Teshuva, תשובה

Jeesuksen mukaan Jumalan lain suurin käsky on: "'Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi” (Matt. 22:36-37).

Loppujen lakien noudattaminen on lähinnä tämän mentaliteetin sujuvaa seurausta.
Koska: "Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani... ...Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani.” (Joh.14:23-24)

Siis joka rakastaa Jumalaa, rakastaa myös Hänen käskyjään, koska Hänen käskynsä ovat Hänen moraalisen luonteensa ilmaus, ja rakkaus joka ei ulotu kohteensa luonteeseen asti ei kyllä kovin syvällistä rakkautta ole.

Elul (juutalaisessa kalenterissa nyt alkava) -kuukauden teemana on teshuva eli parannuksenteko synneistä. Vuosittain vietettävänä kertoo että parannuksenteon pitäisi olla jatkuva prosessi eikä kuvitella että täydellisiksi jollain ihmeellisellä tavalla on tässä jo tultu eikä mielenmuutoksiin, asennetarkistuksiin tai elämäntapojen korjausliikkeisiin tarvetta olisi.

Tämän katumuskuukauden sanoma on että Jumalalla nimenomaan on mieleemme, asenteisiimme ja elämäntapoihimme kohdistuvia vaatimuksia. Ei ole niin että kaikki on sallittua eikä mikään ole kiellettyä ja voimme itse luoda omat sääntömme miten satttuu huvittamaan.

Pelkkä tunteenomainen Jumalan rakastaminen ilman Jumalan tahdon kunnioittamista on kuin viettäisi romanssia roskaläjässä.
Jumalan rakastaminen Hänen sanaansa noudattamalla taas on kuin hopeana kimaltava järvi jota yltä kultahehkuinen taivas valaiseen.

(Noiden kahden viimeisen lauseen esittämän kuvan näin tämän aamun rukouksessani ja siitä tämä kirjoitus inspiroitui.)


-Ulla Rautiainen-

Oseaaninen fantasia

Joskus rukous
on ajan ulkopuolelle katsomista,
pysähtymistä jähmettyneeseen hetkeen
menneen ja tulevan väliin asettumista.
Tavallisen muuttumista fantasiaksi.


Tällä kertaa Hän vei merelle,
pysäytti valtameren työntämän jättiläisaallon,
tiedäthän,
sellaisen joka sisältä avoimena tuubina rullaa avomereltä.
Ja kun se seisahtui
oli se vesiseinäinen huone,
merenkrypta, vesiholvi, akvamariininen kappeli,
vihreän, sinisen, turkoosin läpikuultavaa
kuin muotoon puhallettua lasia
vaahtokruunuisella harjalla.
Sellaisen rukouskammion Hän minulle nyt rakensi.

Siinä merensalissa
Hän kertoi että ihmeellinen
ei ole aina jotain uutta ja outoa
vaan nähdä tuttu ja tavallinen toisella tavalla
tarkemmin ja lähemmin,
pysäyttää näkemään
yksityiskohtia siitä mitä kiireiset silmämme
luonnollisessa katseessa ohittavat.

Että Hän voi luoda tavallisesta ihmettä,
ettei fantasiaan aina tarvita outoja elementtejä
vaan Hänen katseellaan katsomista,
- myös itsekussakin ihmisessä
näin nähden ihmeellisen.

 

-Ulla Rautiainen-

Nimi Jeshua Adonai

"Minun rakkaani on valkoinen ja punainen” Korkea Veisu 5:10

Jotkut sanat ovat minulle enemmän kuin merkityksellä leimattuja äänteitä. Näen sanat kuvina, muotoina, väreinä, liikkeenä tai minä tahansa joka lisää niiden informatiivisuutta ja tunnetta.

