Galilealaisten puheenparresta

"Minulla on hidas puhe ja kankea kieli", sanoo Mooses 2.Moos.4:10.

Miksi Mooseksella oli kankea kieli? Oliko fyysinen puhevika vaiko ensin faraon hovissa ja sitten midianilaisten parissa eläneenä israelilaisten orjien – joiden luo Herra nyt Moosesta oli lähettämässä – kieli ei oikein sujuvasti sujunut ja oliko 40 poissaolovuoden aikana faraon hovikielikin alkanut jo rapistua?

Ainakin tuo kieltä tarkoittava sana ”lashon” aika monessa muussa raamatunkohdassa selvästi tarkoittaa language- kieltä eikä suussa olevaa elintä – kukin kansa puhuu omaa kieltänsä jne…
Sitten 5.Moos.18:15 ”Herra, sinun Jumalasi, herättää sinulle profeetan, minun kaltaiseni; häntä kuulkaa.” 

Yleisesti kristityt ajattelevat tämän ”Mooseksen kaltaisen” olevan Jeesus. Mutta mites puhumisen suhteen?
Miltä Jeesus kuulosti kun aukaisi suunsa ja puhkesi puhumaan? Kirjoitetusta tekstistä näemme viisauksia kun ihania helmiä putoilevan eteemme, mutta mitä aikalaiset kuulivat?

Jeesus oli galilealainen ja eiköhän myös puhunut kuin pesunkestävä galilealainen.
Galilealaiset puhuivat eri tavalla kuin muut juutalaiset, niin kuin Pietarillekin sanotaan Matt. 26:73 "kielimurteesikin ilmaisee sinut".

On olemassa muitakin aikalaistekstejä, joissa kuvataan Galilean murretta.
Eikä arvostavasti.
Vaan pilkaten ja halveksien huolimatonta, löysää ääntämystä jossa jotkut vokaalit ja konsonantit eivät artikuloidu selkeästi, niellään kokonaan pois ja jotkut sanat lausutaan eri tavalla.
Jopa esitetään etteivät galilealaiset saisi puhua temppelissä, koska väärin lausuessaan loukkaavat Jumalaa.

Jota vasten evankeliumeiden lukuisat maininnat Jeesuksesta opettamassa temppelissä saavat radikaalimpaa vivahdetta. Eipä antanut senkään paheksunnan hiljentää itseään.

Saattoihan sanataitava kaiken kielellisyyden luoja tietenkin vaihtaa ulosantinsa muotoa läänistä toiseen liikkuessaan, mutta toisaalta tällä ylenkatsottujen ystävällä oli kyllä tapana muissakin asioissa samaistua halveksittujen joukkoihin, joten olisiko vaihtanut vallan kieleen vain valtaapitäviä miellyttääkseen?

Jos näin oli, selittääkö osiltaan hienostunutta jerusalemilaista aksenttia artikuloivan pappis eliitin kyvyttömyyttä ottaa vastaan tätä pahamaineisesta Galileasta putkahtanutta miestä, joka väänsi sitä korviasärkevän löperöä takamaan murretta, joka teki kaiken sanottavan kuulostamaan vitsiltä?
Eikö galilealaisen puhuma sanoma kuulostanut uskottavalta paikallismurteeseen kohdistuvien ennakkoluulojen takia? Oliko kömpelö maalaisaksentti yksi niistä ansoista, johon itseään parempina pitävät lankesivat?

Mitäs tästä voi oppia?

Ainakin että olisi hyvä kuunnella enemmän sanoman sisältöä kuin tapaa jolla se esitetään.

Meilläkin kun uskovaispiireihin on vakiintunut tietynlainen ilmaisutapaa, saarnanuottia, sanastoa, fraaseja ja kliseitä jolla hengellisistä asioista puhutaan, kirjoitetaan ja opetetaan.
Mutta entä jos joku puhuu/kirjoittaa eri nuotilla ja toisenlaisilla sanoilla, ymmärretäänkö edes asiaa jos se ilmaistaan totutusta poikkeavalla tavalla vai torjutaanko suorilta käsiltä ”kun kuulostaa jotenkin väärältä”?

Tai toisinpäin; meneekö vääräkin oikeasta jos vain oikeilla fraaseilla ja fontilla esitetään?
Hitlerinkin esittämä sanoma upposi moniin kristittyihin uskoviinkin kuin häkä päähän kun käytti hartaussaarnoista ja rukouksista tuttua sanastoa ja paatosta ja sillä keinoin laukaisi kuulijoissa ylevältä ja turvalliselta tuntuvan tunnereaktion.

