Miksi teokratiat eivät koskaan toimi?

Margaret Atwood: Testamentit.



Koska olen Raamattuni lukenut niin esittelenpä kirjan sen kautta nähtynä.
Mikä tuskin huono tulokulma on, koska kirjan dystooppinen yhteiskunta nimenomaan perustuu eräänlaiseen raamatuntulkintamalliin. Eli jotain Raamatusta olisi hyvä tietää, ennen kuin tätä ja edeltävää Orjattaresi-tarinaa voi ihan ymmärtää.

Testamenteissa annetaan näyttöä kuinka vinksahtaneesti Gileadin teokratiassa Raamattua selitetään esimerkkinä käyttäen Tuomarien kirjan palasiksi pilkottua sivuvaimo -tapauksen tulkintaa. Raamattunsa tuntevalla on ilo hoksata ihan itse jo aikaisemmassa vaiheessa sekin vinksahdus eikä tarvitse odottaa kunnes se rautalangasta lukijalle lopulta väännetään.

Toisaalta, juuri ne, joille Raamattu suuri tuntemattomuus on, pääsevät kokemaan itse samat tunteet kuin gileadilaiset ensin tultuaan syötetyksi uskoon että Raamatussa on noin älyttömiä juttuja ja sitten ällistyneenä yllättyä että eipäs olekaan. Raamatun tunteville yllätysefekti jää toteutumatta.

Orjatar-systeemin vinksahdusta ei muistaakseni kirjailija samalla lailla kummassakaan kirjassa käy lukijalle selittämään, vaan luottaa lukijan omaan ymmärrykseen – tai jättää olemaan ymmärtämättä - että vaikka gileadilainen teologia väittääkin sitä Jumalalta tulleeksi käskyksi, ei sellaista käskyä missään raamatunkohdassa ole, vaan maininnat synnytyskoneiksi alistetuista orjattarista ovat ennemminkin varoitukseksi tarkoitettua kuvausta (sen verran paljon ongelmia kun siitä aina kehkeytyy) aikansa käytänteestä.

Mutta jos lukija ei Gileadin lainsäädännön pohjana olevan Pyhän Kirjan sisältöä tunne, putoaa hän samaan ansaan kuin gileadilaisetkin kuvittelemaan joko kauhistellen tai ihannoiden että siinä Kirjassa muka yllytettäisiin tai suorastaan käskettäisiin moista - tai muita gileadilaisen teologian erikoisuuksia - toteuttamaan.

Ratkaisu on kirjailijalta nerokas: osa lukijoista näin itse sitä huomaamattaan imaistaan interaktiiviseksi osaksi tarinaa ja lukijakunta jakaantuu kuin kirjan maailmakin kahtia; gileadilaisiin ja ulkomaailmaan. Niihin, joiden tietämys perustuu Gileadin manipuloituun informaatioon ja niihin, jotka tietävät muuta.

Atwoodin dystopian idea sekä kirjoissa että The Handmaid's Tale TV-sarjassa on, että sinne ei ole kuvattu mitään, mitä ei todellisuudessa joskus ja jossain ihmiskunnan historiassa olisi tapahtunut.

Orjatar-sijaissynnyttäjäkäytäntö Raamatun lisäksi on dokumentoitu todella olemassaolleeksi myös Keski-Turkin alueelta löytyneessä 4000 vuotta vanhassa Assyrian valtakunnan aikaisessa savitaulussa, jossa kirjattu avioliittosopimus velvoittaa hedelmättömäksi osoittautuvan vaimon antamaan orjattarensa aviomiehensä maattavaksi lastentekemistä varten.

Atwoodin luoman tarinan yksi heräte onkin laittaa oivaltamaan kuinka menneiden aikojen tai vieraiden kulttuurien käytännöt saattavat näyttää siedettäviltä, jopa romanttisilta niin kauan kun ne tapahtuvat jossain muualla. Niiden brutaali luonne paljastunee vasta oman kaltaisiimme olosuhteisiin sijoitettuna.