Esim. ”Jumala” -sana on kuin korkealla vuorella oleva vahva ja ikivanha linnoitus. (Eikä ikivanha raunioituvalla vaan iänkaiket kestävällä tavalla.) Sellainen jonka kivimuureista vihollisen ampumat nuolet kimpoavat turhina pois ja jonka suojassa on kaikilta vaaroilta turvassa, jonka torneista näkee kauas laajoja maisemia ja jonka aarreholveissa on arvokkaita ja loisteliaita aarteita.

Mutta vahvimman mielikuvan antava sanapari on ”Jeshua Adonai”.

Sanat ovat hepreankieltä ja tutustuin niihin kielillärukouksessani jossa ne toistuivat (ja huomiota vaatien) tuon tuosta. Merkitys selvisi kun aloin tutkia Raamatun alkukielen hienouksia.

Jeshua on ”pelastus” ja Jeesuksen hepreankielinen nimi. Adonai on ”herrani”. Nettigooglaus kertoo että: “Adon” means: lord, master, owner, chief, husband, king, governor, ruler. The suffix “ai”, means “my”.

Yksityisissä rukouksissani puhuttelen Häntä enimmäkseen sillä nimellä.
Koska niissä sanoissa on minulle aika paljon sisältöä.

”Jeshua” -sana näkyy minulle korkealle nostettuna ja vahvassa tuulessa hurjasti liehuvana verenpunaisena lippuna – tai vereen kastettuna lippuna.

”Adonai” näyttäytyy puhtaimpana valkeutena. Paksuna, kermamaisena maidonvalkeana virtana. Absoluuttiselta puhtaudelta.

Aika selvää symboliikkaa: verinen lippu tietysti on se mitä Jeesus ihmiskunnalle merkitsee. Lippu on merkki, johon katse tulee kohdistaa. Veri on hänen sinettinsä ja lunnasrahansa jolla hän osti oikeuden ihmiskuntaan ja mahdollisti synnin turmeleman ihmiskunnan palaamisen Jumalan yhteyteen. Tuuli on Pyhä Henki joka ilmoittaa Jeesusta näkyville.

Adonain valkeus kertoo puhtaudesta. Sanotaan että valta turmelee, mutta Häntä ei. Vaikka Hän on Maan ja Taivaan kuningas, silti hänen valtansa kestää täydellisen rikkeettömänä ja oikeutensa korruptoitumattomana. Hänessä ei ole mitään virhettä eikä pilausta. Vain täydellinen ja puhdas.

Maitoisuus ja kermaisuus taas on ruokkiva elementti. Jeesuskin Sykarin kaivolla sanoi että hänen ruokansa on että tekee Isänsä tahdon. Meille taas Jeesuksen herrauden tunnustaminen ja valtansa alla oleminen on se mikä ruokkii meitä. Ei poisottavaa vaikutusta niin kuin ihmisten vallankäyttö usein tahtoo olla vaan elämänantavaa hengen yltäkylläisyyttä.


-Ulla Rautiainen-

Peesausta, hevosia ja koskenlaskua

Tanssiharrastajat kutsuvat sitä ”peesaamiseksi”. Hyvin peesaamisen osaava voi tanssia tuntemattomiakin monimutkaisia tansseja kuin osaisi niitä. Ei tarvitse osata askeleita valmiiksi vaan tarvitsee osata keskittää niin huomionsa ohjaajaan että liikkuu automaattisesti tämän mukana. Se on tanssinopiskelijan yksi tärkeimmistä taidoista.

Se on myös Jeesuksen seuraajan tärkeimpiä taitoja. Osata liikkua Hänen mukanaan Hänen askelissaan yhteisessä liikkeessä. Hengellisessä kielessä sitä kutsutaan profetaalisuudeksi.

Eli sitä yksinkertaisimmin ilmaistuna profetaalisuus on: keskittämistä niin huomionsa Häneen että automaattisesti liikkuu Hänen mukanaan, Hänen tahdissaan, siellä ja sillä tavalla kuin Hän liikkuu.

