Vahdattu ja tarkistettu

2000 vuotta sitten Israelin hengellisillä johtajilla on ongelma. Kentälle on kuin tyhjästä putkahtanut uusi yrittäjä, joka räjähdysmäisesti kasvaneella kansansuosiollaan nakertaa perinteisten opettajien arvovaltaa. Kirottu kansa, joka ei lakia tunne juoksee vain tämän itse itsensä rabbiksi nimittäneen villitsijän perässä.

Papit, kirjanoppineet ja fariseukset päättävät paljastaa huijarin: ”Tarkkaillaanpa miestä, kyllä hänet jostain synnistä kohta kiinni saadaan ja sitten on todistettu, että ne tyhmää kansaa ihastuttavat ihmeet ovat Belsebulista lähtöisin eikä mistään muusta.”
Tarkkailijoiden työ on vain kovin turhauttavaa. Olisikin mehevää käräyttää hyväkäs oikein törkeästä synnistä; haureudesta, rosvoudesta, vehkeilystä, ihmeiden väärentämisestä...
Hänen ympärillään pyörii kyllä laumoittain naisia, mutta ikinä häntä ei löydetä housut kintuissa pelehtimässä näitten kanssa, kukaan ei valita, että hänen seurassaan olisi tullut kaltoinkohdelluksi tai petetyksi, ihmeet ovat niin julkisesti tehtyjä, että on vaikea keksiä, miten ne olisi voitu väärentää...

Mutta ei hätää. Vaikka tuo rabbi onnistuukin Mooseksen lain pitämään, onhan olemassa joukoittain perinnäissääntöjä ja voi pojat, niitä tuo rabbi rikkookin oikein urakalla ja niin julkeasti että vaikuttaa kuin haluaisikin tulla niistä syytetyksi.
Ei pese käsiään ennen ruokailua – katkoo muutaman tähkäpään pellosta sapattina – ööö, ja jotain muuta yhtä vakavaa – niin, ja jota ei sovi unohtaa, paransi sairaitakin pyhäpäivänä!


-Ulla Rautiainen-

Minkä näemme

Miksi kirjoittaa ikävistä asioista? Vääryyksistä, joita on tapahtunut, synneistä, joita on tehty, pahasta, jota on? Eikö vain kivasti kivoista asioista, hyvänmielenkirjoituksia iloa tuottamaan? Sokeria siirapin päälle?
Enkö ennemmin haluaisi kirjoittaa Jumalan kauneudesta?
Haluaisin.
Mutta kun...
...sitä kysyin, sain tämän vastauksen:

Jumalan kauneus on siinä, että hän näkee väärinkohdeltujen, sorrettujen ja heikompiosaisten kärsimykset. Näkee uhrien tuskan, niiden joita kukaan ei puolusta pahantekoa vastaan. Niiden, joiden yli vahvat ja valtaapitävät kävelevät mennen tullen. Joiden oikeuksia riistetään, joita vähätellään, kiusataan, alistetaan, ryöstetään, raiskataan ja pahoinpidellään millä tahansa tavalla.
Kristuksen kauneus esiintyy maailmalle siinä, miten uskovat ihmiset toteuttavat hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja totuutta keskuudessaan ja kuinka suuri voima seurakunnalla, Kristuksen ruumiiksi kutsutulla on levittää näitä hyveitä ympäröivään yhteiskuntaan. 

Jos uskovat sulkevat silmänsä vääryyksien uhreilta kieltäytyen auttamasta ja puolustamasta heitä tai vielä pahempaa, jos seurakunnan sisälläkin sorretaan, poljetaan, väärinkohdellaan, vahingoitetaan ja riistetään sen heikompia jäseniä, se tahraa Jumalan kauneuden maailmalta nähdä. Jos seurakunnan sisälläkin suositaan vääryyttä, on se voimaton vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan millään tasolla.

Siksi hengellisten yhteisöjen sisällä tapahtuvista vääryyksistä pitää puhua ja kirjoittaa.
Koska ulkoapäin ne kyllä nähdään, vaikka sisältä ei nähtäisikään. Oli sitten kyse yksittäisten ihmisten tekemistä vääryyksistä, joihin seurakuntayhteisö ei mitenkään puutu väärinteon uhreja auttaakseen tai seurakunnan käytänteisiin ja oppirakenteisiin piiloutunutta sortoa.
Ihminen, jolle on tehty millaista tahansa väkivaltaa Jumalan nimissä, on erittäin vaikea evankelioitava. Mitkään määrät evankeliointikampanjoita eivät tuota herätystä, jos seurakunnan sisällä tapahtuu asioita, jotka saavat ihmiset kammoamaan koko yhteisöä.