Niin että Jeesuksessa kaikki näyttää haastavan ennakkoluulojen ja kapeakatseisten tottumusten boksista ulos ja tarkastamaan asioita todellisen sisällön eikä ulkoisen muodon mukaan.

Jos oikein kiinnostaa galilean puheenparsi, niin tuolla voi perehtyä:  https://www.aramaic.rocks/2021/06/what-is-galilean-aramaic.html?fbclid=IwAR2_zcbZ_0H8T-IGIJz92YxO3y13CzUlJRon2Oz5UTFE6mc4vhY5nlI6QJA

-Ulla Rautiainen-

Galilealaisuudesta

Joh.7:41 "Ei suinkaan Kristus tule Galileasta?”
Joh. 7:52 "Oletko sinäkin Galileasta? Tutki ja näe, ettei Galileasta nouse profeettaa."

Miksei Kristus voisi olla galilealainen ja miksei sieltä voisi nousta profeettaa – olihan se kalan nielaisema Joona Amittain poikakin Gat-Heferistä joka oli Galileaa, Nasaretin naapuria sanoo 2.Kun. 14:25.
Ja ”Oletko sinäkin Galileasta?” kuulostaa tuossa yhteydessä ivailulta.
Mistä on kysymys?

Koska tuossa vaiheessa Galilealla oli synkänpaha maine; se oli kaikenkarvaisten rosvojen ja kapinaliikehdintöjen keskuspesäke. Itse asiassa sanaa ”galilealainen” käytettiin synonyyminä kapinoitseville rosvoryökäleille.

Joita velloi laumoittain Galilean rotkojen ja luolien piilopaikoista hyökkäilemässä. Roomalaiset kutsuivat heitä nimellä ”lestes” rosvo. Sama sana kuin ristinryövärit - jotka todennäköisesti olivatkin sen yhden kapinajohtaja Barabbaksen joukkoja.
Itse kutsuivat itseään Jumalan tuomion edustajiksi ja jotkut johtajiaan messiaiksi.

Galilealaiset ylipäänsä olivat siis maineeltaan rosvoihin rinnastettavia takapajuisia jääräjäkkäröitä, jotka eivät taipuneet vallalla olevaan järjestykseen ja josta vähän väliä sikisi kaikenkarvaisia levottomuuksia lietsovia omatekoisia messiaita ja kuninkaaksijulistautujia.

Juudean kaupunkilaiseliitti puhui ivallisesti galilealaisista ”maan rahvaana” Am HaArez tarkoittaen oppimatonta, jumalatonta väkeä, joka ei noudata tunnollisesti lakia (vertaa Joh. 7:49 ”Mutta tuo kansa, joka ei lakia tunne, on kirottu"). Galilealaiset jopa koettiin vähän eri kansaksi. Mishna väittääkin, että galilealaisilla oli eri säännöt ja tavat kuin muilla juutalaisilla.

Edes Hashmonitkaan – makkabealaissodasta roomalaismiehitykseen asti hallinneet pappiskuninkaat - eivät onnistuneet tekemään galilealaisista Juudeaan luomansa temppelivaltion täysiä alamaisia, saati sitten roomalaispakanat.
Mikä tietenkin johti valtaapitävien vastaiskuihin galilealaisten kurissa pitämiseksi. Josefus sanookin galilealaisten olevan ”sotaan tottuneita jo lapsuudesta lähtien”.

Herodes Suurikin (se Betlehemin lastensurmaaja) pääsi valtaan puhdistamalla Rooman hyväksi Galileaa tulella ja verellä rosvojoukoista ja tappamalla messiaaksi julistautuneen rosvopäällikkö Hiskian - jonka Sepforiksen kaupungin asevarastoon murtautunut pojanpoika Juudas Galilealainen mainitaan Raamatussakin.
Ap. teot 5:37 ”Hänen jälkeensä nousi Juudas, galilealainen, verollepanon päivinä ja vietteli kansaa luopumaan puolellensa; hänkin hukkui, ja kaikki, jotka olivat suostuneet häneen, hajotettiin.”

Näillä kapinallisilla oli tapana käyttää temppelijuhlien väentungoksia salamurhiin ja yrityksiin käynnistää kansannousuja Roomaa tai pappisvaltaa tai molempia vastaan. Ne yritykset yleensä päättyivät verilöylyyn, jossa syyllisiä ja syyttömiä ei eroteltu, kuten Luuk. 13:1 eräästä sellaisesta on mainintaa: ”kertoivat hänelle niistä galilealaisista, joiden veren Pilatus oli sekoittanut heidän uhriensa vereen.”
Tähän taustaan voi miettiä tarkoittiko Jeesus Luuk.19:46 syytöksellään: "'Minun huoneeni on oleva rukoushuone', mutta te olette tehneet siitä ryövärien luolan" - ei vain pappien harjoittamaa kaupankäyntiä, vaan kapinallisten joukkojen tapaa käyttää temppeliä omiin tarkoituksiinsa? Tässähän ”ryövärit” on juuri tuo ”lestes” sana.