Joka ei ole passiivista mielensä tyhjentämistä niin kuin itämaisissa meditoinnissa vaan erittäin aktiivista fokusoimista ja niin kuin jo sanoin, tila jossa pystyy tekemään enemmän kuin mihin omat taidot riittäisivät.

Tanssin lisäksi voi verrata huippunopeaa kiitolaukkaa nelistävällä hevosella ratsastamiseen – tarvitsee mukauttaa oman ruumiinsa tasapaino hevosen liikkeisiin pysyäkseen selässä. Parhaimmillaan tunne on kuin sulautuisi yhdeksi olennoksi.

Kolmantena vertauksena voi käyttää kanootilla koskenlaskua. Siinäkin kuohujen heitellessä on istuttava rennosti (laidoista ei pidä pidellä kiinni, silleen kanootin saa varmasti kaadettua) ja lukea koskea (eikä siinä menossa paljon muuta ennätä huomioida) niin että osaa ennakoida miten seuraavaksi heilahtaa niin pysyy paatissa.

Näiden hurjempien esimerkkien jälkeen sanotaan vielä että se on myös kietoutumista Hänen viittansa sisään, poskensa painamista Hänen poskeaan vasten, kuulemista Hänen korvaani kuiskailut, hengittämistä Hänen hengitystään...
Voisi vielä sanoa että profetaalisuus on sitä kun todellisuudentajuni, maailmannäkemykseni ja olemassaoloni hengittää Jumalaa.

Selkiskö? Jos ei niin mene israelilaisten kansantanssien kurssille.

Ja joo, olen tanssinut tuotakin videolla näkyvää tanssia vauhdikasta (ja äänekästä) israelilaista opettajaa peesaten ja pysynyt oikein hyvin mukana vauhdissa ja askelissa.


-Ulla Rautiainen-

Runoilun lahjasta

Blogiani ja facebook sivuani lukevat ovat huomanneet, että kirjoitan runoja.

Aika siis kertoa mistä ne tulevat.

Puhun kielillä. Jotka eivät tiedä, mitä se tarkoittaa, niin tuosta linkistä infoa: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/12/teeseja-ja-vastateeseja-eli-kuinka.html

Puhun siis kielillä. Vuosia sitten tapahtui niin, että kielillärukoukseni alkoivat tulla runomuotoisina: alku- tai loppusointujen, riimien, runorytmin ja -poljennon kanssa. Sitä harjoitusta kesti jonkin aikaa, lausuin tai lauloin kielillärukousta kuin vieraskielistä runoa, josta en mitään ymmärtänyt. Sitten alkoi rukoillessani mieleen nousta (kuin pulputen vettä lähteen pohjalta) suomenkielisiä runolauseita.

Niitä sitten olen kirjannut talteen sitä mukaan kun niitä tulee. En omalla taidollani pysty sepittämään minkäänlaista jos Korkeammalta Taholta tulevaa inspiraatiota ei tipu. Siksi välillä on taukoja.

Jotkut runot tulevat kokonaisuutena, joistakin enemmän tai vähemmän yksittäisiä lauseita joita omalla taidollani täydennän. Jotkut tulevat kuvina. Näen unia tai päänsisäisiä näkyjä, kuin valveunia joita sanoitan runomuotoon. Nämä kuvat tulevat rukouksessani, tai joskus musiikkia kuunnellessani (ja silloin tuntuu kuin Jumala tulisi sinne musiikin sisään ja ilmaisisi itseään sitä kautta) tai vain Jumalaa ajatellessani (rukous ja Jumalan ajattelemisen ero nyt tietenkin on aika liukuva käsite).

Nämä runot eivät ole loppusointuisia, syystä että käsittääkseni ne ovat käännöksiä tuosta rukouskielestäni. Alkumuodossaan kuulen niissä enemmän verbaalisia hienouksia (niissä on alku- tai loppusointuja ja muutakin sana-akrobatiaa) kuin siinä muodossa jossa ne kääntyvät suomenkielelle.