Siksi pitää kirjoittaa pahoista asioista.
Sillä vähintä mitä voimme, on että tunnistamme ja tunnustamme vääryyden vääryydeksi. Sekin jo auttaa. Pahinta, että puhumme pahan hyväksi ja kiellämme virtahevon olemassaolon seurakuntaolohuoneessamme. Vaikeneminen mahdollistaa vääryyksien jatkumisen, pahentaa niitä ja tahraa Jumalan maineen ja kauneuden.


-Ulla Rautiainen-

Saippuapalakommunikointia

Edellisessä postauksessani viittaamani Arman Alizadin ohjelmassa oli kohta, jossa henkilö valitti, kuinka keskusteluyritykset uskonyhteisönsä jäsenten kanssa yhteisön opin ongelmakohdista ovat kuin yrittäisi saada liukkaasta saippuapalasta otetta.

Tiedän tunteen. Minä kutsun sitä käärmeenhännän heilutukseksi.
Omat yritykseni keskustella oman herätysliikkeeni (josta olen jo käytännössä irtautunut) ihmisten kanssa sen tavasta tulkita tiettyjä raamatunpaikkoja, ovat tuntuneet kuin yrittäisi tarttua kiemurtelevaan käärmeeseen. Joka kerta kun yrittää saada otetta, se ovelasti luikertaa sivuun.
Tällainen keskustelu ei koskaan etene mihinkään, logiikka on hämäräperäistä ja hämmentävää, argumentointi manipuloivaa, epäkunnioittavaa ja epärehellistä. Näennäisen ystävällisyyden peitosta ammutaan tyrmääviä loukkauksia. Jäljelle jää olo kuin olisi likalätäkössä uinut.

Lohduttavaa on, ettei itse Jeesuskaan paremmin pärjännyt fariseusten kanssa väitellessään. Vaikka oli ylivertainen älyltään, raamatuntuntemukseltaan ja Jumalan ja tämän tahdon tuntemisessa, yhtäkään väittelyä fariseusten kanssa hän ei silti voittanut.
Meistä, jotka Raamatusta luemme näistä yhteenotoista ja tiedämme, että Jeesus oli oikeassa ja fariseukset väärässä, vain tuntuu että nokkelilla vastuksillansa hän sai työnnettyä vastapuolelle luun kurkkuun ja jauhot suuhun. Mutta oikeasti, milloinkaan hänkään ei saanut fariseuksia muuttamaan mielipiteitänsä yhdessäkään asiassa.

Eräs herätysliikkeensä hyvin tunteva helluntaipastori selitti minulle, mistä kykenemättömyys todelliseen keskusteluun joistakin asioista johtuu.
Näennäisen varmuuden takana näiden ihmisten usko on sen verran heiveröistä, ettei se kestä mitään suunnantarkistuksia eikä omaksuttujen käsitysten oikomista. Jos heille saisi todistettua, että jokin yksittäinen opinkappale onkin väärin ymmärrettyä raamatuntulkintaa tai ihmisperäistä perinnäissääntöä eikä Jumalan erehtymätöntä ilmoitusta, se dominoefektin tavalla romahduttaisi kerralla koko heidän uskonsa.
Eikä tässä nyt puhuta sellaisista perusasioista kuin että nousiko Jeesus kuolleista tai onko koko Jumalaa olemassakaan, vaan vaikkapa että saako kylpypäivänä ottaa saunakaljan, saavatko naiset jakaa ehtoollista tai menettääkö taivaspaikkansa jos tykkää kuunnella Nightwishin musiikkia.

Siksi seurakunnan on oltava tavattoman varovainen ja hidasliikkeinen, kun aletaan aikaisemmin varmoiksi totuuksiksi julistettuja asioita korjailemaan, silloinkin, kun tiedetään niiden pohjautuvan väärinymmärryksiin. Julistuksen on enemmänkin oltava jo olemassaolevien uskomusten, asenteiden ja mielipiteiden vahvistamista kuin uusien synnyttämistä. Sen mielikuvan säilyttämistä, että ollaan jo päästy niin suureen viisauteen ja lopulliseen totuuteen, ettei mitään korjausliikkeitä tarvitse tehdä.