Itse Gilead-nimikin antaa Raamattunsa tuntevalle lisämaustetta tarinaan. Atwood kun nimen tuskin sattumalta valitsi. Sana on Vanhassa Testamentissa useaan mainittu sekä henkilö, että paikannimenä. Esim. Hoosean kirjassa sanottuna: ”Jos Gilead on pelkkää petosta ollutkin, niin he pelkäksi turhuudeksi tulevatkin.”
Gilead, גלעד -sanan etymologiasta on useampia arveluita, mutta enimmäkseen äänestetään merkitsemään ”todistuksen kukkula” puolesta.

Tarina kertoo myös miksi teokratiat eivät koskaan toimi. Vaikka päämääränä olisi puhdasmoraalinen yhteiskunta, niin niin rajoittamaton valta ihmisen käytössä kuin mitä Jumalan puhetorvena tai peräti sijaisena oleminen antaa likaa äkkiä moraalin, oikeudentajun ja terveen järjenkin ja suistaa hallinnon kauas hyvästä.

Pedon merkistä näissä kirjoissa ei nimeltä mainiten puhuta mitään, mutta kyllä sekin siellä on. Gileadin yhteiskuntamalli on rakennettu sellaiseksi, jossa käytännössä kukaan ei voi tehdä mitään likaamatta käsiään ja enemmän tai vähemmän myymättä sieluaan pahan (Gileadin) palvelukseen.

Testamentit varsinkin kuvaa sitä ristiriitaa, jossa valtaa vastaan kapinoivat, tai jopa sen vallan alaisuudessa vain selviytymään pyrkivät ovat. Voiko hyvään tähdätä käyttämällä keinoja, joissa pahuus on läsnä? Voiko yhtä aikaa olla sekä järjestelmän ylläpitäjänä että sen hajottajana? Mihin kaikkeen edes itsesuojeluvaisto oikeuttaa? Saako sovituksen, jos Raamatun Simpsonin tavoin suostuu itse tuhoutumaan tuhoamansa instituution mukana?

Atwoodin nerokkuutta on myös se, ettei järjestelmän pohjimmaisiakaan uhreja kuvata sädekehää kantavina hyviksinä. Kun teloitustilaisuuksissa orjattarille annetaan mahdollisuus purkaa patoutunutta agressiotaan, muuttuvat nämä hirviöiksi. Kärsimys ei ole jalostanut, vaan koetut traumat kostetaan sinne, mihin järjestelmä antaa luvan – kysymättä edes onko kohde se mitä sen sanotaan olevan.

Pedon merkin pahuus on siis siinä, että sen hallitsema järjestelmä tekee alaisistaan, niin uhreista kuin valtiaista petoja.

- Ulla Rautiainen - 

Raportti Jerusalemista

 

… vuotena kun Pilatus on maaherrana ja Kaifas ylipappina.
No nyt meni kuppi nurin siltä nasaretilaiselta että vastustajiltaan.
Jo edellisenä päivänä aiheutti skandaalin, kun kansa intoutui juhlakulkueessa hoosiannaa Daavidin pojalle huutamaan ja kyllä kaikki tietävät mitä se titteli tarkoittaa; Israelin kuningasta olisivat tästä tekemässä.

Ja nyt se rabbi raivostui totaalisesti. Näki temppelissä jotain, joka kiehautti tempperamentin räjähtämään. Rukoushuoneesta on ryövärien luola tullut, pauhasi. Potkaisi veks kyyhkystenmyyjät ja rahanvaihtajat ja paiskoi mööpelit kumoon. Eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta mikä käytännössä keskeytti uhraamistoimitukset eli otti haltuunsa temppelin.

Melkoinen temppu että siihen pystyi. Ei ihme, että pappisylimystö jo tosissaan pelkää, ainakin tympyyntyivät; nyt viimeistään tästä tuli arvovaltakysymys. Että tuo nasaretilainen noin vain, aivan kuin temppelin omistaisi rupesi ominluvin määräämään mitä siellä sai ja mitä ei tehdä. Niin pitelemätön miekkonen etteivät edes temppelivartijat saaneet hillittyä.

Ja kyllähän johtajisto asiaan aikoo puuttua; kohta on villitsijä ristillä, semmoista ylemmässä sisäpiirissä sujettujen ovien takaisissa kabineteissa kuulemma kaavaillaan.
Eikä pelkästään ovien takana; itse asiassa se nasaretilainen julistaa julkisestikin, että varta vasten kuolemaan hän tänä nimenomaisena pääsiäisenä Jerusalemiin tulikin. Mutta sitähän ei fanikuntansa ota kuuleviin korviinsa eikä todesta. Ihmeitä vain ihastelevat.