Minään sanatarkkoina profetioina niitä ei lukijoiden kannata ottaa. Sellaisiksi niitä ei ole tarkoitettu. Osa ja osia niistä kyllä on sanatarkasti Korkeammasta Luovuudesta lähtöisin ilman aina edes omaa ymmärrystä mitä yksityiskohdat tarkoittavat ja ilmaisujen avauduttua vasta aikojen päästä kun ne ovat alkaneet toteutumaan tai selitystä on tullut jostain muuta kautta.

Muutama runo on kyllä täysin alusta loppuun asti saatuja ilman omaa ajatusta. En kuitenkaan yleensä käy kelleen erittelemään mitkä runot tai kohdat ovat Pyhän Hengen säkeitä mitkä omiani, syystä että kenen tahansa lukijan olisi tärkeää kehittää kykyä tunnistaa jumalallista kipinää ja oppia itse henkienerottelua. (Eihän ole turvallista ulkoistaa jumalantunnistuskykyään kenellekään toiselle. Jokainen kun kuitenkin lopulta joutuu itse yksin vastaamaan omasta jumalasuhteestaan.)

Minun tapauksessani Jumala ei tehnyt minusta sanelukonetta, jonka kautta olisi antanut pelkkää valmista tekstiä, vaan tiimiläisen jonka kanssa yhdessä luodaan tekstiä, sekoittaen omaa ajatustaan minun ajatuksiini, käyden dialogia tai duettona vuorolaulua jossa vuorotellen kysymme ja vastaamme toisillemme, antaen valmiita lauseita, ajatuksia ja visioita joihin minä vastaan lisäämällä taukopaikkoihin omilla sanoillani kuitenkin Hänen näyttämäänsä visiota ja inspiraatiota.

Kokemus muistuttaa pari- tai ohjattua tanssia, jossa yksi ohjaa ja toinen seuraa, mutta seuraajankin on itse ne askeleet otettava joten ne siinä mielessä ovat kyllä omia askeleita vaikkakin viejän ohjaamaan suuntaan (tästä ns. ”peesaamisesta” kirjoitan myöhemmin pidemmän selostuksen).

Prosessiin kuului myös että Jumala käskee minun lukemaan tiettyjä teoksia joista saan lisäoppia runojen muodostamiseen ja sanavarastoni laajentamiseen. Kutsumus täytyy näet ottaa senverran tosissaan että viitsii opiskella aihetta.

Henkilahjojen tarkoitus kun ei ole olla korvaamassa tai oikeuttamassa laiskuutta vaan päinvastoin olla yllykkeenä ahkerointiin. Koska jokainen on tarkoitettu olemaan osana ihmiskuntaa niin että kunnioittaa toisten osaamista eikä ylpistyä olemaan erillinen saareke jonka ei muka tarvitse vertaistasolta ottaa oppia keneltäkään. (Tästä tasapainottelusta Jumalan kuulemisen ja ihmisten kuulemisen välillä kirjoitan myös myöhemmin laajemmin.)

Tämän selostuksen tarkoituksena on olla valaisevana palana siitä mitä profetaalisuus käytännössä on ja miten se esim. toimii. Painottaen että tämä on nimenomaan vain minun kokemukseni (ja tässä asiassa muutoksia voi tulla milloin tahansa ja yleensä tuleekin heti jos alkaa jumiutua enemmän toimintatapaan kuin Toiminnanohjaajaan). Jumala kohtelee ihmisiä yksilöllisesti ja toimii eri ihmisten kanssa eri tavoin.

Yhdellä ilmaisulla sanottuna profetaalisuus on Pyhän Hengen syleilyssä olemista, Isän Jumalan tunteiden tuntemista omassa sielussaan ja yhteisellä äänellä PH:n kanssa Jeesuksen rakastamista ja Jeesuksen rakkauden vastaanottamista ja Jeesuksen ylistämistä.