Eri asia tietysti on, mitä vääryyksiä kannattaa ylläpitää vain jotta joidenkin jääräpäiden lopullisen ja erehtymättömän totuuden omaamisen kuplaa ei tarvitsisi puhkaista. Kun tahtoo käydä niin, että kun yhteen suuntaan kumartaa niin toiseen pyllistää. Ehkä muutama muutoskyvytön saadaan pidettyä seurakunnassa ja uskossa, mutta kuinka monta karkoteaan tai estetään ottamasta evankeliumia vastaan, jos samassa kaupassa joutuisi nielemään jonkin ilmiselvän älyttömyyden.

Onneksi en ole minkään seurakunnan pastori että tarvitsee moisia valintoja tehdä. Vapaalla nettikirjoittelijalla tuskin niin suurta auktoriteettia on, että se kenenkään uskoa voisi vaarantaa.



-Ulla Rautiainen-

Portonpalkoista

5 Moos 23:18 Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.

(Koiralla tarkoitetaan, kuten tätä edeltävästä jakeesta näkyy haureellista pyhäkköpoikaa, eli miesprostituoitua.)

Mikseivät seksityöläisten tienestit kelpaa Herralle? Ovatko prostituoidut niin saastaisia että heidän rahansakin saastuttavat temppelin? Siirtyykö haureellisista käsistä iljettäviä demoneja kolikoihin ja kolikoiden kautta pyhään paikkaan? Ja jos portto tulee temppeliin tekemään lupausta synnillisen duuninsa lopettamisesta ja haluaa päästä entisestä elämästä muistuttavasta rahastakin eroon eikö ole järkevämpää antaa ne papeille kuin heittää järveen?
Eihän raha haise?
Eikö pahallakin tavalla tienatulla rahalla voisi tehdä hyvää?
Ei voisi.
Koska:

Käsittääkseni tämä käsky on suunnattu enemmän epäluottamuslauseeksi temppeliä kuin porttoja kohtaan.
Sillä huomaa: jakeessahan ei kielletä porttoa eikä pyhäkköpoikaa tulemasta temppeliin, vain heidän rahansa eivät kelpaa.
Ilman tätä kieltoa papit saattaisivat ottaa kaikki tarjotut rahat vastaan ja mitähän siitä sitten seuraisi?

Siitä seuraa sitä, mitä Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyin kirjassa Musta, kaunis ja kaupan kerrotaan.
Kirja on tosielämän kuvaus köyhistä afrikkalaisista tytöistä ja pojistakin, joita huijataan Eurooppaan lupauksilla hyvistä työpaikoista vaikkapa kotiapulaisina tai kaupan myyjinä, mutta jotka päätyvät seksiorjiksi.

Homma menee näin: sinut omistava parittaja kertoo että olet hänelle velkaa matkasta, ruoasta, asunnosta, paikasta bordellissa tai kadunpätkästä, jossa seisot etsimässä asiakkaita. Velkaa voit maksaa tekemällä duunia. Duuni on seksityötä, ei mitään muuta.
Velka on valtava ja sitä kerääntyy lisää enemmän kuin ehdit ikinä duunilla tienata.
Jos kieltäydyt maksamat velkaa, parittaja tai hänen apulaisensa hakkaavat sinut.
Muutaman kerran, sitten he tappavat sinut.

Jos suostut hakattavaksi tai tapettavaksi mieluummiin kuin huoraamaan, he hakkaavat ja tappavat Afrikkaan jääneen perheesi. Seksibisneksen verkosto ylettyy kaikkialle. He tietävät missä sinulle rakkaat ihmiset ovat ja kostavat heille.
Jos haet apua viranomaisilta, sinut heitetään ulos maasta laittomana maahantulijana. Äläkä luule, että sinulla on paluuta kotiin. Sinä olet ollut perheesi ainoa tulonlähde, eivätkä he pidä siitä, ettet enää ole Euroopassa lähettämässä heille rahaa. Ja vaikka he ottaisivatkin sinut vastaan, on siellä vastassa myös parittajasi apurit, ne jotka hakkaavat ja tappavat.

