamuksia pelkäämättä nousemaan rikkaita vastaan.”

***

- Luuk. 13:1. Jeesukselle kerrotaan niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen saa Josefukselta selvennystä.
Että semmoista tapahtui monestikin. Isojen juhlien aikana temppeliin kokoontui valtavia ihmismääriä ja useammankin kerran kapinannostattajat käyttivät väenpaljoutta roomanvallan vastaisen kansannousun yrittämiseen tai roomalaisten epäkunnioittava käytös toimi sytykkeenä mellakkaan. Lopputuloksena oli temppelialueen muuttuminen sotatantereeksi ja läjittäin ruumiita.

Siitä voikin huomata, että kun Jeesus ruoskalla ajoi ulos niitä, jotka myivät ja ostivat pyhäkössä, ja kaatoi kumoon rahanvaihtajain pöydät ja kyyhkysten myyjäin istuimet, eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta – eli käytännössä otti temppelin haltuunsa - onnistui hän tekemään sen ilman verenvuodatusta. Alkoi siinä opettaa ja illalla lähti pois. Niin räjähdysherkässä asemassa se oli melkoinen temppu.

Ne tilanteet kun saattoivat lähteä hyvinkin pienestä ja riistäytyä hallitsemattomasti lapasesta:
Eräänkin kerran yksi muurilla vartioinut roomalainen sotilas keksi paljastaa takapuolensa, pyllistää ja pieraista kohti pyhää aluetta. Juutalaiset suuttuivat ja alkoivat viskoa kiviä sotilaiden päälle, johon sotilaat vastasivat aseilla ja pian oli iso määrä ruumiita temppelissä.

***

- Ap. t. 21:38. Se Apostolien tekojen kohta, jossa Paavali joutuu Jerusalemissa mellakan keskellä pidätetyksi ja roomalainen luulee häntä siksi egyptiläiseksi, joka hiljakkoin villitsi ne neljätuhatta murhamiestä ja vei heidät erämaahan.

Egyptiläisestä ei sen enempää Raamatussa mainita, mutta Josefuspa antaa tarkemman selostuksen egyptiläisen tapauksesta. Eroavaisuutena tosin on, että Josefuksen mukaan tällä profeetaksi julistautuneella oli peräti 30 000 kannattajaa. Josefus joko liioittelee tai roomalainen vähättelee lukumäärää tai sitten laskutapa on kummallakin erilainen. Ehkä egyptiläinen aloitti neljällätuhannella mutta suosion nosteessa lisää liittyi häneen????

Jokatapauksessa erämaahan menivät siksi että sieltä oli tarkoitus kiertotietä ja aseistettuna tulla Öljymäelle ja sieltä Jerusalemiin, kukistaa roomalainen varusväki ja egyptiläisen ryhtyä hallitsemaan kansaa yksinvaltiaana. Hanke ei onnistunut, roomalaiset tulivat raskasaseistettuina vastaan, ruumiita tuli paljon, mutta pääjehu itse pääsi livahtamaan karkuun. Ja sitten Paavalin luultiin olevan tämä karannut kapinannostattaja.

***

- Luuk. 21:20-21. Jeesus varoittaa, että: ”...kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä. Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille, ja jotka ovat kaupungissa, lähtekööt sieltä pois, ja jotka maalla ovat, älkööt sinne menkö”.