Ylistäminen = osallistumista Jeesuksen kruunaamiseen maan ja taivaan kuninkaaksi. (Siitähän siis tiivistettynä koko uskovaisuudessa on kyse; olenko oma jumalani vai annanko Hänen, Jeshua Adonain olla minun Jumalani.) (Ylistämisellä en siis tarkoita mitään musiikkigenreä).

Esimerkki yhdestä ensimmäisistä ja kokonaisimpina saaduista runoistani on tuon linkin takana: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/07/runo-unelmasta.html


-Ulla Rautiainen-

Kun maailma ei riitä

"Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua".

Moniko maailman mahtipäistä oli jo tarjoukseen tarttunut ja ostanut asemansa pimeyttä syleilemällä?

Luultavasti aika moni ja siksikö luuli tarjoustansa hyväksikin?

Mutta tässä tapauksessa se iski kirveensä kiveen ja nuolensa ohitse maalin.

Se oli tullut hulluksi.

”... näytti hänelle kaikki maailman kuningaskunnat ja niiden loiston.”

Siinä sen kuuli miten näköala kapenee kun irrottautuu Luojastansa. Tämä kauppa kannatti vain jos kutisti todellisuutensa maarajaiseksi ja tähtien alaiseksi.

Mutta mitätön tarjous sille, joka oli katsonut maailmaa tähtien takaa ja jonka kuningaskunnassa Maaplaneetta oli pelkkänä jalkajakkarana Valtaistuimen edessä.

”Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman."

Niin että revi siitä ja mietihän missä ja kenen hallussa maailmankaikkeuden todellinen vallan ydin ja loisto sijaitsee.

Sillä vuorella Hän ei käynyt rihkamakauppiaan kanssa diilaamaan. Ei tarvinnut, oli laajempi visio mielessä ja paljon isompi sopimus jo taskussa.


-Ulla Rautiainen-

Bileam Beorin pojan valinta

”Vaikka ihmisillä olisi rahaa ja valtaa, voimme silti tarjota heille seksiä.” tiesi Anton LaVey, saatanan kirkon perustaja. Tarkoittaen, että luvaton seksi on se helppo syötti, jolla ihmiset saa vedettyä eroon Jumalasta. Istutetaan vain ensin ihmisen mieleen halu ja uskotellaan että hänellä on oikeus toteuttaa tuota halua.

Sen tiesi jo Bileam Beorin poikakin ja käyttikin menestyksekkäästi sitä syöttiä kammetakseen Valittua Kansaa eroon Jumalastaan. Seksuaaliset riitit ja temppeliprostituutio kuuluivat oleellisena osana Israelia ympäröivien kansojen uskonnollisiin menoihin ja lihan iloja hinkuvat israelilaismiehet oli helppo saada osallistumaan epäjumalanpalvelukseen tarjolla olevan eksoottisen seksin houkuttamana.

Bileam pääsi taas kuninkaan suosioon, joka olikin notkahtanut epäonnistuneen loitsimisyrityksen jälkeen. Taikuus ja noituus ei Jumalan suojelemaan kansaan tehonnut mutta kun israelilaisleiriin tuotettiin mooabilaisia yön daameja niin johan syötti nappasi ja kohta olivat kiimaiset miehenpuolet kumartamassa Baal-Peoria.

Ja sitten Jumala vihastui. Epäjumalanpalvelus on Jumalaa kohtaan sama juttu kuin aviorikos ihmisten kesken. Vain avioliittoonsa välinpitämättömästi suhtautuva ilman tunteiden kuohahdusta pettämisen ottaa.

Eikä Jumalan luonteeseen välinpitämättömyys kuulu.

4.Moos.25:4 Herra sanoi Moosekselle: "Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa...” (Suom. 1992 käännös ei auringosta puhu mitään, mutta heprealainen teksti kyllä.)

