Lakiko niin kuin luetaan?

Vanhan Testamentin Mooseksen kirjojen lakiluettelot ovat melkoinen pala luettavaksi. Järjettömiltä, brutaaleilta ja epäoikeudenmukaisilta kuulostavat käskyt, jotka oikein antavat ohjeita orjien pitämiseen ja kohtelevat naisia miesten omistamina esineinä ovat monelle nykylukijalle kompastuskivenä ja uskonmitätöijänä (ja ateisteille riemunaiheena: kaameita käskyjä levitellään todisteeksi uskomisen hölmöydestä).
Kuinka hyväksi ja oikeudenmukaiseksi mainostettu Jumala moiseen yllyttää?

Mooseksen laista onkin tullut uskovaisten keskuudessa vähän sellainen hys-hys-juttu, virtahepo olohuoneessa, kiusankappale, jonka olemassaolon jokainen tietää, mutta jota yritetään olla huomaamatta aivan kuin sitä ei olisikaan.
Moni ei lue Mooseksen kirjoja ollenkaan ja säilyttää niin mielenrauhansa.

Muutama selitys hankalille käskyille:

- Kaikkia käskyjä ei ole tarkoitettu kaikkien, kaikissa tilanteissa ja kaikkina aikoina sellaisenaan noudatettavaksi, vaan ne on laitettava siihen aika- ja tilakontekstiin, mihin ne on tarkoitettukin. Tuhansia vuosia vanhat erämaaleiriolot vaativat erilaisia hygienia- ja turvallisuusmääräyksiä kuin nykyaikainen kaupunkiasunnossa eläminen.

- Osan käskyistä on tarkoitus luoda oma juutalainen kulttuuri, joka eroaisi muista ympäryskansojen kulttuureista ja näin pitää kansa yhtenäisenä ja muihin kansoihin sekaantumattomana.

- Osa käskyistä sisältää profetaalista sisältöä (esim. uhraamiseen liittyvät) ja siksi kuulostavat kummallisilta. Kansa laitettiin siis joissakin toimintatavoissa esittämään eräänlaista performanssia, jonka sisältö aukeni vasta tietyssä tulevaisuuden tapahtumassa, jolloin asiayhteys ja merkitys paljastui.

Mutta entäs ne orjuutta ja naisten sortoa suosivat lait?

Mitäs Jumala itse sanoo: Hes 20:25 mukaan: ”Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineet elää...”
Eli eivät ne lait olleet Jumalankaan mielestä ihanteellisia.

Taisi olla niin, että ne lait olivat Jumalan diplomaattinen kompromissi senaikuiselle ihmiskunnalle, joka ei tavoiltaan ollut sillä tasolla (niinkuin kertomuksessa näkyy), että olisi parempaa käsittänyt.
Ne pahimmatkin lainpykälät olivat sentään parempaa kuin yleinen käytäntö siihen maailmanaikaan oli. Jos mentaliteetti oli ”surmaan miehen haavastani ja nuorukaisen mustelmastani”, niin ”silmä silmästä ja hammas hampaasta” oli jo huomattavaa edistystä. Enempiä vaatimuksia ei olisi noudatettu lainkaan. Ei kannata määrätä lakeja, jotka ovat niin kaukana totutuista tavoista, yleisestä yhteiskuntajärjestyksestä ja ajattelutavasta että menevät täysin yli kaikkien käsityskyvyn.
Että kunhan nyt oppisivat edes näittenkin mukaan elämään...

Niin että niitä naisia ja orjia koskevissa laeissa ei pidä ottaa vertailukohteeksi nyky-länsimaista yhteiskuntaamme, vaan senaikuinen. Meistä ne saattavat tuntua sortavilta, mutta siihen, mitä ilman niitä lakeja olisi tapahtunut, oli suuntaus kohti parannusta.

Raamatusta löytyy ainakin kaksi vihjettä, että Jumala todellakin sovelsi lakinsa olemassaolevaan tilanteeseen ja ihmiskunnan ehdoilla (olihan hän antanut Paratiisissa ihmiselle hallintavallan maapallolla, ja siten luvan oman yhteiskuntajärjestyksen luomiseen) vaikkei se hänen ihanteensa olisi ollutkaan.

Jo Mooseksen laissa on säädöksiä kuninkaita varten. Kuitenkaan ajatus kuningasvetoisesta valtakunnasta ei ollut Jumalan ykkössuunnitelma kuten   1 Sam. 8:6-7 näkyy. Mutta kun kerran väenvängällä halusivat kuninkaan, niin olkoot, Jumala otti suunnielma B:n käytäntöön vaikkei se paras mahdollinen ollutkaan ja teki lait sitä varten.

Toinen lakipykälä, joka ei Jumalan mieleen ollut, oli avioerolaki. Matt. 19:7-8 Jeesus tekee selväksi, että Jumalan tarkoitus olisi ollut, että ihmiset olisivat hoitaneet suhteensa niin ettei avioeroja olisi tarvittu. Mutta kun niin ei tapahtunut, niin eron salliminen sentään on pienempi paha kuin se, minkälaisia keinoja pahimmillaan saatettaisi käyttää epämieluisaksi käyneestä puolisosta irti pääsemiseksi.

Entäs sitten se laki, jossa käsketään kivittämään vanhempiaan tottelematon poika? Tätähän mieluusti otetaan esimerkiksi, kun halutaan todistaa Raamatun olevan älytön kirja.
Harva lakia kauhisteleva vain lukee, mitä 5 Moos 21:18-21 kokonaisuudessaan sanoo. Kysymyshän ei ole pikkulapsen uhmakohtauksesta, vaan aikuisesta miehestä (koska tottelemattomuus ilmenee juopottelevana ja irstailevana elämäntapana). Laki oikeastaan sanoo, että rikollista ei vanhempien pidä suojella vain siksi että tämä sattuu olemaan oma jälkeläinen.

Lait eivät myöskään olleet sementtiinvalettuja. Muutosehdotuksia sai esittää Jumalalle, niin kuin Selofhadin tyttäret tekivät ja saivat aikaan lakimuutoksen (4. Moos. 27:1-8). Jumala siis antoi jonkinlaisen perustan ja halusikin ihmisten itse oivaltavan, miten niitä voisi parantaa. Ei tietenkään omavaltaisesti, mutta Jumalan suostumuksella.


-Ulla Rautiainen-