Eikä turhaan varoittanut, sillä oleminen piiritetyssä Jerusalemissa oli kauheaa. Josefus kuvaa näin:
”Katot olivat täynnä menehtymäisillään olevia naisia ja pikkulapsia, kujat täynnä kuolleita vanhuksia. Lapset ja nuorukaiset harhailivat taudin pöhöttäminä kuin aaveet pitkin toreja ja kaatuivat siihen paikkaan, missä kuolema heidät kohtasi. Sairauden heikentämänä kukaan ei jaksanut haudata omaisiaan … Monet kuolivat niiden päälle, joita olivat hautaamassa. Monet taas menivät hautoihinsa jo ennen kuin heidän lähtöhetkensä oli vielä koittanut. Eikä … kuulunut itkua eikä valitusta, sillä nälkä ehkäisi tunteiden ilmaisut. Kuivin silmin ja suut tuskan vääristäminä hitaasti kuolevat tuijottivat niitä, jotka olivat päässeet lepoon ennen heitä. Syvä hiljaisuus ympäröi kaupunkia, ja kuoleman yö vallitsi sitä.”

***

 - Mark. 13:2. Jeesuksen ennustus ettei Jerusalemin temppelistä ole jäävä kiveä kiven päälle maahan jaottamatta toteutuu.
Josefus kuvaa tuhoa: ”Polttouhrialttarin ympärille kertyi suuri määrä ruumiita.Veri virtasi vuolaana temppelin portaita alas, ja ylempänä surmattujen ruumiit valuivat alaspäin.”
Sitten tuli tuhosi kaiken palavan ja lopuksi roomalaiset repivät rakennusten rauniot maan tasalle.
Josefuksen mukaan temppelin totaalinen tuho oli oikeastaan työtapaturma taistelun tuoksinassa: keisari Titus olisi tahtonut säilyttää komean monumentin valloituksensa muistomerkkinä, mutta sodan melskeessä tapahtumat riistäytyivät kaaosmaiseksi ja tapahtui mitä tapahtui.

Merkittävää on vielä huomio, että tämä toisen temppelin palo tapahtui juuri samassa kuussa ja samana päivänäkin, Av-kuun kymmenes, jolloin babylonialaiset laittoivat ensimmäisen temppelin palamaan.


-Ulla Rautiainen-

Sodoman tuho arkeologian mukaan

Siellä täällä Raamattua on yksittäistä infoa Sodomasta ja Gomorrasta.
1. Mooseksen kirjassa 19. luvussa kerrotaan Sodoman, Gomorran ja niiden ympärysalueiden tuhosta. Raamatullinen tarina menee tiivistettynä näin:

Nämä kaupungit olivat sen ajan merkittäviä tekijöitä siinä maassa. Rikkaita kaupunkivaltioita, jotka kävivät sotaa ja ryöstivät naapurialueita. Itsellään oli mukavaa elämää: leivän yltäkylläisyyttä ja huoletonta lepoa, viinitarhoja ja viljelyksiä, sillä alue oli runsasvetistä seutua niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.

Ei ollut hyvä. Herran eteen tuli suurta valitushuutoa, sillä olivat kovin pahaa ja syntistä kansaa. Rikkauksia ei käytetty huonompiosaisten avuksi: ”kurjaa ja köyhää hän ei kädestä ottanut”, kuten Hesekiel asian ilmaisi.
Sen lisäksi seksuaalisuus oli niin vääristynyttä, että kun kaupunkiin tuli kaksi enkeliä, niin yrittivät joukkoraiskata nämä.
Herra katsoi, että tilanne oli nyt semmoinen, että eivät tuosta parannusta enää tee, vaan jos annetaan jatkaa niin pahemmiksi vain pilaantuvat.

”Ja Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran tyköä taivaasta ja hävitti nämä kaupungit ynnä koko lakeuden sekä kaikki niiden kaupunkien asukkaat ja maan kasvullisuuden … ja katso, maasta nousi savu niinkuin pätsin savu.”

"...tulikiven ja suolan, kun koko maa on poltettu, niin ettei siihen kylvetä eikä se kasva eikä siitä ruohonkortta nouse-niinkuin oli silloin, kun Sodoma ja Gomorra, Adma ja Seboim hävitettiin, kun Herra vihassaan ja kiivastuksessaan ne hävitti."

Näin siis Raamattu.