Se tuomio oli irvokas sitä-saa-mitä-tilaa seuraamus. Mooabilaisuskontoihin kuuluivat ihmisuhrit, joten oli vain synkkää oikeudenmukaisuutta että niistä innostuneet itse joutuivatkin uhrin paikalle. ”Vasten aurinkoa” on jo todella synkänmustaa ironiaa. Mooabilaisjumaluudet käsitettiin auringon tai auringonsäteiden personoitumiksi ja jos kerran auringonpalvojiksi halusitte niin siinäpä on paikka kokea miten paljon taivaankappale apua antaa.

Ei Bileamillekaan hyvin käynyt; kaatui sodankäynnissä israelilaisten miekkaan (4Moos 31:8) ja jätti jälkipolville itsestään pahan maineen. Bileam putkahtaa esiin vielä Miikan profeettakirjassa 6:5 ja Uudessa Testamentissakin. 2.Pietari 2:15 ja Juuda 1:11 mainitsevat hänet petollisena palkan tähden eksyttäjänä ja Ilmestyskirjassa 2:14 hänen nimissään on seurakunnan sisään ujuttautunut haureuteen ja epäjumalien palvontaan viettelevä oppirakennelma.

Siis mikä tämä Bileam Beorin poika oikein oli?

Oikea Herran profeettako, jolla läheinen yhteys Jumalaan oli noussut hattuun niin että kuvitteli jo voivansa määräillä ja ohjailla Jumalaa? Että sensijaan että palvelisi Jumalaa olettikin Jumalan palvelevan häntä? Vai mesopotamialaisten epäjumalien okkultisti ja tietäjä joka koki elämänsä yllätyksen kun tällä kertaa ihka oikea Jumala ilmaantui juttelemaan hänen kanssaan?

On hänestä arkeologistakin näyttöä. Sukkotin laaksosta Deir Allan rauniokummusta on löydetty 800-700 eKr ajoitettuja rappauslaastin paloja, joissa on tekstiä Bileam Beorin pojan unessa saamia näkyä jumalten teoista. Osin teksti on niin identtistä Raamatun kanssa että näyttäisi samasta Bileamista olevan kyse.
Joka enkkukieltä osaa voipi katsoa tuolta sivulta:
https://www.hidabroot.com/archaeological-testimony-of-balaam-ben-beors-inscription-in-jordan/

Juutalainen traditio kertoo että Mooabin kuninkaan lisäksi Bileam olisi ollut faaraonkin neuvonantajana. Joten tavallista kylänoitaa tasokkaampi myrrysmies, joka maksua vastaan välitti henkivalloilta vastauksia ja palveluksia aikansa mahtipäille.

Tapa, jolla hän Baalakin komennusta yrittää hoitaa, kertoo hänen käsitystään miten jumalten kanssa toimitaan. Rituaaleja suorittamalla hän yrittää kiskoa Jumalalta haluamaansa vastausta. Niin kuin häneltä ostetaan tietäjänpalveluksia, niin hänkin kuvittelee voivansa ostaa jumalilta haluamaansa.

Mutta sitten hän törmäsi israelilaisten Jumalaan eikä mikään mennytkään niin kuin tapana oli ollut.

4 Mooseksen kirjassa 22-24 luvuissa kerrotaan outoa tarinaa jossa Mooabin kuningas Baalak palkkaa Bileamin kiroamaan israelilaiset. Bileam soutaa ja huopaa asiassa edestakaisin. Puheissaan antaa ymmärtää että toimii vain Jumalan käskystä juuri niin kuin oikean profeetan kuuluukin tehdä, mutta Baalakin lupaaman palkan toivossa kinuaa Jumalalta jo saatuun (kieltävään) vastaukseen uutta päivitystä.

