Luodinreikiä Linnunradassa

 

Kuulin fysiikanopiskelijasta, joka vaihtoi lennosta oppiaineensa teologiaan. Miksi? Ei oikeastaan yllättävää. Kun näissä tieteenaloissa, fysiikka, tähtitiede, matematiikka... mennään tarpeeksi pitkälle, siirrytään leveleille jossa teoriat muuttuvat niin absurdeiksi ja tuntemattomiin todellisuuksiin ulottuviksi että alkavat muistuttaa jo teologiaa. Varsinainen siirtyminen siitä hengelliseen käykin aika helposti ellei nyt ihan tietoisesta periaatteesta tee tenää.

Kun ne luodinreiät Linnunradassa. Mikä materiaa raskaampi aine näyttäisi kulkeneen läpi galaksimme?
Tai singulariteetit. Luonnontieteissähän ei pitäisi äärettömyyksiä olla, mutta entä ne havainnot, joita ei voi selittää muulla kuin äärettömyydellä? Sitäpaitsi äärettömyyden kieltäminen luo toisen ongelman: mitä on rajojen takana?
Entä aika? Eikö ajankulun pitäisi olla vakio ja syyn pitäisi tulla ennen seurausta? Vaan eipä tuokaan niin selvää ole (katso linkkiä: https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2017/05/ajasta-ikuisuuteen.html?spref=fb&fbclid=IwAR3yuKrXNhIk39y0GfrRSVejBvVH-A5jb0y86_VaX_-0QczqsVExcbngWss ).

Entisaikaan sanottiin, että teologia on tieteiden kuningas – Jumalan tutkiminen korkeinta tiedettä. Ennen kuin muut tieteenalat painoivat jumalatekijän höpsöttelyksi ja jumalatieteen marginaaliin pseudotieteeksi jossa tutkitaan olemattomia havaintoja ei-mistään.

Mutta ne joille havainnot eivät olekaan olemattomia ja tuo ei-mikään onkin Persoona-Todellisin, näkevät luonnontieteet teologian rinnakkaistieteinä vastaamassa toistensa huutoon ja antamassa osviittaa Luojansa ja Ylläpitäjänsä olemuksesta.

… jos syntiinlankeemusta ei olisi tapahtunut eikä ihmiskunta syöksynyt eroon Jumalastaan, niin yleisestikin tunnustetusti niin olisikin ...

… No Taivaanvaltakunnassa sitten … maasokeudesta puhdistuneena ...


-Ulla Rautiainen-

Tishah B’Av ja tuhotut temppelit

”Mutta kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.” (Luuk. 21:20)

Vaikka Hän tiesi, että voisihan se mennä toisin, tiesi Hän ettei se menisi toisin.
Sen profetian lausuminen täytyi tuntua Hänestä katkeralta.
Sinetöi särkyneeksi senkin unelman, että voisi mennä toisin.

Olisivathan kirjoitukset lukeneet voineet tunnistaa Hänet, vastata Hänen rakkauteensa ja kaipaukseensa tulla vastaanotetuksi ilman pelottelua ja pakottamista.
Ei sillä kertaa tulta eikä savua, ei palavaa vuorta vapisemassa Hänen jalkainsa alla, ei jylinää, ei salamointia eikä pasuunoiden pauhinata.
Vain köyhä mies mitättömästä Nasaretin kylästä.

Olisihan temppelikeskeinen juutalaisuus jouhevasti voinut muuttua messiaaniseksi ilman juuriltaan repeämistä.
Että oksat metsäöljypuista liitettäisi jaloon öljypuuhun eikä toisinpäin, kuten ajan kanssa käytännössä juutalaisuudesta pesäeroa tehneelle kristillisyydelle onkin käynyt.
Olisi temppeli voinut lakkauttaa uhraamisseremonian yhteisessä ymmärryksessä, että esikuvien osoittama uhri oli tapahtunut ja temppeli jäädä sen näkyväksi muistomerkiksi.