Sitten tulee arkeologian vuoro kertoa tämä tarina.
Sillä tänä syksynä julkistettiin tietoja jo useita vuosia tehdyistä kaivauksista.
Kysymys on useamman yliopiston voimin tehdystä yhdestä aikamme isoimmasta arkeologisesta tutkimuksesta.
Kohteena Kuolleenmeren pohjoisympäristö, paikka nimeltä Tall el-Hammam, jonka nyt arvellaan olevan se, jota Raamatussa kutsutaan Sodomaksi.

Arkeologian mukaan tapahtui tämmöistä:

Kuolleenmeren ympäristössä 3700 vuotta sitten oli tärkeiden kauppareittien risteyspaikoissa sijaitsevia rikkaita kaupunkeja. Alue oli viljelykseen hyvää maaperää ja kasvillisuus kukoisti.

Sitten yhtäkkiä yllättäen taivaalta putosi meteoriitti, joka räjähti matalalla ilmassa juuri tuon alueen yläpuolella. Tuli valtaisa paineaalto ja kuumuus, joka tuhosi hetkessä kaiken elävän. Kuumus oli niin hurjaa että keraamiset ruukut sulivat lasiksi. Paineaalto imaisi Kuolleenmeren vedet, nostatti taivaalle ja satoi ja hyökyi tulikuumana tulva-aaltona ja suolasateena pitkin lakeutta niin että koko tienoo 25 kilometrin säteellä suolautui viljelykelvottomaksi suola-aavikoksi. Kaikki elämä tuhoutui hetkessä ja pysyi elinkelvottomana seuraavat 700 vuotta.

Niin se siis arkeologian mukaan tapahtui. Uskon varaan jää enää kysymys, oliko pelkkää sattumaa, että juuri siitä paikasta tuli avaruudessa ajelehtineen kiven pysähdyspaikka vai oliko tappajataivaankappaleen ilmaantuminen Jumalan täsmätuomio? Tekikö Herra syntisistä kaupungeista varoittavan esimerkin vai olisiko se voinut pudota yhtähyvin minne muualle tahansa?

Siihen eivät mitkään kaivaukset voi vastata, Jumala ei jätä itsestään sellaisia merkkejä. Näemme vain, että löytyneet faktat tapahtuneen jäljistä vastaavat tarkasti sitä, mitä Raamatussa kuvataan.

Tässä linkkejä sivuille, joissa lyhennetyt tiivistelmät arkeologien tuloksista:

https://www.ancient-origins.net/news-history-archaeology/sodom-meteor-0011030?fbclid=IwAR3oBWR7huTgaz6x6u28bZsC2kAMB9kHJiz8m24sOHXlwwxTEQfz-LqGPeE

https://www.sciencenews.org/article/exploding-meteor-may-have-wiped-out-ancient-dead-sea-communities?fbclid=IwAR3h3Cd5eaxlAgNEdbIVgeQDmNrNimdSyc0Yv_vKCT9h1OgqVhn4P1W6GYM


-Ulla Rautiainen-

Flavius Josefusta

Nythän Ulla vasta aarteen pariin pääsi! En edes tiennyt että tämäkin teos on jo suomennettu! Vihdoinkin! Onkin ollut kumma, että tätä historian perusteosta, jonka viittauksia on suunnilleen joka roomalais-aikakautta käsittelevissä jutuissa ei ole ennen (vuotta 2004) päässyt suomeksi lukemaan.

Flavius Josefus (syntynyt 37/38 jKr) oli juutalainen pappi, kirjoittamiensa tapahtumien aikalainen ja kokija. Kirja on Uuden Testamentin ajan ja paikan tärkein historiallinen lähde kuvailemaan mm. Herodeksen, Pontius Pilatuksen ja Rooman keisareiden toimia ja sodankäyntitapoja.
Antaa mahtavaa taustoitusta ja lisäymmärrystä UT:n juttuihin ja yksityiskohtiin. (Niistä lisää myöhemmin.)
Josefuksen Juutalaissodan historia on tavallaan rinnakkaisteos Uudelle Testamentille sillä tavoin, että kertovat samasta aikakaudesta samalla alueella, risteävät samoja tapahtumia ja henkilögalleriassa on samoja tyyppejä.