Mutta temppeliepisodi osoittaa että kuolla ei olisi pakko, jos se nyt siihen menee. Tuolla kansansuosiolla, noilla tilanteenhallintakyvyillä ja ihmeentekovoimillaan voisi oikeasti huudattaa itsensä kuninkaaksi tai ylipapiksi tai molemmiksi, tehdä nyt vallassa olevat papit virkaheitoiksi ja kaapata temppeli pysyvästi haltuunsa. Niin älykäskin on että varmaan osaisi diplomatisoida roomalaisetkin puolelleen.

Mutta kuin valtaa halveksien juuri kun tilanne sen parhaiten mahdollistaisi, ei tilanteeseen tartukaan, vaan kuin mielenosoituksena tallustelee ulos temppelistä ja koko kaupungista jonnein ulkopuolelle öitsemään.
Ihan kuin sillä ilkkuisi, että jos joskus hänet saatte pidätetyksi, niin se ei teidän valintanne ole vaan ihan hänen omansa.

Mutta nyt kun oikein Kirjoituksia tutkii, niin näyttää ettei rabbin näennäinen impulsiivisuus ehkä ollutkaan käsikirjoittamaton maltin menetys: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut”, sanotaan Psalmissa joka kuulemma kuvailee hänen sisäisiä intohimojaan.
Ja onhan tuontapaiselle toiminnalle jonkinmoinen esikuvakin: heittihän Nehemiakin temppeliin majoittuneen Tobiaan huonekalut ulos ja esti sapatinrikkovia kaupustelijoita tulemasta porteista sisään.

Niin että jos kaveri on se, joksi useat jo hänet uskoo, niin mikään häneen liittyvä ei tapahdu sattumalta. Ja silloinhan oikeasti kaikki muut vallankäyttäjiksi itseään kuvittelevat ovat vain lavasteita ja rekvisiittaa hänen ympärillään tai pelinappuloita jossain niin isossa pelissä, että sen siirrot tehdään ihan jossain muualla kuin tässä ajassa ja paikassa.

Myöhempi lisäys niille, jotka eivät paikallistapoja tunne: Miksi teki temppelipuhdistuksen vasta silloin, eikä jo edellisenä päivänä, jolloinkinhan hän jo siellä oli meneillään olevaa menoa katselemassa?
Koska niin kuin Talmudissa mainitaan, kaupustelijat olivat temppelissä vain yhtenä päivänä kerran vuodessa ja juuri siinä ajankohdassa pääsiäisen alla kuin mihin evankeliumitkin tapauksen sijoittavat.


-Ulla Rautiainen-

Mooseksen ongelmia

 

Mooseksella ei ole auvoisaa olla; on tukalassa välikädessä; toisaalla Herra antaa ohjeita miten kansan olisi oltava, kansa ei ohjeita noudata, Herra vastaa sanktioilla joista kansa syyttää Moosesta ja raivoissaan yrittää jonkin kerran kivittää Mooseksen. Herra ei kuitenkaan hyväksy Mooseksen eroanomusta eräoppaan duunista eikä suostu valitsemaan ketään muuta olemaan itsensä ja kansan välissä.

Herra osoittaa olevansa työntekijästään hyvin huolehtiva boss.

Kiistatilanteissa on lojaalimpi enemmän Moosesta kuin kansaa kohtaan osoittaen liikuttavan suurimääräistä tukeaan ja luottamustaan Moosekselle. Jossain kohdin jo äärimmäisenä ratkaisuna Mooseksen ja kansan väliseen skismaan tarjoutuu tekemään niinkin radikaalin tempun kuin että jos ei kerran yhteistyö onnistu niin vaihdetaan sitten kansa. Mooseksen syrjäyttäminen ei Herran puolelta ole edes harkinnassa.

Mitä opimme tästä?
Että kun Herra kutsuu tehtävään ja sen kunnolla suorittaa niin Ylipäällikön tuki on järisyttävän varmaa.

Opimme myös miksi Mooses.