Mitä tällä on tekemistä temppelin kanssa?
Tätä:

Kirjassa kuvataan Euroopassa toimivaa afrikkalaista kristillistä kirkkoa. Monesti tytöt ahdingossaan yrittävät hakea apua sieltä.
Näin siinä käy:

”Pappina ei ole juuri koskaan oikea pappi. Afrikassa voi toimia pappina, kunhan omistaa Raamatun, ja jos päättää olla Jumalan mies, kuka estää?
Eurooppa on täynnä sellaisia pappeja.
Pappi on tietenkin aina yhtä mieltä ”mamanin” (tytön omistavan parittajan) kanssa. Tytöt menevät papin luo pyytämään neuvoja, ja mikäli heillä on paha olla, pappi laskee kätensä heidän päänsä päälle, ja jos he pyytävät apua, hän sanoo: Minkäs teet, se on Jumalan tahto. Itsensä myyminen on paha juttu, mutta lupauksiensa (velan maksusta) rikkominen on sekin erittäin paha. Rukoilkaamme yhdessä. Osoita katumusta. Ja muista, että meidän Isämmekin sanoo, että velka on maksettava.
Niinpä tytöt maksavat velan, ja lisäksi he maksavat vielä kirkollekin.
Joka sunnuntai pappi pyytää tyttöjä antamaan rahaa Jumalalle. Hän sanoo: Kaikki maksetaan vielä takaisin moninkertaisesti. Genovan Rosemary antaa peräti kymmenen prosenttia ansioistaan kirkolle, hän todellakin antaa ruoan suustaan.”

Prostituoiduista on tullut tärkeä tulonlähde tälle kirkolle. Raha korruptoi ja korruptoitunut asettuu sen tahon puolelle, joka lupaa rahantulon jatkuvan.
Sulkee silmänsä tyttöjen kärsimyksiltä.
Painostaa näitä jatkamaan sitä, mistä nämä saavat rahansa, jota antavat kirkolle
Jotkut papit ovat menneet oikeuteen asti puolustamaan parittajia ja todistamaan tyttöjä vastaan.

Jos kirkko siis ottaa seksibisneksellä tehtyä rahaa vastaan, se helposti kääntyy seksibisneksen mahdollistajaksi, parittajien apuriksi pitämään tyttöjä orjuudessa. Sen sijaan, että aktiivisesti auttaisi tyttöjä pakenemaan parittajiaan, toimittamaan hyväksikäyttäjiä vankilaan, purkamaan seksibisneksen rakenteita.

Siksi portonpalkkoja ei saanut tuoda Herran temppeliin.

Kuulostiko kaikki tämä liian rajulta? Lue Laura Maragnani & Isoke Aikpitanyin kirja Musta, kaunis ja kaupan. Se ei ole keksitty tarina. Ne ihmiset ovat todellisia ja tapahtumat oikeasti tapahtuneita.
Ja sitä tapahtuu edelleenkin.
Niin kauan kuin silmiä suljetaan eikä haluta tietää.
Ja varsinkin niin kauan kuin rahan alkuperää ei kysytä.


-Ulla Rautiainen-

Porrashengellisyyttä

Matt 23:12 ”Mutta joka itsensä ylentää, se alennetaan...”

Niin, ne hengellisyyden eri tasot...  Ja se kuinka mennään tasolta toiselle kuin portaita nousten. Niin, sitä opetusta...
Sitä suositaan paljonkin tietyissä hengellisissä piireissä.

Jo siihen aikaan kun niissä piireissä harhailin, pisti silmään, että mikä yhteensattuma kuinka nämä kaikki näistä tasoista intoilevat rankkaavat itsensä aina varsin korkealle tasolle. Kukaan ei koskaan tunnusta olevansa alimmalla askelmalla.

Ja kuinka helppo tätä oppia onkaan käyttää kriittisten äänien vaientamiseen; jos olet eri mieltä mistä tahansa asiasta niin sehän johtuu siitä, että olet vielä pyhyyden niin alhaisella tasolla, ettei sinulla ole edellytyksiä ymmärtää korkeampaa oppia. Kunhan nousisit korkeammalle tasolle, niin jo suuremmalla ymmärrykselläsi lakkaisit purnaamasta vastaan.

