Minkä näemme

Miksi kirjoittaa ikävistä asioista? Vääryyksistä, joita on tapahtunut, synneistä, joita on tehty, pahasta, jota on? Eikö vain kivasti kivoista asioista, hyvänmielenkirjoituksia iloa tuottamaan? Sokeria siirapin päälle?
Enkö ennemmin haluaisi kirjoittaa Jumalan kauneudesta?
Haluaisin.
Mutta kun...
...sitä kysyin, sain tämän vastauksen:

Jumalan kauneus on siinä, että hän näkee väärinkohdeltujen, sorrettujen ja heikompiosaisten kärsimykset. Näkee uhrien tuskan, niiden joita kukaan ei puolusta pahantekoa vastaan. Niiden, joiden yli vahvat ja valtaapitävät kävelevät mennen tullen. Joiden oikeuksia riistetään, joita vähätellään, kiusataan, alistetaan, ryöstetään, raiskataan ja pahoinpidellään millä tahansa tavalla.
Kristuksen kauneus esiintyy maailmalle siinä, miten uskovat ihmiset toteuttavat hyvyyttä, oikeudenmukaisuutta ja totuutta keskuudessaan ja kuinka suuri voima seurakunnalla, Kristuksen ruumiiksi kutsutulla on levittää näitä hyveitä ympäröivään yhteiskuntaan. 

Jos uskovat sulkevat silmänsä vääryyksien uhreilta kieltäytyen auttamasta ja puolustamasta heitä tai vielä pahempaa, jos seurakunnan sisälläkin sorretaan, poljetaan, väärinkohdellaan, vahingoitetaan ja riistetään sen heikompia jäseniä, se tahraa Jumalan kauneuden maailmalta nähdä. Jos seurakunnan sisälläkin suositaan vääryyttä, on se voimaton vaikuttamaan ympäröivään yhteiskuntaan millään tasolla.

Siksi hengellisten yhteisöjen sisällä tapahtuvista vääryyksistä pitää puhua ja kirjoittaa.
Koska ulkoapäin ne kyllä nähdään, vaikka sisältä ei nähtäisikään. Oli sitten kyse yksittäisten ihmisten tekemistä vääryyksistä, joihin seurakuntayhteisö ei mitenkään puutu väärinteon uhreja auttaakseen tai seurakunnan käytänteisiin ja oppirakenteisiin piiloutunutta sortoa.
Ihminen, jolle on tehty millaista tahansa väkivaltaa Jumalan nimissä, on erittäin vaikea evankelioitava. Mitkään määrät evankeliointikampanjoita eivät tuota herätystä, jos seurakunnan sisällä tapahtuu asioita, jotka saavat ihmiset kammoamaan koko yhteisöä.

Siksi pitää kirjoittaa pahoista asioista.
Sillä vähintä mitä voimme, on että tunnistamme ja tunnustamme vääryyden vääryydeksi. Sekin jo auttaa. Pahinta, että puhumme pahan hyväksi ja kiellämme virtahevon olemassaolon seurakuntaolohuoneessamme. Vaikeneminen mahdollistaa vääryyksien jatkumisen, pahentaa niitä ja tahraa Jumalan maineen ja kauneuden.


-Ulla Rautiainen-