(Eikä tämä toisin menemisen mahdollisuus olisi estänyt Suurta Sovituksen Tekoa siinäkin tapauksessa, vaikka Hänet olisi tunnistettu ja tunnustettu jo ennen pääsiäisen tapahtumia. Sillä eiköhän ennen pitkää roomalaiset ilman juutalaisten painostustakin olisi alkaneet kokea tämänkin Messiaan kasvavan kansansuosion uhaksi ja toimittaneet ristille.)

Mutta temppeli torjui Hänet, jonka ylistykseksi temppeli oli rakennettu.

40 vuotta siitä eteenpäin ja Jerusalem oli sotajoukkojen ympäröimänä ja hävitys tapahtui.

Talmud (eikä Talmudiin todellakaan ole tallettu mitään pelkästään kristinuskon puoltamistarkoituksessa - jos siellä jotain sellaista on, niin siitä huolimatta) kertoo 40 vuotta ennen temppelin hävitystä (siis Jeesuksen kuoleman aikaan!!!) temppelissä tapahtuneen merkillisiä asioita: läntinen lamppu sammui ja uhrit menettivät voimansa, temppelin ovet avautuivat itsestään (tarkoitetaankohan tällä ovia vai ehkä sitä esirippua, joka Jeesuksen kuollessa repesi kahtia?), punainen lanka ei enää vaihtanut väriään (3Moos.16:7-10 ja Jes.1:18 ohjeistamana Jom Kippurina leikattiin punainen nauha kahtia. Toinen osa nauhasta sidottiin temppelin porttiin, toinen osa pukin sarviin. Pukki ajettiin erämaahan ja kun se kuoli, porttiin sidottu punainen nauha muuttui valkoiseksi.), Pyhä Henki oli jättänyt temppelin.

Josefuksen mukaan myöhemminkin temppelissä tapahtui outoja asioita: Juutalaissodan historiassa kohdassa 6.5.3.288 kerrottuna.

Tänä iltana alkaa Av kuukauden 9 päivä eli Tishah B'Av juutalaisessa kalenterissa. Av tarkoittaa isää, joten on menossa ”Isän kuukausi”.
Taivaan Isän lohdutusta tarvitaankin, sillä Av kuussa on tapahtunut juutalaisille paljon kauheita asioita.
Erityisesti tänä 9 päivänä.
Tärkeimpänä muistettavana temppelit.
Jolloin, huom! siis samana kalenteripäivänä - vain vuosisatoja välissä - tuhoutuivat sekä ensimmäinen että toinen temppeli.

Ensimmäisen rakennutti Salomo (1Kun Kirjassa ja 2Aikakirjassa) ja tuhosi Nebukadnessarin armeija (tuhosta ja siihen johtaneista syistä voi lukea Jeremian kirjasta), ja sen toisen - Esran ja Haggain kirjoissa rakennettavan, jota Herodes laajensi ja joka oli Jeesuksen aikana pystyssä - pisti palasiksi Rooman armeija. Flavius Josefus kertoo tuhoutumisen verenhurmeisen taistelukuvauksen Juutalaissodan historiassa.

Tosin sekä Jeremia että Josefus antavat päivämääräksi 10 päivän, mutta perinteinen selitys on että temppeleiden sytytys palamaan tapahtui 9 päivänä ja palo jatkui seuraavan päivän, jolloin varsinainen tuhoutumisen katsotaan tapahtuneen. Eihän niin monumentaalinen pytinki rovioksi roihahdettuaan hetkessä loppuunpala.
Josefus kertookin tapahtuman olleen varsin sekavan ja kaaoottisen. Paloa sytytettiin ja sammutettiin ja sytytettiin useampaan kertaan useammista palopesäkkeistä.