Koska Mooses ei itse ollut se, joka olisi päällikön virkaan missään vaiheessa hinkunut, päinvastoin, yritti päästä asemastaan eroon. Voimme päätellä että johtajaksi ei ole sopiva semmoinen päällepäsmäriluonne jolta tiimityö onnistuu vain ja ainoastaan niissä oloissa joissa itse on komentoketjun ylimmäisenä. Tai joka antaa vaikka koko seurakunnan tuhoutua ympärillään ennemmin kuin luopuu johtajuudestaan jos homma siihen menisi.

Siksi Herra saattoi niin järkkymättömästi luottaa Moosekseen että jopa antaa tälle valinnanmahdollisuuksia jotka olisivat tuhonneet kansan. Tiesi että Mooses tekisi kyllä oikean valinnan mutta siitä olisi Mooseksen helpompi jatkaa kun valinta olisi hänen omansa eikä pakottamalla pakotettu.

Kun Koorah, Daatan ja Abiram perhekuntineen putoavat elävältä tuonelaan niin miksi miehet eivät - kun Mooses koko seurakuntaa varoittaa: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta...” - siirrä varmuuden vuoksi perhekuntaansa itsestään kauemmaksi ottaakseen itse ja yksin mahdolliset sanktiot vastaan ilman koko perhekuntansa siihen mukaan vetämistä?

Vaimot ja lapset eivät ehkä perheenpäittensä vallan alla olleet vapaita valitsemaan eivätkä niin ollen voi seurata muun seurakunnan mukana ottamaan turvaväliä tuomittuihin miehiin. Koko episodi oli ehkä suppeampi demonstraatio siitä miten nämä miehet johtajuuttaan käyttävät ja miten koko kansalle heidän valtansa alla kävisi.

Päinvastoin kuin Mooses, joka ennemmin suojelee kansaa kuin itseään: ”Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." (2.Moos. 32:32).

Mooses ei myöskään halua rajata pelkästään itseänsä Herran valituksi vaan näkisi mieluusti koko kansan Herran profeettoina (4.Moos.11:29). Hän ei ole se, joka laittaa rajoituksia keitä Herra saa käyttää ja kutsua. Toisaalta Mooses osaa olla tiukkana ettei päästä vaikuttajapaikoille ketään joita Herra ei ole todella siihen tarkoittanut. Ei mitään kavereiden suosimista eikä myötäilyjä painostusten ja uhkaustenkaan edessä.

Tough guy.

Ei yritä pienentää toisia itseään isontaakseen eikä kerätä ympärilleen kannattajajoukkoa asemaansa pönkittääkseen.



-Ulla Rautiainen-

Se kahdesti laulava kukko

Jeesus sanoi Pietarille: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Mark. 14:30
Lause sisältää niin tarkkaa informaatiota että sen on täytynyt luoda henkilö, joka on ollut hyvin selvillä temppelin senaikaisista toimintatavoista.
Se kukko kun ei tainnut olla mikään kiekuva lintueläin...

Talmud sanoo, että kanoja ei saa kasvattaa Jerusalemissa puhtauden vuoksi (m.Baba Kama 7.7; s.Baba Kama 82b). Syy: menevät ja kakkaavat joka paikkaan, ehkä temppeliinkin ja ties vaikka sen Kaikkein Pyhimpäänkin saastuttaen pyhän alueen. Joten jos ei kanoja ollut, tuskin kukkojakaan.
Mikäs Pietarille sitten kiekui?

Aamun ensimmäiseen rukoushetkeen (n. viiden aikaan aamua meidän kellossa, joten siinä annetaan myös ajoitusta tapahtumien kulkuun) koollekutsujaa sanottiin kukoksi. Kajautti temppelistä shofarilla kansan herättävän töräyksen.
Sekä kreikkalainen että heprealainen ”kukko” voi tarkoittaa myös "mies" ja laulamista tarkoittava sanan voi kääntää myös kutsumiseksi, joten lause voisi yhtä hyvin olla: ”ennenkuin mies kahdesti kutsuu”.

Talmudissa kerrotaan sen kutsuäänen olleen kaksiosainen torvenräikyntäpuhallus “At cockcrow they blew a sustained, a quavering, and another sustained blast” (m.Sukkah 5.4), juuri niin kuin Jeesus sanoikin: ”ennenkuin kukko kahdesti laulaa”.