Roomalaismiehityksen lisäksi galilealaiset siis vastustivat myös temppelipapistoa. Sen ajan kirjallisuudesta löytyy galilealaisia halveksumassa pappien tuhlailevaa elämäntapaa, köyhien riistämistä ja häpeällistä yhteistoimintaa roomalaisten kanssa ja toisaalta juudealaisten valituksia galilealaisten laiskuudesta temppelimaksujen, kymmenyksten ja uhrien suorittamisesta ajallaan, välinpitämättömyydestä temppelin rituaaleja kohtaa ja haluttomuudesta edes käymään temppelissä.

Tätä taustaa tuntevalle Luukas 2:41 ”Ja hänen (Jeesuksen) vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille” on tarkoituksellinen huomautus.
Että nämä eivät olleet niitä galilealaisia joilla säännöllinen osallistuminen temppelijuhliin oli leväperäisempää.

Tällainen oli siis se toimintaympäristö, jossa Jeesus pääosin vaikutti ja joka leimasi hänen persoonaansa kun hänestä arviota tehtiin.

Kertoo mitä? Ettei Jumalalta saadun kutsumuksen toteuttamiseen tarvitse hankkiutua maailman keskuspaikkoihin eikä hyvämaineisiin ja kunnioitettuihin piireihin.
Jeesus tuskin – juutalaisten piirissä pysyessään - olisi voinut pahempaa miljöötä ja epäilyttävämpiä lähtökohtia valita, mutta ajatelkaahan minkä vaikutuksen silti onnistui tekemään!

-Ulla Rautiainen-

Miksi teokratiat eivät koskaan toimi?

Margaret Atwood: Testamentit.



Koska olen Raamattuni lukenut niin esittelenpä kirjan sen kautta nähtynä.
Mikä tuskin huono tulokulma on, koska kirjan dystooppinen yhteiskunta nimenomaan perustuu eräänlaiseen raamatuntulkintamalliin. Eli jotain Raamatusta olisi hyvä tietää, ennen kuin tätä ja edeltävää Orjattaresi-tarinaa voi ihan ymmärtää.

Testamenteissa annetaan näyttöä kuinka vinksahtaneesti Gileadin teokratiassa Raamattua selitetään esimerkkinä käyttäen Tuomarien kirjan palasiksi pilkottua sivuvaimo -tapauksen tulkintaa. Raamattunsa tuntevalla on ilo hoksata ihan itse jo aikaisemmassa vaiheessa sekin vinksahdus eikä tarvitse odottaa kunnes se rautalangasta lukijalle lopulta väännetään.

Toisaalta, juuri ne, joille Raamattu suuri tuntemattomuus on, pääsevät kokemaan itse samat tunteet kuin gileadilaiset ensin tultuaan syötetyksi uskoon että Raamatussa on noin älyttömiä juttuja ja sitten ällistyneenä yllättyä että eipäs olekaan. Raamatun tunteville yllätysefekti jää toteutumatta.

Orjatar-systeemin vinksahdusta ei muistaakseni kirjailija samalla lailla kummassakaan kirjassa käy lukijalle selittämään, vaan luottaa lukijan omaan ymmärrykseen – tai jättää olemaan ymmärtämättä - että vaikka gileadilainen teologia väittääkin sitä Jumalalta tulleeksi käskyksi, ei sellaista käskyä missään raamatunkohdassa ole, vaan maininnat synnytyskoneiksi alistetuista orjattarista ovat ennemminkin varoitukseksi tarkoitettua kuvausta (sen verran paljon ongelmia kun siitä aina kehkeytyy) aikansa käytänteestä.

Mutta jos lukija ei Gileadin lainsäädännön pohjana olevan Pyhän Kirjan sisältöä tunne, putoaa hän samaan ansaan kuin gileadilaisetkin kuvittelemaan joko kauhistellen tai ihannoiden että siinä Kirjassa muka yllytettäisiin tai suorastaan käskettäisiin moista - tai muita gileadilaisen teologian erikoisuuksia - toteuttamaan.

Ratkaisu on kirjailijalta nerokas: osa lukijoista näin itse sitä huomaamattaan imaistaan interaktiiviseksi osaksi tarinaa ja lukijakunta jakaantuu kuin kirjan maailmakin kahtia; gileadilaisiin ja ulkomaailmaan. Niihin, joiden tietämys perustuu Gileadin manipuloituun informaatioon ja niihin, jotka tietävät muuta.