Josefus kertoo myös että Toisen Temppelin tuhoutuminen oli oikeastaan työtapaturma. Roomalaisilla kun yleensä oli tapana muuttaa sotimalla vallatut uskonnolliset kohteet voittonsa muistomerkeiksi ja omien jumaliensa palvontapaikoiksi ja tulipalon syttyminen taistelun melskeessä oli vahinko, jota Titus ei olisi toivonut tapahtuvaksi.

Vahinko ja vahinko. Ehkä oli Jumalan tarkoitus, että temppeli ennemmin paloi kuin joutui epäjumalanpalveluspaikaksi.
Ja koko tuhoutuminen yleensäkin välttämätön koska 40 vuotta aikaisemmin tapahtuneen tapauksen johdosta uhraamisrituaalien jatkaminen oli jo tarpeetonta.

Nyt voi kysyä, onko kahta ilman kolmatta?
Paljon puhutaan kolmannen temppelin mahdollisesta rakentamisesta.

Itse ajattelen, että Kolmas Temppeli on Jeesus itse (Joh.2:19-22) ja maan päällä Kristuksen ruumis on seurakunta, kuten apostolien kirjeissä useasti sanotaan (tarkoittaen seurakunnalla kaikkia uskovia yleensä joista vain Jumala tietää ketkä siihen kuuluvat ja ketkä eivät enkä minkään kirkkokunnan jäsenrekisteriä).

Joten ei kristittyjenkään olisi pahitteeksi tänä Av kuun 9 muistella temppeleitä ja miettiä tarkoin miten me Kristuksen ruumiina temppelinäolemista toimitamme.
Ettei kävisi kuin kahdelle edelliselle temppelille.

Flavius Josefuksen Juutalaissodan historiasta lisää tuolta:  https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/flavius-josefusta.html
ja vielä tuolta:
https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2018/12/jouluevankeliumin-vakivaltaisempi-versio.html


-Ulla Rautiainen-

Viinistä hehkuvat silmät

Raamatunlause 1 Moos.49:12 on kuvaus Messiaasta.
1933 käännöksessä näin: ”Hänen silmänsä ovat viinistä sameat, hänen hampaansa valkeat maidosta.”
1992 käännöksessä: ”Hänen silmissään on viinin hehku, hänen hampaissaan maidon valkeus.”
King James Version: ”His eyes shall be red with wine, and his teeth white with milk.”

Lyhyt lause, joka ei paljoa meikälukijalle sano.

Targum Neofiti Bereshit 49:12 asia ilmaistaan pidemmin: ”Hänen, Messiaskuninkaan, silmänsä ovat kauniit, enemmän kuin puhdas viini, ettei hän näkisi niillä alastomuuden paljastumista tai viattoman veren vuodatusta, hänen hampaansa valkeammat maidosta, ettei hän söisi niillä varastettua tai riistettyä. Vuoret tulevat punaisiksi hänen viinipuistaan ja viinitertuistaan, ja vuoret valkoisiksi viljan runsaudesta ja lammaslaumoista.” http://www.apokryfikirjat.com/tgbeogen49.htm?fbclid=IwAR0CNeXx_aszoblBrf7PUYBv61IXUY_knBml-PomLzYlfUfaUmHRuJy_GhY

Selitetään siis mitä viinistä sameat/hehkuvat/punaiset silmät tarkoittavat. Messias ei siis ole umpikännissä vaan ettei hän näe noita mainittuja ikäviä asioita viittaa siihen ettei hän ole tekemässä semmoisia.
Hampaiden valkeus ei sekään kerro ahkerasta pepsodentin käytöstä vaan on kielikuva ettei ole mikään rosvopäällikkö.
Sanalla sanoen on siis synnitön.

Loppukaneetin merkityksen vuorten punaisuudesta ja valkoisuudesta voi näillä vihjeillä jokainen pähkäillä itse.