Tästä saadaan selitys miksi Pietarille kävi niin kuin kävi: "Joka lähtee matkalle ennen kukonlaulua - tulkoon hänen verensä hänen oman päänsä päälle" sanoo Talmud, (m.Yoma 21a). Jolla tarkoitetaan että "jos lähdet osallistumatta aamurukoukseen, niin olet itse vastuussa jos kehnosti käy”.

Eli Pietarin heikkouden syynä saattoi olla rukoilemattomuus. Johon evankeliumit antavatkin vastinetta kun Getsemanen tapahtumissa opetuslapset vetelevät sikeitä sen sijaan että pitäisi olla rukoilemassa.
Jeesus tiesi että sinä yönä tapahtumat etenisivät sillä vauhdilla että aamurukoukseen mennessä olisi liian myöhäistä. Olisi pitänyt ne rukoukset rukoilla jo aikaisemmin yöllä.

Eli siinä kun Jeesus etukäteen varoittaa Pietaria että ennen kukonlaulua tapahtuu sitä ja sitä niin se oli sen aikakauden slangilla sanottuna että älä hyvä mies tänä yönä jätä rukoilua tavanomaiseen aamunaikaan vaan muuten joudut ikävään tilanteeseen valmistautumattomana. Että olisi kantsinut Getsemanessa pysyä hereillä ja rukoilla niin maan perusteellisesti.

Kukonlaulun aikaan siivottiin temppelissä myös alttarin alta tuhkat pois, sanoo Talmud (m.Tamid 1.2; m.Yoma 1.8; m.Sukkah 5.4), joten siihen voi linkittää yhteen, että samaan aikaan kun Pietari seisoi hiilivalkean äärellä kieltämässä Jeesusta, temppelipalvelijat olivat yön jäljiltä hiillokselle palaneen alttarin tulen äärellä siivoamassa tuhkaa ja lisäämässä puita alttarilla palavaan tuleen.
Alttarin tulihan ei saanut yön aikana sammua vaan ”Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko” 3Moos 6:13.

Joten siinä hiilivalkealla oli sinä yönä Pietarille se alttari, jossa hänen itsevarmuutensa paloi tuhkaksi, ja kuten temppelistäkin tuhkat vietiin ulkopuolelle, Pietarikin meni sieltä ulos itkemään katkerasti.

-Ulla Rautiainen-

Qumranilaisista

Timo Eskolan Qumran käy oppikirjana lahkoutumisen mekanismeista ja teologisten oppiriitojen mielekkyydestä.

Ajanlaskun alussa toiminut uskonyhteisö sai alkunsa tyypillisesti kuten valtavirrasta irrottautuvat yhteisöt useinkin johtajuusriidoista.
Makkabealaissodan voitonhuumassa temppeliin yleni ylipapeiksi sotasankaruusansioilla hashmonealaisia.

Mikä ei kaikkien toorantulkintaan sopinut.
Lukivat Tooraa niin että pappien olisi pitänyt olla sadokilaissukulinjasta.
Oli se vaan niin suuri eksytys että oli erottava koko temppelistä.

Ja oli siellä muutakin vikaa.
Käyttivät väärää kalenteriakin ja juhlivat juhlansa väärinä päivinä.

Eristäydyttiin Kuolleenmeren erämaahan omaksi suljetuksi yhteisöksi.
Ja koska oltiin parempia kuin ne kurjat temppeliläiset, vedettiin lait vielä kireämmälle.
Mooseksen lain pelkästään pappeja koskevat vaatimukset yletettiin koskemaan joka iikkaa.

Mikä teki elämän niin hankalaksi että väkisinkin ajauduttiin yhä enemmän eroon muusta yhteiskunnasta ja sulkeutuminen taas aiheutti yhä vähemmän mahdollisuutta sekä vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen että ympäröivän todellisuuden vaikuttaa virheitä korjaavasti omaan yhteisöön.

Maailma jakautui kahtia; meihin hyviin ja muihin pahoihin. Pelastus oli pelkästään tämän yhteisön sisällä ja sen johtajien käsissä. Vainoharhaisuus ulkomaailmaa ja vihollisiksi miellettyjä kohtaan äityi apokalyptisiin mittoihin.

