Pääsiäisaamun ylistys

Nouskaa aamuun, ihmiset!
Kun auringonkehrä jo juoksee radallansa
leväyttäen valonsäteitänsä
yli heräävän maan.
 

Nämä ovat ne päivät,
suuren juhlan aika
jolloin rakastettu Herramme
kävi taistelun
meidän vapautuksemme puolesta.
 

Nostakaa siis ilo sydäntenne pohjista.
Riemu verenne lähteiden alta asti.
Ja katsokaa ihmiset
kun Jumalan laatima salaisuus kävi toteen.
 

Kun tämä ”toinen siemen toisesta paikasta”
astuttuaan alas ylhäiskorkeuksista
ja otettuaan tomun lasten halvan muodon
sydän ja kätensä valoa täynnä
sai puhtaimman voiton
julmimmassa taistelussa
mitä maatähtemme päällä
on koskaan käyty.

Jeshua Adonai

Elämää suurempi,
aikaa vanhempi,
maailman jumalia korkeampi,
kaikkia sankareita kunniakkaampi,
tarujen mysteereitä ihmeellisempi,
valoa puhtaampi,
tuhatta aurinkoa kuumempi,
kymmentätuhatta aurinko loistavampi,
valkoinen ritari,
valkoinen prinssi,
maailmanpiirissä tunnettu nimellä Pelastaja.

 

 

-Ulla Rautiainen-

Pitkäperjantain jälkeisenä päivänä

Kukko on kiekunut.
Hauta on suljettu.
Unelma on tuhoutunut, ylösnousemuksen uskoa ei vielä ole.
Ihmiskunnan sudenhetki.

”Minä olen paininut kuoleman kanssa. Se on ikävintä ottelua mitä kuvitella saattaa. Se tapahtuu hämärässä, kuin tyhjän päällä seisten ja tyhjyys ympärillä, ilman katsojia, ilman hälinää, ilman kunniaa, ilman suurta voitontahtoa, ilman suurta tappionpelkoa; vain penseän epäilyn tympeä ilmapiiri on ympärillä, eikä siinä sanottavasti usko oman asiansa saati vastustajansa asian oikeutukseen.”
Joseph Conrad: Pimeyden sydän.

Opetuslasten joukko on piiloutuneena. Pettymys, pelko ja häpeä ovat käyneet päälle kuin aseistettu mies, voittaneet sodan, pyyhkineet miekkansa ja kahlinneet vankinsa.
Murskaavia tunteita. Yksi heistä on jo valinnut köyden tien, josta ei takaisin käännytä. Moniko tuntee kutsua samaan ratkaisuun?

Lohduton mieli putoaa mustaan kuiluun. Tuskin unta yöllä saa, päivän istuu paikallaan, aamulla iltaa odottaa, illalla aamua vartoo. On kuin sammunut tuli, virtauksesssaan pysähtynyt joki, radaltaan suistunut tähti, kuin saviseinä, joka murenee rankkasateessa.
Häpeä on pyörteinen tulva, joka imee sisäänsä. Räiskii julmin salamoin; siitä pauhusta ei läpi näe eikä kuule. Imee sisäänsä sen likaiseen ytimeen, jossa tietoisuus käpertyy suojelemaan sielussa mätiviä haavoja kaiken ulkoisen kosketukselta.
Häpeä on itsekäs tunne. Se asettuu sielun sisimpään valtavana imuna, joka romahduttaa mielen sisäänpäin niin tiiviisti omaa surkeuttansa tarkkailemaan, ettei tunne enää mitään muuta todellisuutta eikä muuta elämää.

Tänä päivänä he taistelevat kukin sydämessään. Mikä oli totta, mihin olisi pitänyt uskoa, kuinka he saattoivat näin erehtyä?
Painia pimeyden kanssa.


-Ulla Rautiainen-

Jesaja 53:14

Näky edessäni kuin maailman repeämä. Jonnekin mitä en tunnista, mutta jossa on pelkkää kuolettavaa ahdistusta ja tuskaa ja se paiskautuu sieltä päälle kuin imussa tyhjiöön.
Sittenkin hyvästä aikomuksestani huolimatta en kykene katsomaan yhtä silmäyksellistä enempää, sillä mitään niin kauhistuttavaa en ole milloinkaan nähnyt.
Irvokas ihmisen pilkkakuva se on mikä sieltä näkyy, tuskin ihmishahmoksi tunnistettavana roikkumassa kuin revitty teuraseläin maan ja taivaan hylkäämänä, kidutetun kuvottavaa kipua pelkkänä rikkiraastettuna lihapalana sykkien ja saastaisena ja lialle löyhkäävänä kaikkia ihmisruumiin eritteitä vuotavana, inhottavana, vastenmielisenä, kammottavana.
Siinä on kaikki maailman ja kaikkien ihmiselämien rumuus yhteen keskitettyyn kohteeseen tiivistettynä ja sen ympärillä on kuoleman tympeä piiri.

Pyysinkö nähdä Hänen sielunsa suurimmassa kauneudessaan? Tässä Hän näytti sen.