Jos on epäselvää mikä Targum on, niin tuosta linkistä infoa:  https://linnunratakirkkonikattona.blogspot.com/2019/11/targumista.html?spref=fb&fbclid=IwAR0CjHNEDA39Wc6-V8E9X2oafJMCKLDt6OYGuVb9_HyGaWoOtZPkCd-y8ec


-Ulla Rautiainen-

Jeshua, Kasvojen Ruhtinas

Ikivanhassa juutalaisessa Rosh Hashanah (uudenvuoden juhla) rukouksessa puhutaan Jeesuksesta!

Rukous on siis osoitettu Jeshua (Jeesus) Kasvojen Ruhtinaalle (termi, joka vanhojen juutalaisten kirjoitusten mukaan tarkoittaa Messiasta.)
Uudemmista rukouskirjoista Jeshua-sana on poistettu, eikä sitä enää lausuta sillä vanhalla tavalla synagogissa.
Tämä Jeshuan sisältävä rukous on siis ikivanha, ainakin toisen temppelin aikainen. Eli uusimmillaan ennen v 70 jKr ja mitä luultavammin jo ennen ajanlaskunkin alkua.
Tätä rukousta siis juutalaiset kerran vuodessa uudenvuodenjuhlassa rukoilivat temppelissään.

Kiinnostavaa miten Jeesuksen messiaanisuudesta oli annettu vihjeitä jotta hänet tunnistaisi kun hän sitten tulisi... Ja miten annetuista vihjeistä huolimatta ei tunnistettu kun ei haluttu tunnistaa...
Jeshua oli tietenkin yleinen nimi siihen aikaan mutta kun kaikki vihjeet kokoaa yhteen niin aika selvästi ne osoittavat tiettyyn henkilöön...

Suomenkiellä tästä en löytänyt muuta kuin tämän linkin takana olevan (siellä on se rukous): http://www.apokryfikirjat.com/tefilim1.pdf?fbclid=IwAR3uXsti3GRvO-lcIa4j-flMGqjD5ywt9aXW1UkARrSYwEab1iSTzGXoeaw
Englanniksi googlaamalla löytyy sitten enemmänkin mainintoja tästä asiasta.


-Ulla Rautiainen-

Jannes ja Jambres

Raamattua pitäisi selittää Raamatulla, monesti sanotaan. Tavallaan totta, mutta tarkka Raamatun lukija löytää yksityiskohtia, joihin ei muualta Raamatusta selitystä löydy.
Niin kuin vaikka 2. Tim. 3:8 mainitut Jannes ja Jambres.
Keitä nämä heput olivat jotka jatkoivat elämäänsä Paavalin kirjeessä varoittavina esimerkkeinä viimeisten päivien vaikeiden aikojen ihmisistä? Mistään muualta Raamatusta ei heistä löydy vihjettäkään.

Paavali kuitenkin ilmeisesti oletti lukijansa tuntevan kyseiset tyypit koska heidät mainitsi ilman sen kummempia selityksiä.
Kyseinen kaksikko ei kuitenkaan ihan historian nieluun ole huvennut, vaan heistä löytyy kyllä ulkoraamatullisia mainintoja rabbiinisissa kirjoituksissa: heidät esitellään 2 Moos 7 luvussa esiintyviksi faraon velhoiksi.

Tästä nyt voi päätellä että Raamattuakaan ei ole tarkoitettu luettavaksi jonkinlaisena suljettuna umpiona, niin että silmät, korvat ja ymmärrys tukitaan kaikilta muilta vaikutteilta ja informaatiolta.
Raamatun kirjoittajien ympärillä velloi kaikenlaista muutakin rabbiinista opetusta, kirjoitusta, legendaa ja kansantarinaa joiden tunteminen kuului aikalaisten yleissivistykseen ja joihin saattoi viitata - ja joihin viitattiin niin että jokainen tiesi mistä oli kysymys.
(Se, että tarinan narratiivia käytetään opetuksellisena esimerkkinä ei tarkoita että tarinaa itseään pidettäisi totena. Että liekkö tuhlaajapoika tai laupias samarialainenkaan olleet todellisia henkilöitä?)