Taso-oppiin sisältyy myös ”uusi taso – uusi demoni” järkeily. Niin kuin että mitä korkeammalla olet, niin sitä pahemmat demonit saat vainoamaan itseäsi.
Joka sopii kätevänä selityksenä lankeemusten sattuessa. Suureen syntiin sortuminen ei olekaan heikon luonteen syytä niin kuin alemman tason kristityllä, vaan todiste liitelystä niin ylhäisissä pyhyyksissä, ettei sen tason demoneja voikaan vastustaa.

Voihan tietysti olla, että jotkut ovat paremmassa ymmärryksessä ja pitemmällä pyhityksessä, mutta kuinka todennäköistä on, että täältä maavinkkelistä katsoen todella kykenemme oikeinarvioimaan, kuka milläkin tasolla on. Ja varsinkaan tekemään puolueetonta itsearvioita siitä asiasta.

Jumala kun saattaa nähdä, arvioida ja arvostaa ihan eri asioita ja eri tavalla kuin mitä me teemme. Taivaassa todennäköisesti koemme todella suuria yllätyksiä siitä, miten Jumala kenenkin maanpäälliset tekemiset, olemiset ja tasot arvioi.


-Ulla Rautiainen-

Feikkivoidelluista

Matt 24:
23. Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
26. Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko.
27. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus. 

”Kristus” kirjaimellisesti tarkoittaa ”voideltu”. Ilmaus juontaa juurensa vanhatestamentilliseen aikaan, jolloin merkittävimpiin virkoihin kuten papin tai kuninkaan virkaanasettajaisseremoniaan kuului öljyn kaataminen päähän. Öljy symbolisoi siinä Jumalalta saatua valtuutusta ja siunausta.

Uusitestamentilliseen kauteen kuuluu enemmänkin yleinen pappeus, jossa jokaisella on (tai ainakin pitäisi olla) suora yhteys Jumalaan ja on itse vastuussa jumalasuhteestaan.
Ja epäluuloisuus niitä kohtaan, jotka korottavat itsensä ylimaallisen voiman välittäjäksi ihmisen ja Jumalan välille. Aivan kuin Pojan läsnäolo ei olisi niin kuin salamanleimaus valaisemassa koko maanpiiriä ja tavoitettavissa jokaiselle missä kukakin sattuu olemaan eikä jossain rajatussa herätyksen keskuksessa jonkin jalustalle nostetun uskonnollisen idolin hallussa.

Näitä idoleita varmasti sikiää niin kauan kuin narsistisia ihmisiä on olemassa. Rikkinäisä, epäkypsiä ihmisiä, joilla ei oma todellisuudentaju eikä tolkku pelaa, mutta joilla on suuret luulot itsestään ja merkityksestään ja kykyä hurmata ympärillään olevat ihmiset.
Tarjontaa riittää niin kauan kuin kysyntää on.
Ja valitettavasti kysyntää on aivan liian paljon.
Rikkinäisiä, epäkypsiä uskovia, jotka kokevat näkymättömän Jumalan vaivalloisen tavoittamattomaksi ja ottavat mieluummin palvonnan kohteeksi lihaa ja verta olevan ihmisen sillä tekosyyllä, että tämän kautta löytyy oikotie Taivaanvaltojen voimien kokemiseen.
Kun nämä kaksi kohtaavat, sitä liittoa on ulkopuolisen melko mahdotonta rikkoa.

Idolit tarvitsevat kannattajia, jalustojen rakentajia, seuraajia, faneja, bändäreitä.
Jotka ramppaavat pitkiäkin matkoja erityisten ”voideltujen” käsien alle kokemaan elämyksiä ja saamaan osaa siunauksesta. Nousukiidossa liitävään jumalanmieheen ripustautuu onnenonkijoita, jotka staransa peesissä hakevat omalle hengelliselle uralleen nostetta ja näkyvyyttä.
Idoli ja myötäilijät ostavat ja myyvät keskenään suosiotaan profetoimalla toisilleen pelkkää menestystä ja suureellisia tulevaisuuden näkymiä. Valtaisten odotusten ja ihailun humalluttamina molemmat osapuolet menettävät loputkin todellisuudentajustaan. Varoittavat äänet jätetään huomiotta tai peräti vaiennetaan. Pian käynnissä on sellainen sirkus, jossa kollektiivinen hybris ja hurmos sokeuttavat silmät näkemästä ilmiselviä tosiasioita ja eletään itserakennetussa ihmemaassa.