Atwoodin dystopian idea sekä kirjoissa että The Handmaid's Tale TV-sarjassa on, että sinne ei ole kuvattu mitään, mitä ei todellisuudessa joskus ja jossain ihmiskunnan historiassa olisi tapahtunut.

Orjatar-sijaissynnyttäjäkäytäntö Raamatun lisäksi on dokumentoitu todella olemassaolleeksi myös Keski-Turkin alueelta löytyneessä 4000 vuotta vanhassa Assyrian valtakunnan aikaisessa savitaulussa, jossa kirjattu avioliittosopimus velvoittaa hedelmättömäksi osoittautuvan vaimon antamaan orjattarensa aviomiehensä maattavaksi lastentekemistä varten.

Atwoodin luoman tarinan yksi heräte onkin laittaa oivaltamaan kuinka menneiden aikojen tai vieraiden kulttuurien käytännöt saattavat näyttää siedettäviltä, jopa romanttisilta niin kauan kun ne tapahtuvat jossain muualla. Niiden brutaali luonne paljastunee vasta oman kaltaisiimme olosuhteisiin sijoitettuna.

Itse Gilead-nimikin antaa Raamattunsa tuntevalle lisämaustetta tarinaan. Atwood kun nimen tuskin sattumalta valitsi. Sana on Vanhassa Testamentissa useaan mainittu sekä henkilö, että paikannimenä. Esim. Hoosean kirjassa sanottuna: ”Jos Gilead on pelkkää petosta ollutkin, niin he pelkäksi turhuudeksi tulevatkin.”
Gilead, גלעד -sanan etymologiasta on useampia arveluita, mutta enimmäkseen äänestetään merkitsemään ”todistuksen kukkula” puolesta.

Tarina kertoo myös miksi teokratiat eivät koskaan toimi. Vaikka päämääränä olisi puhdasmoraalinen yhteiskunta, niin niin rajoittamaton valta ihmisen käytössä kuin mitä Jumalan puhetorvena tai peräti sijaisena oleminen antaa likaa äkkiä moraalin, oikeudentajun ja terveen järjenkin ja suistaa hallinnon kauas hyvästä.

Pedon merkistä näissä kirjoissa ei nimeltä mainiten puhuta mitään, mutta kyllä sekin siellä on. Gileadin yhteiskuntamalli on rakennettu sellaiseksi, jossa käytännössä kukaan ei voi tehdä mitään likaamatta käsiään ja enemmän tai vähemmän myymättä sieluaan pahan (Gileadin) palvelukseen.

Testamentit varsinkin kuvaa sitä ristiriitaa, jossa valtaa vastaan kapinoivat, tai jopa sen vallan alaisuudessa vain selviytymään pyrkivät ovat. Voiko hyvään tähdätä käyttämällä keinoja, joissa pahuus on läsnä? Voiko yhtä aikaa olla sekä järjestelmän ylläpitäjänä että sen hajottajana? Mihin kaikkeen edes itsesuojeluvaisto oikeuttaa? Saako sovituksen, jos Raamatun Simpsonin tavoin suostuu itse tuhoutumaan tuhoamansa instituution mukana?

Atwoodin nerokkuutta on myös se, ettei järjestelmän pohjimmaisiakaan uhreja kuvata sädekehää kantavina hyviksinä. Kun teloitustilaisuuksissa orjattarille annetaan mahdollisuus purkaa patoutunutta agressiotaan, muuttuvat nämä hirviöiksi. Kärsimys ei ole jalostanut, vaan koetut traumat kostetaan sinne, mihin järjestelmä antaa luvan – kysymättä edes onko kohde se mitä sen sanotaan olevan.

Pedon merkin pahuus on siis siinä, että sen hallitsema järjestelmä tekee alaisistaan, niin uhreista kuin valtiaista petoja.

- Ulla Rautiainen - 

Raportti Jerusalemista

 

… vuotena kun Pilatus on maaherrana ja Kaifas ylipappina.
No nyt meni kuppi nurin siltä nasaretilaiselta että vastustajiltaan.
Jo edellisenä päivänä aiheutti skandaalin, kun kansa intoutui juhlakulkueessa hoosiannaa Daavidin pojalle huutamaan ja kyllä kaikki tietävät mitä se titteli tarkoittaa; Israelin kuningasta olisivat tästä tekemässä.