Jeesuksen kanta qumranilaiset vastaan temppeliläiset skismaan?
Evankeliumit eivät siitä mitään suoraan sano, mutta rivien väleistä voi lukea yhtä ja toista.
Näyttäisi että Jeesuksen asenne oli sama kuin Joosuan kirjassa Herran sotajoukkojen päämiehellä kysymykseen oletko meikäläisiä vai vihollisia.
Että ei kumpaakaan.

Jeesus koskettaa useammassakin kohdassa - jotka nykylukijasta voivat tuntua epämääräisen yleispäteviltä, mutta osuivat ja upposivat tarkasti aikansa teologisiin kiistakohtiin – kumoten tasapuolisesti sekä temppeliläisten että qumranilaisten käsityksiä.

Esim. varoittaa etsimästä Voideltuja niin erämaasta – mistä kyllä aikalaisille varmasti tuli juuri nämä erämaaveljet mieleen - kuin kammioista, jonka voisi ymmärtää temppeli- tai synagogarakennusten huoneinakin.

Että puolia ei tarvitse valita vaan pysyä Jumalassa.
Että jokaiselle jumalasuhde on henkilökohtainen ja suoraan Taivasta tavoittava eikä sitä suoriteta jonkun yhteisön tai instituution kautta ja sen auktoriteettien kontrolloimana kuten Qumranissa.

Muttei temppeliinkä kannattaisi odotuksia ladata koska se tullaan pian tuhoamaan ettei kiveä kiven päälle jää.
Ettei mitkään ihmisten ylläpitämät ryhmät, yhteisöt, oppirakennelmat, lahkot tai lohkot itsessään kelvollisia ole ja toisaalta huonoimmissakin voi yksittäisissä jäsenissään olla aitoa vilpittömyyttä.

Temppeliläisten kunniaksi voi sanoa, että Jeesus oleskeli paljonkin temppelissä ja osallistui sen juhlallisuuksiin ja hänen olemassaolonsa noteerattiin siellä, vaikkakin reaktion lopputulos ei kunniakas ollut.

Erämaahan erottautunut joukko sensijaan taisi olla niin itseensäsulkeutunutta ja omaan pyhyyteensä keskittynyttä ettei edes joutanut Jeesuksen kanssa riitelemään. Kun eihän sinne niin vain edes tultu eikä toimintaan osallistuttu. Hyväksymisen mahdollisuus on aika poissuljettu; jos ei nasaretilainen farisealaistenkaan vaatimuksia täyttänyt niin vielä vähemmän qumranilaisten.

Kumpi siis lienee pahempaa; avoin vihanpito vai niin jäätävä ylenkatse ettei edes katsota arvoiseksi reagoida?

Joka tapauksessa molemmat tahot, niin temppeli kuin Qumranin yhteisö tuhoutuivat samassa juutalaissodan melskeessä.
Silti, jos voittajaa haluaa heidän kiistaansa löytää, tavallan voittajia ovat molemmat. Temppeliväkeä pääsi sodasta pakenemaan ja nykyjuutalaisuus on sen farisealaisen perinnön suoraa jatketta.

Qumranilaisilla ei yhteisönä jatkoa ollut - viimeiset kuolivat ilmeisesti Masadassa – mutta heidän kirjoituksiaan säilyi Kuolleenmeren luoliin säilöttyinä ja ovat nyt korvaamattoman arvokasta materiaalia sen ajan hengellisyyteen ja Raamattuun siinä muodossa kuin se silloin oli.

Johannes Kastajan arvellaan olleen jossain vaiheessa näitä qumranilaisia – vaikuttihan samalla alueella ja UT:n maininta heinäsirkoista ja metsähunajasta voisi olla aikalaisten hyvin ymmärtämä kiertoilmaus että oli qumranilaisista poispotkittu koska ei enää osallistunut yhteisön yhteisaterioihin vaan oli elettävä luonnonantimilla.
Ja vastaahan Jeesus epäilyksiin vaipuneelle Kastajalle Messiaan merkit yhtäpitävästi qumranilaisen opin mukaisesti. Puhuiko siis kuolemaa kohti käyvälle ystävälleen tämän oman taustayhteisön tutulla kielellä?


-Ulla Rautiainen-

Kultakutrin arvoitus

 

Paul Davies: Kultakutrin arvoitus. Kirjoittaja on professori Arizona State Universityssä, teoreettinen fyysikko ja kosmologi ja kirja suomeksi Ursan julkaisema.