Erona on eri näkökulma, josta tapahtumat kerrotaan.
Jeesus ja apostolit vaikuttivat tavallisen kansan keskuudessa, olivat itsekin tavallista kansaa. Niinpä Raamatun kerronta on enemmän kansan tasolta kuvattua.
Josefus taas oli juutalaista aristokratiaa, isän puolelta pappissukua, äidin puolelta yhteyttä Hasmonien kuningassukuun. Kerronta liikkuu ylhäisten palatseissa, keskittyy yläluokan poliittiseen vehkeilyyn, valtataisteluun ja sotimiseen. Alemman kansanluokan tekemiset mainitaan vain milloin ne vaikuttavat sodankäyntiin ja valtakunnan politiikkaan.

Siksi ei ole ihmeteltävää, miksi Jeesuksen toiminta-aikakin Josefuksen historiikissa ohitetaan ilman mainintaa galilealaisesta rabbista. Kansan parissa pysynyt vaikuttaja, joka ei kruunua havitellut eikä miekkaa heilutellut ei kiinnostanut ylimysten valtaistuinpeliin ja sotimiseen keskittynyttä historioitsijaa.

Jeesushan ei ollut aikansa ainoa messiaskanditaatti eikä ristiinnaulitseminenkaan ylittänyt uutiskynnystä. Isompaa rähinää asevoimin aiheuttaneita kapinajohtajia oli enemmänkin, ja risteille ripustettiin niin rutkasti väkeä, että piti jo erilaisia variaatioita siitäkin teloitustavasta keksiä, ettei tylsäksi kävisi. Mahtipäiden silmissä pelkästään puhumalla vaikuttaneen maalaissaarnaajan merkitys katosi Rooman rauhaa ravisuttavien tekijöiden varjoon kuin puu metsään.

Mikä on traagista. Historiankirjoittaja ei huomaa eniten historiaa muuttanutta henkilöä.
Josta herää kysymys, kuinka paljon omana aikanamme hoksaamme, mitkä ja ketkä ovat niitä todellisia vaikuttajia, jotka tulevaisuutta muuttavat.

Vaikka ei ole niin, etteikö Josefus olisi tiennyt Jeesuksesta. Toisessa kirjassaan Antiquities (jota ei ole suomennettu) hän mainitsee (kreikasta englanniksi käännettynä) että:

”About this time there lived Jesus, a wise man, if indeed one ought to call him a man. For he was one who performed surprising deeds and was a teacher of such people as accept the truth gladly. He won over many Jews and many of the Greeks. He was the Messiah. And when, upon the accusation of the principal men among us, Pilate had condemned him to a cross, those who had first come to love him did not cease. He appeared to them spending a third day restored to life, for the prophets of God had foretold these things and a thousand other marvels about him. And the tribe of the Christians, so called after him, has still to this day not disappeared.”

Suomeksi:

"Tänä aikana siellä asui Jeesus, viisas ihminen, jos häntä pitäisi kutsua ihmiseksi. Sillä hän teki yllättäviä tekoja ja oli tällaisten ihmisten opettaja, jotka hyväksyivät totuuden mielihyvin. Hän voitti puolelleen monia juutalaisia ja monia kreikkalaisia. Hän oli Messias. Ja kun Pilatus päämiehiemme syyttämänä oli tuominnut hänet ristille, ne, jotka olivat ensin oppineet rakastamaan häntä, eivät luopuneet hänestä. Hän ilmestyi heille kolmantena päivänä palautettuna elämään, sillä Jumalan profeetat olivat ennustaneet nämä asiat ja tuhannet muut ihmeet hänestä. Ja kristittyjen sukukunta, jota hänen nimeensä siten kutsutaan, ei ole vielä tähän päivään saakka kadonnut."