Seuraa kummallinen tapahtumasarja, jossa Jumala joka välissä ilmoittaa että Valittua Kansaa ei tässä nyt kirota, muttei silti pysäytä prosessia kokonaan. Se on kuin kalastaja väsyttämässä rimpuilevaa saalista. Jumala antaa siimaa ja päästää tietäjän jatkamaan toimiaan mutta ratkaisevalla hetkellä nykäisee aina takaisin. Ilmoittaa että kirousta ei tipu, antaa tietäjän kuitenkin lähteä matkaan, pysäyttää matkalla, antaa jatkaa vielä eteenpäin. Tehdä alttarit, uhrata uhrit ja suorittaa ennusmerkit. Kolmesti yritetään, että josko jo saataisikin tämä hankala Jumala toimimaan halutulla tavalla. Mutta kun rituaalit on suoritettu Jumala ilmestyy kääntämään kiroukset siunauksiksi.

Ehkä prosessin tarkoitus oli Jumalan yritys saada itsepäinen tietäjä käännytettyä puolelleen? Varhaisempi versio Saulus Tarsolaisesta, mutta tämä jukuripää ei kääntynyt tieltänsä vaan puski itsepäisesti loppuun asti. Ehkä Jumalalle ei riittänyt vain pysäyttää tapahtumien kulku, vaan Hän olisi halunnut saada Bileamin itsensä. Saada tämä ei vain pakolla tottelemaan vaan haluamaan omasta halustaan jättää muut jumalat ja noudattaa sen Jumalan tahtoa joka hänelle tässä ilmestyi.

Siinä oli Bileamin elämän tähtihetki, jonkalaista vain harvoille suodaan - Jumala henkilökohtaisesti ilmestyi puhumaan hänelle ja vielä näyttämäänkin itsensä (”Minä näen hänet, en kuitenkaan nyt, minä katselen häntä, en kuitenkaan läheltä.”) Mahdollisuus elämässään suunnanmuutokseen. Se ei silti riittänyt - etuudet kuninkaallisten hovinoitana ehkä houkuttelivat enemmän - tai hän ei ymmärtänyt saamaansa tilaisuutta ja kutsua, muutosta hänessä ei tapahtunut.

Tapaus varoittaa kahdesta asiasta: korottamasta ketään jalustalle vain koska on onnistunut profetoimaan oikein ja toisena asiana arvioimasta profetioiden oikeellisuutta sen mukaan minkälainen profetoiva henkilö on.

Opetus: arvioi sanoma sen sisällön eikä välittäjän mukaan ja vaikka jotain olisikin oikein, ei tarkoita että kaikki muukin sen tyypin toimissa olisi oikein.

Bileam Beorin poika ei ainakaan ollut oikeanlainen. Silti täräytti Raamatun yhden tunnetuimmista messiasprofetioista: ”...Tähti nousee Jaakobista, ja valtikka kohoaa Israelista...” Targum Onkelos (arameankielinen Toora) sanoo sen vielä selvemmin: ”...Kuningas nousee Jakovista, Messias voidellaan Israelista...” Sen lisäksi vielä lopun aikojen tapahtumistakin.

Kun ei saanut Jumalalta tinkaamaansa kirousta, niin toista tietä kuitenkin suoritti Baalakilta saamansa tehtävän: houkutteli mooabilaisnaisia käyttäen israelilaisia haureuteen ja epäjumalanpalvontaan ja oli sillä tavoin vähällä kääntää Valitun Kansan ihmisiä uhraaviksi ja aurinkoa palvoviksi pakanoiksi. Kun päämiehet oli jo mukaan viekoiteltu niin äkkiäkös tauti olisi siitä koko kansaan levinnyt.

Tauti sanan lääketieteellisessäkin mielessä: sen maan seksitavat olivat sen laatuisia että sukupuolitaudit olivat levinneet valtoimenaan aiheuttaen suurta tuhoa väestössä ja siksikin seksuaalinen yhteys noiden kansojen kanssa olisi äkkiä saastuttanut israelilaisetkin.

Eikä kannata pilkata Bileamia rahanahneen toilailunsa takia. Miettiä sen sijaan sopii monestiko itsekin olemme jättäneet varsin hyvin tietämäämme Jumalan tahtoa tottelematta.



-Ulla Rautiainen-