Kirja esittää rutkasti kysymyksiä:

Kuinka onnistuimme kaikkien aikojen suurimmissa arpajaisissa kerran toisensa jälkeen voittamaan jättipotin? Vertaa: heitä lanttia 400 kertaa peräkkäin ja toista koe useampaan kertaan; saatko joka heitolla ja joka sarjassa ilman yhtään poikkeusta kruunan?

Entä mistä luonnonlait tulevat?

Tai aika?

Miksi näyttää kuin maailmankaikkeudella olisi käsikirjoitus ja syvällinen, elegantti matemaattinen juoni? Eihän ole mitään loogista syytä miksi maailmalla ylipäänsä pitäisi olla matemaattinen taustajuoni. Ja vaikka olisikin, ei ole mitään syytä miksi ihmisen pitäisi ymmärtää sitä.

Jos maailmankaikkeus rakentuu matematiikalla, mikä puhalsi tulen yhtälöihin?

Kuinka järjetön maailmakaikkeus jäljittelee niin vakuuttavasti merkityksellistä maailmankaikkeutta?

Miksi maailmankaikkeus vaikuttaa sopupeliltä, jopa huiputukselta, jossa joku superäly on pelleillyt fysiikan lakien kanssa?

Miksi maailmankaikkeudella ei ole keskipistettä? Onko maailmankaikkeuden alkusytyke ja kosminen koodi lähtenyt sen sisältä vai ulkoa?

Miksi maailma on niin bioystävällinen että kaikki viittaa älykkääseen suunnitteluun?

Ja kun mennän älykkääseen suunnitteluun, onko maailmankaikkeutemme väärennös, virtuaalitodellisuutta, simulaatio, jota joku ohjelmoi?

Älykästä Suunnitelijaa ei kosmologia eikä biologia hyväksy teoreemoihinsa, siispä Jumalatekijä eliminoitiin varta vasten multiversumiteorialla. Mutta juuri se avasikin Pandoran lippaan jossa Jumala ei ollutkaan väisteltävissä; Älykkään Suunnittelijan eliminointi kumoutuu sisäisesti ristiriitaiseen silmukkaan, jossa kaikki mahdollisuudet ovat olemassaolevia, myös Jumala.

Ennenkuin luomisuskovat innostuvat, Davies ei suinkaan liputa biblikaanisen luomisopin puolesta.

Mutta tarjoaa työkaluja omiin ajatusrientoihin ja päätelmiin, joissa voi ainakin mystikkomielisempi mennä kirjan osoittaman polun loppuun asti niihin päätelmiin, joihin ilmeisesti tiedeyhteisöissä paikkansa säilyttämään haluava kirjoittaja ei voi mennä.

Mutta yhteen luomiskysymykseen kirja antaa vastauksen: siihen mistä Terry Pratchett sai idean Kiekkomaailmaan.

-Ulla Rautiainen-

Viikunapuun alla

 

Joh 1:45-51 Jeesus ilmoittaa Natanaelille nähneensä tämän viikunapuun alla. Siitä vaikuttuneena Natanael intoutuu: ”Rabbi, sinä olet Jumalan Poika, sinä olet Israelin kuningas”.

Tarkoitusko kertoa Jeesuksen selvänäköisyyskyvyistä? 

Mutta saa tästäkin episodista enemmänkin irti jos taustatietoja viitsii esiin kaivaa.

Jos on uskomista, että Talmudin kirjoittajat tiesivät aikansa ja paikkansa tavoista enemmän kuin me nykyihmiset, niin voimme sieltä oppia, että viikunapuun alla oli tapana opiskella Tooraa ja rukoilla.

Oli myös sanonta: ”se, joka rukoilee, eikä rukoile Messiaan tulemisen puolesta, ei ole ollenkaan rukoillut”.

Joten todennäköisesti Natanael oli siellä puun alla rukoilemassa Messiaan tulemusta ja tutkimassa kirjoituksista tämän tulemuksen merkkejä.

Sitä taustaa vasten Jeesuksen ensimmäinen repliikki Natanaelille: "Katso, oikea israelilainen” käy ymmärrettävämmäksi; "oikea israelilaisuus" kun miellettiin noina päivinä Messiaan odotuksena.