Tietenkin tätä tai ainakin osaa tästä on kovasti epäilty myöhemmäksi lisäykseksi.

Voi olla tai voi olla että ei. Varmuutta alkuperäisyydestä puoleen tai toiseen on näin jälkikäteen enää mahdotonta saada, kuten mistään muustakaan tekstin osasta tai mistään muustakaan tuon aikakauden kirjoituksista.

Voipa myös olla, että jos ennakkoasenteena on vakaumus ettei Jeesusta historiallisena henkilönä koskaan ollut olemassakaan, saa puolueellinen katsantokanta tuommoisen tekstinpätkän näyttämään irralliselta ja sopimattomalta.

Oli miten oli, kenenkään usko tai uskomattomuus tuskin seisoo tai kaatuu Josefuksen mukana. On vain mielenkiintoinen lisäpontta antava uskonvahvistus mikäli arvelee tekstin alkuperäiseksi.


-Ulla Rautiainen-

Jouluevankeliumin väkivaltaisempi versio

Monesti törmää epäilyihin, että mahtoiko sitä Betlehemin lastensurmaa oikeasti tapahtuakaan kun ei siitä Raamatun lisäksi muissa historianlähteissä mainita. Flavius Josefuksen (aikalaishistorioitsija, synt. 37 jKr) selostus Juutalaissotien historiassa antaa Herodeksen toimista kyllä aika hyvän vastauksen siihen että miksi ei mainita.

Koko Herodes Suuren vaikutuskausi kun näyttäytyy yhtenä suurena katkeamattomana veriorgiana. Juonitteluissa, salaliittoissa ja valtataisteluissa tapetaan kansaa oikein urakalla. Valtaistuinpeli on hurmeisempaa kuin Game of Thronesissa.
Tapetaan siellä ja täällä, omia ja vieraita, ystäviä ja perheenjäseniä, summamutikassa isoja joukkoja varmuuden vuoksi, kokonaisia kylällisiä ihmisiä pyyhkäistään pois, kerrotaan että tietkin olivat niin täynnä ruumiita että kulkemista haittasi, ihmetellä vain saattaa miten kukaan siellä onnistui selviämään hengissä.

Pikkukylä Betlehemin muutaman lapsen tapaus oli pelkkä pikkujuttu joka ilman Matteusta olisi isompien tappotöiden tuoksinassa kadonnut historian nieluun. Jota ei tullut mainittua kun oli niin paljon muita hirmutekoja kerrottavana. Josefuksen kuvaukseen Herodeksesta ennemminkin olisi epäuskottavaa, ettei vanha vainoharhainen olisi tapansa mukaan reagoinut uuteen kuninkuuden tavoittelijaan.

Herodeksen oma loppukin oli surkea: ”Häntä vaivasi sietämätön kutina kaikkialla ihossa, jatkuvat vatsakivut, vesipöhön kaltaiset paisumat jaloissa, tulehdus vatsanpohjassa ja sukuelimiin muodostuneet mätämadot.”
Viimeisinä käskyinään kuoleva hallitsija käskee tappamaan oman poikansa ja vangitsemaan johtavia miehiä joka kylästä ja tappamaan nämä heti hänen kuoltuaan jotta koko Juudea saataisi itkemään.
Jälkimmäistä käskyä jälkeenjääneet eivät sentään toteuttaneet.