Ja nyt se rabbi raivostui totaalisesti. Näki temppelissä jotain, joka kiehautti tempperamentin räjähtämään. Rukoushuoneesta on ryövärien luola tullut, pauhasi. Potkaisi veks kyyhkystenmyyjät ja rahanvaihtajat ja paiskoi mööpelit kumoon. Eikä sallinut kenenkään kantaa mitään astiaa pyhäkön kautta mikä käytännössä keskeytti uhraamistoimitukset eli otti haltuunsa temppelin.

Melkoinen temppu että siihen pystyi. Ei ihme, että pappisylimystö jo tosissaan pelkää, ainakin tympyyntyivät; nyt viimeistään tästä tuli arvovaltakysymys. Että tuo nasaretilainen noin vain, aivan kuin temppelin omistaisi rupesi ominluvin määräämään mitä siellä sai ja mitä ei tehdä. Niin pitelemätön miekkonen etteivät edes temppelivartijat saaneet hillittyä.

Ja kyllähän johtajisto asiaan aikoo puuttua; kohta on villitsijä ristillä, semmoista ylemmässä sisäpiirissä sujettujen ovien takaisissa kabineteissa kuulemma kaavaillaan.
Eikä pelkästään ovien takana; itse asiassa se nasaretilainen julistaa julkisestikin, että varta vasten kuolemaan hän tänä nimenomaisena pääsiäisenä Jerusalemiin tulikin. Mutta sitähän ei fanikuntansa ota kuuleviin korviinsa eikä todesta. Ihmeitä vain ihastelevat.

Mutta temppeliepisodi osoittaa että kuolla ei olisi pakko, jos se nyt siihen menee. Tuolla kansansuosiolla, noilla tilanteenhallintakyvyillä ja ihmeentekovoimillaan voisi oikeasti huudattaa itsensä kuninkaaksi tai ylipapiksi tai molemmiksi, tehdä nyt vallassa olevat papit virkaheitoiksi ja kaapata temppeli pysyvästi haltuunsa. Niin älykäskin on että varmaan osaisi diplomatisoida roomalaisetkin puolelleen.

Mutta kuin valtaa halveksien juuri kun tilanne sen parhaiten mahdollistaisi, ei tilanteeseen tartukaan, vaan kuin mielenosoituksena tallustelee ulos temppelistä ja koko kaupungista jonnein ulkopuolelle öitsemään.
Ihan kuin sillä ilkkuisi, että jos joskus hänet saatte pidätetyksi, niin se ei teidän valintanne ole vaan ihan hänen omansa.

Mutta nyt kun oikein Kirjoituksia tutkii, niin näyttää ettei rabbin näennäinen impulsiivisuus ehkä ollutkaan käsikirjoittamaton maltin menetys: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut”, sanotaan Psalmissa joka kuulemma kuvailee hänen sisäisiä intohimojaan.
Ja onhan tuontapaiselle toiminnalle jonkinmoinen esikuvakin: heittihän Nehemiakin temppeliin majoittuneen Tobiaan huonekalut ulos ja esti sapatinrikkovia kaupustelijoita tulemasta porteista sisään.

Niin että jos kaveri on se, joksi useat jo hänet uskoo, niin mikään häneen liittyvä ei tapahdu sattumalta. Ja silloinhan oikeasti kaikki muut vallankäyttäjiksi itseään kuvittelevat ovat vain lavasteita ja rekvisiittaa hänen ympärillään tai pelinappuloita jossain niin isossa pelissä, että sen siirrot tehdään ihan jossain muualla kuin tässä ajassa ja paikassa.

Myöhempi lisäys niille, jotka eivät paikallistapoja tunne: Miksi teki temppelipuhdistuksen vasta silloin, eikä jo edellisenä päivänä, jolloinkinhan hän jo siellä oli meneillään olevaa menoa katselemassa?
Koska niin kuin Talmudissa mainitaan, kaupustelijat olivat temppelissä vain yhtenä päivänä kerran vuodessa ja juuri siinä ajankohdassa pääsiäisen alla kuin mihin evankeliumitkin tapauksen sijoittavat.


-Ulla Rautiainen-

Mooseksen ongelmia

 

Mooseksella ei ole auvoisaa olla; on tukalassa välikädessä; toisaalla Herra antaa ohjeita miten kansan olisi oltava, kansa ei ohjeita noudata, Herra vastaa sanktioilla joista kansa syyttää Moosesta ja raivoissaan yrittää jonkin kerran kivittää Mooseksen. Herra ei kuitenkaan hyväksy Mooseksen eroanomusta eräoppaan duunista eikä suostu valitsemaan ketään muuta olemaan itsensä ja kansan välissä.

Herra osoittaa olevansa työntekijästään hyvin huolehtiva boss.