Nykyraamatunlukijankin kantsisi niihin tutustua. Vaikkei niitä satuja kummempina pitäisikään niin löytyy niistä aina jotain joka ankkuroi kanonisoidun Raamatun muihin kirjoituksiin viittaavat yksityiskohdat oikeaan kontekstiin.

Janneksesta ja Jambreksesta on kerrottu mm. tässä apokryfikirjassa. Tarinan totuudenmukaisuudesta en menisi vannomaan mutta se on ilmeisesti tämä tai tämänkaltainen tarina jonka Paavalikin tunsi ja johon viittasi. http://www.apokryfikirjat.com/janjajam.htm?fbclid=IwAR1VfutpR0O_yAZQEJrNDtE7-XAcXUt9QsyB1-sXQsLmf-c6CFEAKKe9FqE


-Ulla Rautiainen-

Tiedonkaivantaa kutsumuksena

Joskus näen unia joissa Jumala ilmestyy.
Yksi mieleenpainuva oli vuosia sitten josta muistan yksityiskohdat edelleen kirkkaasti. Minkäkö näköinen? Yhdistelmä luotettavaa, turvallista ja helposti lähestyttävää isällisyyttä, soturi joka voittaa kaikki taistelut, kaiken voiman ja vallan omaavaa kuninkuutta jolle vastaansanominen ei ole mahdollisuuksien rajoissa, vanhempi kuin aika ja kulumaton kuin tulevaisuus.

Siinä unessa Jumala sanoi minulle jotain merkityksellistä. Lupaus jostain jota aloin innolla odottaa toteutuvaksi.
Vuodet kuluivat eikä toteutunut.
Pettymys. Oliko koko uni vain aivojen kohinaa ilman ylimaallista ulottuvuutta?

Sitten kirjauduin facebookkiin ja sain kavereita jotka lukevat Raamattua hepreaksi ja julkaisevat tiedonpaloja Raamatun alkukielisistä ilmauksista.
Ja siinä se sitten yhtenä päivänä tuli: se unessa saamani Jumalan lausuma lause, jota olin ajatellut suomalaisesta ajattelutavasta käsin ei ollutkaan sitä mitä se suomalaisessa ajattelutavassa luulisi tarkoittavan, vaan heprealainen sanonta joka tarkoittikin jotain muuta.
Ja se jotain muuta oli semmoista joka olikin toteutunut kirjaimellisesti.
Joten tosi sekin uni oli, oma tulkintani vain virheellinen.

Miksikäs näin harhaanjohtavasti? Miksei Jumala voinut puhua selkosuomea?
Koska tapaukseen sisältyi toinenkin viesti (monesti jumalalliset viestit ovat monikerroksellisia).
Se toinen viesti oli usutus tutkimaan, opiskelemaan, ottamaan selvää asioista.
Että koska Jumala on maailmankaikkeuden korkein äly, niin Jumalan kuvana minunkin olisi suotavaa käyttää älliäni.

Antoi kutsumuksen tiedon hankintaan.
Koska asiat eivät aina ole sitä mitä pintakatsomalla ja ensiolettamalla näyttävät.
Että pitäisi ottaa selvää syistä ja seurauksista, lähtökohdista ja päätepisteistä, asioiden syvemmistä luonteista, laajemmista merkityksistä, yksityiskohdista, liittyvistä seikoista, variaatioista, eriävistä näkökulmista vastapuolelta katsoen jne...
Tietysti Hän voisi kaataa tarvittavat informaatiot päähäni suorana profetiana, mutta ei kuitenkaan niin tee.
Koska en ole niin puhtaasti vastaanottavakykyinen.
Ja koska profetialla ei tule korvata laiskuutta.
Ja koska Hän haluaa minunkin olevan aktiivinen tekijä kutsumuksessani eikä niin että olisin vain mekaaninen robotti ilman omaa osuutta toiminnassa.
Kutsumukseni yksi ulottuvuus on siis penkoa kaikenlaisia tiedonlähteitä, ottaa asioista selvää, järkeillä niistä johtopäätöksiä ja sillä tavoin tutustua Jumalan toimintatapoihin tässä maailmantodellisuudessamme.