Mutta ei tilanne paljoa parantunut Herodeksen kuoltuakaan.
Matteus kertoo Egyptistä palaavasta pyhästä perheestä että ”Mutta kun hän (Joosef) kuuli, että Arkelaus hallitsi Juudeaa isänsä Herodeksen jälkeen, niin hän pelkäsi mennä sinne. Ja hän sai unessa Jumalalta käskyn ja lähti Galilean alueelle.” (Matt 2:22)

Ei ihmekään, että pelkäsi. Josefus kertoo Arkhelaoksesta kamalia asioita: jo ennen kuninkuutensa virallistamista hän lähetti armeijan kesken pääsiäisjuhlien temppelissä uhraavan kansan kimppuun. 3000 kuolee ja loput pakenevat vuorille. ”Temppeliin oli kertynyt ruumiita niin paljon, ettei moista kasaa saisi aikaan edes äkkiarvaamatta kimppuun hyökännyt verenhimoinen vihollinenkaan.”

Meillä on monesti liian kiiltokuvamaisen idyllinen kuva niistä olosuhteista, joissa Jeesus maanpäällisen aikansa vaikutti. Tosiasiassa se oli äärettömän turvatonta, korruptoitunutta, raakaa ja väkivaltaista aikaa.

Josefus kuvaa sitä aikakautta synkästi: ”Yleensäkin tuo aikakausi oli juutalaisten keskuudessa kaikin tavoin pahuuden täyttämä, niin ettei mitään pahaa tekoa jäänyt tekemättä. Jos joku olisi halunnutkin laatia vielä jonkun mielettömyyden lisää, ei ollut mitään uutta keksittäväksi. Näin kaikki olivat sairauden tilassa, niin yksityiset kuin koko yhteisökin. Vallitsi keskinäinen kilpailu Jumalan herjaamisessa ja vääryyden tekemisessä lähimmäisille. Ne, joilla oli valtaa, sortivat kansaa, ja kansa puolestaan pyrki innolla tuhoamaan mahtajia.”

Sellaisiin olosuhteisiin Jeesus siis syntyi.
Se kertoo kuinka taitava ja vahva persoona Jeesus oli, kun pystyi säilyttämään toimintansa puhdashenkisenä semmoisissa oloissa.

Ja että messiasprofetia: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus." (Jes 9:1) oli kirjaimellisesti totta.

-Ulla Rautiainen-

Evankeliumi Tähtien Lapsien mukaan

 ”Saharassa kaivoista vettä nostetaan yhä pimeän aikaan, jotta sitä haihtuisi mahdollisimman vähän. Jokaisella veden käyttäjällä on oma tähtensä, ja sen noustessa taivaalle on hänen vuoronsa saada vettä. Tähteään odottelevat viettävät yönsä kaivolla. He kutsuvat itseään tähtien lapsiksi.”

Tämä kerrotaan Sven Lindqvistin kirjassa Tappakaa ne saatanat.
Erinomaisen tehoisasti sekä tunteita että järkeä järisyttävä kirja. Kertoo tosiasioita ihmiskunnan pimeämmästä (hyvin pimeästä) puolesta. Todellisuuden horroria siirtomaapolitiikan kauheuksista. Kirjoitin enemmän kirjan sisällöstä tuolla: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/03/pimeyden-sydamessa.html

Alussa olevaa sitaattia en siinä vielä käsitellyt.
Jätin sen tarkoituksella odottamaan oikeaa vuodenkierron aikaa.
Asian kun voi linkittää jouluun.

Tälleen: Saharassa yhä käytössä oleva vedennostamis jonotusjärjestelmä on tietenkin ikivanha.
Ehkä laajemminkin tunnettu niissä maailmanosissa.
Ehkä tunnettiin myös Lähi-Idässä niinä maailmanaikoina kun Se Tähti nousi itäisillä mailla ja johdatti tietäjiä Betlehemiin erään tietyn vastasyntyneen lapsen luo.

Lapsen, joka olisi elävän veden lähde ihmiskunnalle.

Kyllä ainakin juutalaiset tiesivät, mitä elävän veden lähde -metafora tarkoitti vaikkapa Jeremia 2:13 ja 17:13:sta. Joten kun se lapsi aikuistuttuaan alkoi puhumaan tarjoamastaan elävästä vedestä, niin kuin vaikkapa Johanneksen evankeliumin Joh. 4:14 tai 7:37-38:ssa viesti oli aika selvää kauraa kirjansa lukeneille juutalaisille.