Jeesus siis ei vain ilmoittanut tietävänsä Natanaelin olinpaikkaa vaan vielä tämän messiasodotuksistakin. 

Ja sekö oli se, mikä teki Natanaeliin vaikutuksen: kuka muu kuin Messias itse olisi voinut tietää hänen yksityisistä Messiaalle kohdistetuista rukouksistaan?

 Jeesus sanoi Natanaelista vielä: ”jossa ei vilppiä ole!”

Natanaelin vilpittömyyttä oli, että hän oli valmis korjaamaan ennakkoasenteitaan – kuten nasaretilaisuuteen kohdistuvia epäilyksiään – ja sovittamaan Kirjoituksista oppimansa Jeesukseen. Hän halusi oikeasti tuntea totuuden, ei vain jästipäisesti pitää kiinni päähänpinttymistään.

Mikä ei kaikilta kirjanoppineilta onnistunut.

Siitä mennäänkin toiseen viikunapuu-tarinaan.

 Matt. 21:19-20 Jeesus kiroaa hedelmättömän viikunapuun, joka kuivettuu äkisti siihen paikkaan.

Mitäs sillä yritti sanoa?

Ehkä tätä: koska viikunapuiden alla oli tapana opiskella Kirjoituksia, oli viikunapuu symboli kirjanoppineisuudesta.

Joka siinä uskonnollisessa tapahtumamiljöössä liian paljon oli jästipäisten päähänpinttymien, vääristyneiden tulkintojen ja ihmistekoisten perinnäissääntöjen kuivettamaa, niin etteivät kyenneet odottamaansa Messiasta tunnistamaan, kun tämä heidän eteensä ilmielävänä ilmaantui.

 Mutta mennäänpä vielä varhemman viikunapuun alle 1Moos 3:7, jossa viikunapuun lehtiä sidotaan alastomuutta peittämään.

Mitä se hyvä ja paha tieto oli ja miksi se puu edes oli siellä? Ihanko vain että Jumala pääsisi katsomaan että mitenkähän kauan malttavat olla kiellettyyn koskematta?

 Ehkä se puu ja hedelmä olivat vähän kuin Raamattu myöhemmässä maailmassa? Jotain, joka antaa tedon, mutta jota ei kuitenkaan voi oikein omaksua eikä käyttää muuten kuin Jumalan itsensä avaamana.

Ehkä jossain vaiheessa hedelmä ja sen tieto olisikin annettu Jumalan omasta kädestä ja Hänen kontrolloimanaan? Ehkä se virhe oli mennä omin päin ja varsinkin käärmeen ohjeistamana sitä ottamaan?

Ja oliko sekin omatekoinen lehtivaatetus samantapaista yritystä, kuin myöhempien yritys tulkita raamatunkirjoituksia oman päänsä mukaan ilman Jumalan ohjausta.

Epäonnistunut hanke, jossa mentiin pahasti pieleen.

 Mutta turha syyttää Jeesuksen ajan kirjanoppineita tai Paratiisin hedelmävarkaita kun nykykristillisyydessäkin on paljon vääristynyttä raamatuntulkintaa.

Kirjanoppineisuus itsessäänhän ei ole paha asia. Jeesus ilmaisi hyväksyntänsä Natanaelin vilpittömään pyrkimykseen oppia kirjoitettua ilmoitusta Jumalasta ja Jeesus itse tunsi kirjoitukset paremmin kuin kukaan ikinä.

Ongelma tulee, jos kirjoituksista ei ole tarkoitustakaan etsiä aitoa totuutta, vaan käyttää tarkoitushakuisen valikoivalla tavalla omia päähänpinttymiään tukemaan.

Vielä viikunapuu esiintyy Raamatussa aikojen täyttymisen merkkinä esim Luuk. 21:29: "Katsokaa viikunapuuta…”. Perinteisesti tämä on ymmärretty Israelin valtion kartalle ilmaantumisena, mutta voisi sen ajatella sellaiseksi raamattuherätykseksikin, jossa todella vilpittömästi, innolla ja Pyhän Hengen ohjaamana – niin kuin Natanael - etsitään Raamatusta Jumalan alkuperäistä ja todellista ilmoitusta.

-Ulla Rautiainen-