Jumala ei kuitenkaan salli epäjumalia – edes silloin kun nämä naamioituvat jumalanpalvelijoiksi. Eikä epäjumalanpalvelusta – edes silloin kun se naamioituu Jumalan valitun ja voidellun palveluksi.
Tai varsinkaan silloin.

Idolit osoittautuvat väärennöksiksi, kupla puhkeaa, valhe paljastuu, häpeällinen ja salatuksi tarkoitettu kaksoiselämä vyöryy kaikkien näkyville.
Idolinsa varassa riippuvat seuraajat joko menettävät uskonsa, hämmentyneinä alkavat etsiä uutta ”voideltua” johon ripustautua tai parhaimmassa tapauksessa kasvavat aikuisiksi ja opettelevat seisomaan omin jaloin Jumalansa edessä.

Arvoituksellisinta on, mitä näille idoleille romahduksessa tapahtuu. Pesunkestävät narsistit eivät yleensä ole moksiskaan, vaan osaavat sutjakasti kääntää tappionsa edukseen. Suosituin selitys on, että suuriin synteihin sortuminen todistaakin, että he ovat erityisen korkealla hengellisellä tasolla ja siksi erityisten suurten kiusausten kohteena.

Jos romahtaneella vielä säällisyyden tajua on tallella, jos voiman välikappaleena esiintymiseen ajautuminen on tapahtunut erehdyksessä ja naivissa tyhmyydessä eikä tahallisessa petoksessa on edessä putoaminen käsittämättömän yksinäisyyden ja häpeän kurimukseen.
Estradilta ja valokeilasta alas keikahtaneen on opeteltava olemaan tavallisena ruohonjuuritason ja takarivin kristittynä ilman valtaa, näkyvyyttä ja suosiota. Jos sen usko ja ego kestää, siitä saattaa todellisen jumalayhteyden ja palvelutehtävän vielä löytää.
Mutta nöyryyden tiellä, jossa palvelutehtävä on todellakin palvelua eikä itsensä ja asemansa korottamista. Jossa tehdään Jeesusta isommaksi ja itseä vähemmäksi. Jossa ihmisiä johdatetaan Jeesuksen yhteyteen eikä sidota itselle kannattajakunnaksi.

Ja eihän se niin kamalaa taviksena ole olla. Luulen, että taivaallisten historiankirjojen mukaan tuntemattomat taviskristityt saavat enemmän pysyvää aikaan kuin spottivaloissa kimaltavat lavaleijonat.


-Ulla Rautiainen-

Skandaalipastorista

Nämä päivät on puettu surupukuun.

Ei pitäisi kelleen olla ilon ja riekunnan aihe kun kilpailevan kirkkokunnan keulakuva osoittautuu feikiksi ja pääsee lehtien skandaaliuutiseksi.
Eiväthän tavalliset ihmiset erota yhtä herätysliikettä toisesta. Kaikki siinä samassa liossa ryvettyvät ja evankeliumin asia painuu pilkanaiheeksi.

Vaikka kyllähän se ruohonjuuritason kristitylle vihaksikin pistää, kun pieneltä paikaltansa ja vähillä mahdollisuuksillansa on yrittänyt evankelioida ja sitten joku, joka on saanut isot potentiaalit, suuren suosion ja pääsyn mediaan ja koko valtakunnan tietoisuuteen Jumalan edustajana vetäisee törttöilyllään maton muidenkin jalkojen alta ja pilaa koko asian uskottavuuden.

Pitäisi silti muistaa, että Jumalalle tämä ihminen kuitenkin on rakas ja tämä onneton tapaus suurin suru. Ehkä feikiksi päätynyt kuitenkin aloitti vilpittömällä mielellä...
Siitä olisi voinut tulla parempaa...
Olisi voinut...
Vaikkei edes voisi tuntea empatiaa asiansa sotkenutta ihmistä kohtaan, olisi kuitenkin kunnioitettava Jumalan surua. Itkettävä yhdessä Jumalan kanssa. Opittava tuntemaan Jumalan surun kautta enemmän rakkautta ja sääliä kuin vahingoniloa tai vihaa karillekarahtanutta onnetonta kohtaan.

Rukoilla eikä pilkata.

Tämä aikaisempi kirjoitukseni liittyy aiheeseen:
http://linnunratakirkkonikattona.blogspot.fi/2016/10/linnunradan-alla.html
Sopii lukea samaan syssyyn.


-Ulla Rautiainen-