Eli jouluevankeliumin voisi kertoa vaihteeksi näinkin: kansa, joka koko Vanhan Testamentin ajan on odottanut synnin pimeässä elävän veden lähteelle pääsyä, näkee nyt tähtensä nousevan ja tietää että nyt on koittanut aika päästä vettä ammentamaan eli saada yhteys Jumalaan.

Varmaan tietäjät olivat tähtientuntijoita ja osasivat lukea taivaan merkeistä kuningasmerkityn tähden. Mutta sen lisäksi, jos tämä kaivotapa oli tunnettu ja käytössä siellä päin, ehkä joku muukin osasi siitä maailmanhistorian mullistavan uutisen ymmärtää.


-Ulla Rautiainen-

Hitlerin tabut

Kuinka kokonainen kansakunta hurahti toteuttamaan yhden mielipuolen järjetöntä visiota? Miksi Kolmas valtakunta saattoi tapahtua?
Perehtymisen arvoinen kysymys. Mitä tekijöitä tarvitaan että sen kokoluokan hulluus alkaa näyttää niin järkevältä, että sen toteuttamiseen kannattaa uhrata niinkin paljon mitä siellä tehtiin?
Natsivallan nousun (ja tuhon) mahdollistuminen oli tietenkin useamman sopivasti yhteennatsanneen tekijän summa.

Norman Ohlerin kirja Hitlerin tabut antaa yhden kiinnostavan palasen vastaukseen.
Ohlerin mukaan kyse oli kemiasta.
Pöytä katettiin valmiiksi heti ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa. Hävityn sodan traumaa lääkittiin syöksymällä farmakologiseen todellisuuspakoisuuteen.

”Berliinin yöelämä, voi pojat, sellaista maailmassa ei ole vielä nähnyt! Joskus ennen meillä oli ensiluokkainen armeija; nyt meillä on ensiluokkaisen turmeltuneita tapoja!” totesi kirjailija Klaus Mann. Saksalaisesta kaupungista tuli kuuluisa ”Babylonin huora”, jonne muualtakin maailmasta tultiin kokemaan tapainturmelusta.

Siihen kuuluivat vapaasti saatavat huumeet.
Apteekit myivät laillisesti morfiinia, heroiinia ja kokaiinia. Kaikkea oli saatavilla ja sitä kaikkea myös käytettiin. Tajuntaa laajentavien aineiden käytöstä tuli yhtä tavallista kuin kahvin.

Sitten huumehuuruihin syöksynyt kansakunta äänesti natsit valtaan.
Eivätkä pelkästään huumehuuruihin sotkeutuneet, vaan huumehuuruisen tolkuttomuuden kauhistelijatkin.

Aluksi natsien nousu kun näytti moraalin pelastukselta (niin irvokkaalta kuin se jälkikäteen kuulostaakin). Kansallissosialistit esiintyivät moraalinvartijoina saarnaten siveellisterveellistä elämäntapaa ja soveltaen tiukkaa huumeidenvastaista ohjelmaa.
Absoluuttisen raitis, tupakoimaton kasvissyöjä Führer oli terveiden elämäntapojen esikuva. Uudesta germaanisesta valtakunnasta tulisi terveiden ja korkeamoraalisten ihmisten ihanneyhteiskunta.

Tietenkään valheiden valtakunnassa mikään ei ollut sitä mitä päällepäin esitettiin.
Ei kansanterveyteen pyrkiminenkään.
Kyse oli siitä, että kansallissosialismin ja Führerin palvonnan tuli olla ainoa huume. Suuruudenhullu ja ylimielinen ideologia yli-ihmis-ideoineen ja spektaakkelimaiset hurmoksellista tunnetilaa lietsovat joukkotapahtumat loivat samaa todellisuuspakoista euforiaa, jota kemialliset tajunnantilaa muuntavat aineet saivat aikaan.