Kiistatilanteissa on lojaalimpi enemmän Moosesta kuin kansaa kohtaan osoittaen liikuttavan suurimääräistä tukeaan ja luottamustaan Moosekselle. Jossain kohdin jo äärimmäisenä ratkaisuna Mooseksen ja kansan väliseen skismaan tarjoutuu tekemään niinkin radikaalin tempun kuin että jos ei kerran yhteistyö onnistu niin vaihdetaan sitten kansa. Mooseksen syrjäyttäminen ei Herran puolelta ole edes harkinnassa.

Mitä opimme tästä?
Että kun Herra kutsuu tehtävään ja sen kunnolla suorittaa niin Ylipäällikön tuki on järisyttävän varmaa.

Opimme myös miksi Mooses.

Koska Mooses ei itse ollut se, joka olisi päällikön virkaan missään vaiheessa hinkunut, päinvastoin, yritti päästä asemastaan eroon. Voimme päätellä että johtajaksi ei ole sopiva semmoinen päällepäsmäriluonne jolta tiimityö onnistuu vain ja ainoastaan niissä oloissa joissa itse on komentoketjun ylimmäisenä. Tai joka antaa vaikka koko seurakunnan tuhoutua ympärillään ennemmin kuin luopuu johtajuudestaan jos homma siihen menisi.

Siksi Herra saattoi niin järkkymättömästi luottaa Moosekseen että jopa antaa tälle valinnanmahdollisuuksia jotka olisivat tuhonneet kansan. Tiesi että Mooses tekisi kyllä oikean valinnan mutta siitä olisi Mooseksen helpompi jatkaa kun valinta olisi hänen omansa eikä pakottamalla pakotettu.

Kun Koorah, Daatan ja Abiram perhekuntineen putoavat elävältä tuonelaan niin miksi miehet eivät - kun Mooses koko seurakuntaa varoittaa: ”Siirtykää pois näiden jumalattomien miesten majoilta...” - siirrä varmuuden vuoksi perhekuntaansa itsestään kauemmaksi ottaakseen itse ja yksin mahdolliset sanktiot vastaan ilman koko perhekuntansa siihen mukaan vetämistä?

Vaimot ja lapset eivät ehkä perheenpäittensä vallan alla olleet vapaita valitsemaan eivätkä niin ollen voi seurata muun seurakunnan mukana ottamaan turvaväliä tuomittuihin miehiin. Koko episodi oli ehkä suppeampi demonstraatio siitä miten nämä miehet johtajuuttaan käyttävät ja miten koko kansalle heidän valtansa alla kävisi.

Päinvastoin kuin Mooses, joka ennemmin suojelee kansaa kuin itseään: ”Jospa nyt antaisit heidän rikoksensa anteeksi! Mutta jos et, niin pyyhi minut pois kirjastasi, johon kirjoitat." (2.Moos. 32:32).

Mooses ei myöskään halua rajata pelkästään itseänsä Herran valituksi vaan näkisi mieluusti koko kansan Herran profeettoina (4.Moos.11:29). Hän ei ole se, joka laittaa rajoituksia keitä Herra saa käyttää ja kutsua. Toisaalta Mooses osaa olla tiukkana ettei päästä vaikuttajapaikoille ketään joita Herra ei ole todella siihen tarkoittanut. Ei mitään kavereiden suosimista eikä myötäilyjä painostusten ja uhkaustenkaan edessä.

Tough guy.

Ei yritä pienentää toisia itseään isontaakseen eikä kerätä ympärilleen kannattajajoukkoa asemaansa pönkittääkseen.



-Ulla Rautiainen-

Se kahdesti laulava kukko

Jeesus sanoi Pietarille: "Totisesti minä sanon sinulle: tänään, tänä yönä, ennenkuin kukko kahdesti laulaa, sinä kolmesti minut kiellät". Mark. 14:30
Lause sisältää niin tarkkaa informaatiota että sen on täytynyt luoda henkilö, joka on ollut hyvin selvillä temppelin senaikaisista toimintatavoista.
Se kukko kun ei tainnut olla mikään kiekuva lintueläin...

Talmud sanoo, että kanoja ei saa kasvattaa Jerusalemissa puhtauden vuoksi (m.Baba Kama 7.7; s.Baba Kama 82b). Syy: menevät ja kakkaavat joka paikkaan, ehkä temppeliinkin ja ties vaikka sen Kaikkein Pyhimpäänkin saastuttaen pyhän alueen. Joten jos ei kanoja ollut, tuskin kukkojakaan.
Mikäs Pietarille sitten kiekui?