Ja jotka tänne asti viitsivät lukea, niin palkkiona kerron vielä tarkemmin miltä Jumala unissani näyttää: vanha mies - ei kuitenkaan vanhuuden heikentämä niin kuin ihmisten vanhuus vaan täydessä miehekkäässä voimassa, pitkät hopeanharmaanvalkeat hiukset, iloa palavat silmät ja silmäkulmissa ne, mitä meillä on naururyppyjä, niin kirkkaina valosuihkuina säkenöiviä säteitä kuin auringonsäteitä että häikäisee katsoa.
Joku muu voi nähdä Jumalan ulkoisen ilmiasun toisennäköisenä.
Näyttäytymiset ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä kaikille samanlaisia.


-Ulla Rautiainen-

Silence

Leffavinkki astetta kinkkisempien teologisten kysymysten pohdintaan. Scorsesen spektaakkelimainen Silence elokuva on 1600-luvulle sijoittuva tarina Euroopasta tulleista jesuiittapapeista Japanissa.
Kirkon institutionaalisen valta-aseman luoman omahyväisen itsevarmuuden ja naivin mustavalkoisen teologisen kuplan suojasta altavastaajan asemaan rantautuneille todellisuus rysähtää pohjia pudottavana kaaoksena vastaan.

Sisältää raskaamman sarjan ideologisten ja moraalifilosofisten probleemien pohdintaa.
Esim. perinteisen marttyyrin kruunun saa uhraamalla itsensä uskonsa puolesta. Mutta entä jos uskonsa puolesta joutuukin uhraaman muita? Onko oikein puolustaa uskoansa jos kärsijöinä onkin muut vai olisiko uhrattava uskonsa pelastaakseen muut? Millaisia valintoja on oikeus tehdä jos seuraamukset sälyttyvätkin toisten kärsittäviksi?

Leffa ryskyttää myös historiallis-yhteiskunnallista näkökulmaa lähetystyöhön ja siihen liittyvistä oheisilmiöistä. Minkälaisella asialla Euroopasta tulevat kristinuskon tuojat japanilaisten puolelta katsottuna näyttivät olevan? Kohdistuiko vastustus todella varsinaisesti itse uskoon vaiko lähetystyön siivellä kristitystä maailmasta suuntautuviin kolonialistisiin pyrkimyksiin?
Olisiko lähetystyö onnistunut paremmin, jos sen taustalla ei olisi ollut uhkaamassa niin vahvoja maalliseenkin politiikkaan kietoutuneita kirkollisia valtarakenteita?

Elokuvan nimi Silence – hiljaisuus – viittaa siihen epätoivoon, mikä syntyy kun mahdottomien valintojen painaessa päälle ei Jumalakaan anna selviä vastauksia.
Siinä voi uskova katsoja panna pohtimaan miksei anna.
Elokuvassa siihen ei selvyyttä tule, mutta tarkoitus ilmeisesti onkin laittaa katsoja itse ajattelemaan.

Jos minulta kysytään, niin se olisi myös Jumalan tarkoitus. Elokuvan pappien usko on kirkollisten auktoriteettien hallussa ja muovaamaa eikä niinkään henkilökohtaista eikä omasyntyistä. Jos Jumala jatkaisi samalla linjalla antamalla valmiit vastaukset ilman oman ajattelun vaivaa eivät nämä ihmisinä kasvaisi siinä mihinkään.
Ehkä tarkoitus oli, että he alkaisivat itse käyttää aivojaan ja järkeilemään tilanne tilanteelta ja siihen liittyvät kaikki seikat huomioonottaen mikä on oikein ja väärin. Eikä vain olemaan auktoriteettien ulkoaohjaamina ymmärtämättä itse mistään mitään.


-Ulla Rautiainen-