Hitlerin kirjassa Taisteluni luki, että maailmanhistorialliset päätökset oli saatava syntymään hurmiollisen ihastuksen tai mahdollisesti hysterian tilassa.

Pelkkä ideologia ei kuitenkaan tahdo tosipaikan tullen riittävään hurmokseen riittää. Silloin vaikutusta tehostettiin farmakologisilla aineilla.

Huumekeittiöinä toimivat tehtaat tuottivat ennennäkemättömiä määriä psykoaktiivisia aineita. Metamfetamiinia toimitettiin armeijalle kuin elintarviketta.
Hysteerisen energisiksi ja ylivireän uhkarohkeiksi huumatut sotilaat eivät nukkuneet, syöneet eivätkä epäilleet toimintansa mielekkyyttä. Alun sotamenestys tehtiin piripöllyisellä armeijalla...
...jota johti vielä pahemmassa huumepäissään houraileva ylipäällikkö.

Sillä Führerinkin raittius oli pelkkää valhetta. Hitlerin henkilääkäri oli ennemminkin hänen henkilökohtainen huumediilerinsä joka järjesti melkoisella speedballilla ”potilaansa” houreiseen todellisuuspakoisuuteen.

”Huumeet pysyivät polttoaineena ja puuttuvan antaumuksen korvikkeena: vahvistusta harhaluuloilleen Hitler sai enää huumausaineista. … edessään aina uusi turha sotatoimi, seuraava trippi... Hän toimi kuin jatkuvassa sumussa. Doupattu kilpaurheilija, joka ei voinut enää lopettaa, kääntyä takaisin ja joka jatkoi vääjämättömään romahdukseen saakka.”

Valtakunnan ylipäällikön tärkeimmät päätökset syntyivät houreisessa huumepöllyssä. Vielä sodan loppuvaiheessa, kun maailma ympärillä oli jo hajoamassa, megalomaanisen huumeharhaisessa euforiassaan führer yhä kuvitteli olevansa kulkemassa voitosta voittoon.
Todellisuus alkoi pilkottaa vasta, kun sodan aivan loppumetreillä huumeiden saatavuus estyi.

Hitlerille tapahtui juuri se sama kuin kelle tahansa narkkarille joka ei enää saa annostaan. Vieroitusoireet tekivät huumeriippuvaisesta tutisevan, sekavasti käyttäytyvän ihmisraunion. Se oli jo fyysisestikin kamalaa, mutta kun kemiallinen suoja todellisuutta vastaan oli romahtanut, tällä narkkarilla todellisuuden ja harhojensa välinen kuilu oli tavallista mittavampi.
Maansa ja kansansa tuhonnut kaikkien vihollinen ei keksinyt pakotietä muusta kuin itsemurhasta.

Jotta tämäkin katastrofi saataisi linkitetyksi Raamattuun (niin kuin tässä blogissa tapana on), niin Ilmestyskirjasta 18:23 löytyy kohta, jossa tuomitun ja tuhotun kaupungin yhdeksi synniksi mainitaan ”velhoutesi (joka) villitsi kaikki kansat”.

Kiinnostavaa on, että sana ”velhous” kreikankielisessä tekstissä on ”farmakeia”, joka noituuden lisäksi viittaa myös huumeisiin (noituudessa käytettiin (ja käytetään) usein erilaisia huumaavia taikajuomia toistodellisuuden saavuttamiseksi).
Todellisuudesta vieraannuttavat huumeet siis Raamatunkin mukaan ovat yksi niitä vakavia tuhoa kohti luisuttavia ihmiskunnan vitsauksia.

Natsivaltakunnan tuhosta olen kirjoittanut myös täällä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/03/pahan-jalkeen.html


-Ulla Rautiainen