Aamun ensimmäiseen rukoushetkeen (n. viiden aikaan aamua meidän kellossa, joten siinä annetaan myös ajoitusta tapahtumien kulkuun) koollekutsujaa sanottiin kukoksi. Kajautti temppelistä shofarilla kansan herättävän töräyksen.
Sekä kreikkalainen että heprealainen ”kukko” voi tarkoittaa myös "mies" ja laulamista tarkoittava sanan voi kääntää myös kutsumiseksi, joten lause voisi yhtä hyvin olla: ”ennenkuin mies kahdesti kutsuu”.

Talmudissa kerrotaan sen kutsuäänen olleen kaksiosainen torvenräikyntäpuhallus “At cockcrow they blew a sustained, a quavering, and another sustained blast” (m.Sukkah 5.4), juuri niin kuin Jeesus sanoikin: ”ennenkuin kukko kahdesti laulaa”.

Tästä saadaan selitys miksi Pietarille kävi niin kuin kävi: "Joka lähtee matkalle ennen kukonlaulua - tulkoon hänen verensä hänen oman päänsä päälle" sanoo Talmud, (m.Yoma 21a). Jolla tarkoitetaan että "jos lähdet osallistumatta aamurukoukseen, niin olet itse vastuussa jos kehnosti käy”.

Eli Pietarin heikkouden syynä saattoi olla rukoilemattomuus. Johon evankeliumit antavatkin vastinetta kun Getsemanen tapahtumissa opetuslapset vetelevät sikeitä sen sijaan että pitäisi olla rukoilemassa.
Jeesus tiesi että sinä yönä tapahtumat etenisivät sillä vauhdilla että aamurukoukseen mennessä olisi liian myöhäistä. Olisi pitänyt ne rukoukset rukoilla jo aikaisemmin yöllä.

Eli siinä kun Jeesus etukäteen varoittaa Pietaria että ennen kukonlaulua tapahtuu sitä ja sitä niin se oli sen aikakauden slangilla sanottuna että älä hyvä mies tänä yönä jätä rukoilua tavanomaiseen aamunaikaan vaan muuten joudut ikävään tilanteeseen valmistautumattomana. Että olisi kantsinut Getsemanessa pysyä hereillä ja rukoilla niin maan perusteellisesti.

Kukonlaulun aikaan siivottiin temppelissä myös alttarin alta tuhkat pois, sanoo Talmud (m.Tamid 1.2; m.Yoma 1.8; m.Sukkah 5.4), joten siihen voi linkittää yhteen, että samaan aikaan kun Pietari seisoi hiilivalkean äärellä kieltämässä Jeesusta, temppelipalvelijat olivat yön jäljiltä hiillokselle palaneen alttarin tulen äärellä siivoamassa tuhkaa ja lisäämässä puita alttarilla palavaan tuleen.
Alttarin tulihan ei saanut yön aikana sammua vaan ”Tuli palakoon aina alttarilla älköönkä koskaan sammuko” 3Moos 6:13.

Joten siinä hiilivalkealla oli sinä yönä Pietarille se alttari, jossa hänen itsevarmuutensa paloi tuhkaksi, ja kuten temppelistäkin tuhkat vietiin ulkopuolelle, Pietarikin meni sieltä ulos itkemään katkerasti.

-Ulla Rautiainen-

Qumranilaisista

Timo Eskolan Qumran käy oppikirjana lahkoutumisen mekanismeista ja teologisten oppiriitojen mielekkyydestä.

Ajanlaskun alussa toiminut uskonyhteisö sai alkunsa tyypillisesti kuten valtavirrasta irrottautuvat yhteisöt useinkin johtajuusriidoista.
Makkabealaissodan voitonhuumassa temppeliin yleni ylipapeiksi sotasankaruusansioilla hashmonealaisia.

Mikä ei kaikkien toorantulkintaan sopinut.
Lukivat Tooraa niin että pappien olisi pitänyt olla sadokilaissukulinjasta.
Oli se vaan niin suuri eksytys että oli erottava koko temppelistä.

Ja oli siellä muutakin vikaa.
Käyttivät väärää kalenteriakin ja juhlivat juhlansa väärinä päivinä.

Eristäydyttiin Kuolleenmeren erämaahan omaksi suljetuksi yhteisöksi.
Ja koska oltiin parempia kuin ne kurjat temppeliläiset, vedettiin lait vielä kireämmälle.
Mooseksen lain pelkästään pappeja koskevat vaatimukset yletettiin koskemaan joka iikkaa.

Mikä teki elämän niin hankalaksi että väkisinkin ajauduttiin yhä enemmän eroon muusta yhteiskunnasta ja sulkeutuminen taas aiheutti yhä vähemmän mahdollisuutta sekä vaikuttaa ympäröivään todellisuuteen että ympäröivän todellisuuden vaikuttaa virheitä korjaavasti omaan yhteisöön.