-Ulla Rautiainen-  

Joh 19:5

Muinaisina aikoina suuri kaaos,

ilma pimeää ilman muotoa.
Astuit esiin,
teit taivaan, teit maan ja ihmisen.
Kaikki saivat alkunsa lisääntymisvoimassaan.
Kunnioitamme Sinua Isänä, niinkuin haluat
ja Sinä annat meille elämän ja yltäkylläisyyden.

Mistä sydämeesi nousi,
mistä ne langat, joilla kudoit suunnitelmasi yhteen?
Sinä Ainoa Viisas, Valkeuksien Isä,
rakkaudella palvottu, pelolla kunnioitettu.
Salaisuus verhoaa itseäsi,
peite kasvojasi, emmekä Sinua näe.
Mikä on sen naamion takana, jonka itsestäsi näytät?
Kuka saa katsoa sisimpään itseesi,
olemisesi ytimeen?

Kun tätä kysyimme,
laitoit itsestäsi kuvan
luomasi maatähden päälle kävelemään,
että ymmärtäisimme edes jotain Sinusta.
Kuule tarina – näet millainen kertoja on.
Katso tehtyä – näet millainen tekijä on.
Katso ihmistä – tiedät millainen Luoja on. 

-Ulla Rautiainen-

Paratiisi ja Getsemane

Oli kerran puutarha
keveätä valoa täynnä.
Ihmiset puiden sekaan piiloutuneena
ottaneena mitä ei olisi saanut ottaa
 ja paetessaan selkänsä kääntäneenä Jumalalle.
Silloin maailma kääntyi nurinpäin.

Ja siellä nurinpäin kääntyneessä maailmassa
oli puutarha sielläkin
raskasta pimeyttä täynnä.
Ja ihminen siellä 
kerjäämässä ettei tarvitsisi ottaa
sitä mitä oli otettava.

...menkööt minulta tämä pois...
...minun ohitseni minun sitä...
...ei niinkuin minun tahtoni, vaan niinkuin sinun...

Silloin Jumala käänsi selkänsä ihmisille

lihaansa putoavia ruoskaniskuja vastaanottamaan.
Kuinka katkera onkaan ihmisen malja.

-Ulla Rautiainen-

Oman tiensä kulkija

John Ortberg kirjassa Kuka tuo mies on kuvaa Jeesuksen valintoja:

”Kun Jeesus oli (Getsemanen) puutarhassa, hänellä oli vielä monia vaihtoehtoja. Hän voisi taistella seloottien tavoin. Hän oli nuori. Hän oli karismaattinen. Väkijoukot seuraisivat häntä kuolemaan asti. Hän voisi tehdä niin.
Hän voisi vetäytyä essealaisten tavoin. Hän voisi mennä autiomaahan ja panna alulle pienen, turvallisen yhteisön. Monet seuraisivat häntä.
Hän voisi tehdä yhteistyötä ylipappien kanssa. Kuvittele, millaista uudistusta Jeesus saisi aikaan, jos hän käyttäisi temppeliä esiintymislavana opettaessaan.
Hän voisi yrittää päästä sopimukseen Pilatuksen kanssa. Kuvittele Rooman valtakuntaan vaikuttamista sisältäpäin. Mitä se saisi aikaan maailmassa?
Hän voisi pyytää Jumalaansa vapauttamaan hänet. Hän voisi pyytää avukseen legioonittain enkeleitä. Ehkä yksi lisäihme saisi kaikki hänen puolelleen.
Hän ei tehnyt mitään tuollaista.”

Hän teki sen sillä hetkellä kaikkein tuhoisimmalta ja järjettömimmältä näyttäneen valinnan: "Tapahtukoon Isä sinun tahtosi..."
Sitten hän antoi virran viedä.
 
-Ulla Rautiainen-

Palmunoksien sanomaa

John Ortberg kirjassaan Kuka tuo mies on esittää palmusunnuntaiksi nimeämämme päivän tapahtumat provokatiivisempina kuin on ollut tapana ymmärtää. Palmunoksia heiluttava kansa aasilla Jerusalemiin ratsastavaa Jeesusta vastaanottamassa nähdään herttaisena kuvaelmana. Ortberg kuitenkin väittää, että palmunoksa olisi ollut itsenäisen juutalaisvaltion tunnus ja Rooman miehittämässä Jerusalemissa sellaisten heiluttaminen sama kuin neuvostoajan miehitetyssä Virossa olisi Viron liput vedetty salkoihin.
Vallankumousjulistus.

Jeesus oli leimattu lopullisesti vaaralliseksi mieheksi, johon sekä juutalaisen että roomalaisen hallinnon oli pakko reagoida.
Se oli kuin ase olisi ladattu, lähtölaskenta oli alkanut.
Galilealainen maalaissaarnaaja oli temmattu isojen poikien peliin.
Jotkut tahot aikoivat käyttää häntä pelinappulana valtaistuinpelissä.

Johon peliin se maalaissaarnaaja ei lähtenyt.
Koska se peli oli hänelle liian pieni.
Galilealainen maalaissaarnaaja pelasi vielä isompien poikien peliä.
Hän aikoi repäistä koko ihmiskunnan helvetin armeijoiden otteesta taivaanvaltojen Jumalan omistukseen.
Rooman keisari oli vastustajana pikkutekijä siinä pelissä.


-Ulla Rautiainen-