Maailma jakautui kahtia; meihin hyviin ja muihin pahoihin. Pelastus oli pelkästään tämän yhteisön sisällä ja sen johtajien käsissä. Vainoharhaisuus ulkomaailmaa ja vihollisiksi miellettyjä kohtaan äityi apokalyptisiin mittoihin.

Jeesuksen kanta qumranilaiset vastaan temppeliläiset skismaan?
Evankeliumit eivät siitä mitään suoraan sano, mutta rivien väleistä voi lukea yhtä ja toista.
Näyttäisi että Jeesuksen asenne oli sama kuin Joosuan kirjassa Herran sotajoukkojen päämiehellä kysymykseen oletko meikäläisiä vai vihollisia.
Että ei kumpaakaan.

Jeesus koskettaa useammassakin kohdassa - jotka nykylukijasta voivat tuntua epämääräisen yleispäteviltä, mutta osuivat ja upposivat tarkasti aikansa teologisiin kiistakohtiin – kumoten tasapuolisesti sekä temppeliläisten että qumranilaisten käsityksiä.

Esim. varoittaa etsimästä Voideltuja niin erämaasta – mistä kyllä aikalaisille varmasti tuli juuri nämä erämaaveljet mieleen - kuin kammioista, jonka voisi ymmärtää temppeli- tai synagogarakennusten huoneinakin.

Että puolia ei tarvitse valita vaan pysyä Jumalassa.
Että jokaiselle jumalasuhde on henkilökohtainen ja suoraan Taivasta tavoittava eikä sitä suoriteta jonkun yhteisön tai instituution kautta ja sen auktoriteettien kontrolloimana kuten Qumranissa.

Muttei temppeliinkä kannattaisi odotuksia ladata koska se tullaan pian tuhoamaan ettei kiveä kiven päälle jää.
Ettei mitkään ihmisten ylläpitämät ryhmät, yhteisöt, oppirakennelmat, lahkot tai lohkot itsessään kelvollisia ole ja toisaalta huonoimmissakin voi yksittäisissä jäsenissään olla aitoa vilpittömyyttä.

Temppeliläisten kunniaksi voi sanoa, että Jeesus oleskeli paljonkin temppelissä ja osallistui sen juhlallisuuksiin ja hänen olemassaolonsa noteerattiin siellä, vaikkakin reaktion lopputulos ei kunniakas ollut.

Erämaahan erottautunut joukko sensijaan taisi olla niin itseensäsulkeutunutta ja omaan pyhyyteensä keskittynyttä ettei edes joutanut Jeesuksen kanssa riitelemään. Kun eihän sinne niin vain edes tultu eikä toimintaan osallistuttu. Hyväksymisen mahdollisuus on aika poissuljettu; jos ei nasaretilainen farisealaistenkaan vaatimuksia täyttänyt niin vielä vähemmän qumranilaisten.

Kumpi siis lienee pahempaa; avoin vihanpito vai niin jäätävä ylenkatse ettei edes katsota arvoiseksi reagoida?

Joka tapauksessa molemmat tahot, niin temppeli kuin Qumranin yhteisö tuhoutuivat samassa juutalaissodan melskeessä.
Silti, jos voittajaa haluaa heidän kiistaansa löytää, tavallan voittajia ovat molemmat. Temppeliväkeä pääsi sodasta pakenemaan ja nykyjuutalaisuus on sen farisealaisen perinnön suoraa jatketta.

Qumranilaisilla ei yhteisönä jatkoa ollut - viimeiset kuolivat ilmeisesti Masadassa – mutta heidän kirjoituksiaan säilyi Kuolleenmeren luoliin säilöttyinä ja ovat nyt korvaamattoman arvokasta materiaalia sen ajan hengellisyyteen ja Raamattuun siinä muodossa kuin se silloin oli.

Johannes Kastajan arvellaan olleen jossain vaiheessa näitä qumranilaisia – vaikuttihan samalla alueella ja UT:n maininta heinäsirkoista ja metsähunajasta voisi olla aikalaisten hyvin ymmärtämä kiertoilmaus että oli qumranilaisista poispotkittu koska ei enää osallistunut yhteisön yhteisaterioihin vaan oli elettävä luonnonantimilla.
Ja vastaahan Jeesus epäilyksiin vaipuneelle Kastajalle Messiaan merkit yhtäpitävästi qumranilaisen opin mukaisesti. Puhuiko siis kuolemaa kohti käyvälle ystävälleen tämän oman taustayhteisön tutulla kielellä?


-Ulla Rautiainen-