Ajasta ikuisuuteen

Edellisessä kirjoituksessa pohdittiin Jeesuksen kuolemanjälkeisiä toimia ja sitä, missä ajassa niitä tehtiin. Oltiinko paratiisissa ”tänä päivänä” vai vasta 40 vuorokautta Jeesuksen haudastaheräämisestä? Mikä tämä paratiisi edes on, samako kuin taivaaksi nimitetty, jossa Jumala ja enkelit ovat vai eri paikka?

Kuolemanjälkeinen olotila ja olinpaikat ovat senverran mystisiä juttuja, ettei niistä edes hyvästikään Raamattunsa tuntevan kannata liian itsevarmasti täydellisen tarkkoja tietoja luulla omistavansa.
Pohdiskella aina voi ja on hyödyllistäkin, mutta ylen vuorenvarmoja väitteitä julistettaessa olisi viisautta jättää johtopäätöksiinsä edes jonkinlainen virhemarginaalin vara.
Myöntää, ettei kaikkea voi tietää.
Ettei kaikkea ole tarkoitettukaan tiedettäväksi.
Antaa mysteerien säilyä mysteereinä.

Muttei silti luopua pohdiskelusta, koska mysteereitä pohdiskellessa yleensä nousee esiin lisää mysteereitä, jotka puolestaan saavat Jumalan vaikuttamaan entistä kiinnostavammalta.

Edellisen kirjoitukseni teemaa mieheni kanssa pohdiskellessamme nousi esiin vielä yksi mahdollinen vastaus ”tämän päivän” ja 40 vuorokauden probleemaan.
Kysymys siitä, kuinka rajantakaisessa henkien maailmassa aika kulkee. Mitä siellä ”tänä päivänä” ylipäänsä tarkoittaa? Paikassa, jossa ei tämän maailman päivä paista eikä kuu kumota ehkä päiviä lasketaan toisin kuin maapallon pyörimisliikkeen mukaan.
Ja onko ajan kulku siellä samassa suhteessa tämänpuoliseen todellisuuteen vai onko ikuisuudessa, niin kuin haudantakaista tavataan yleisesti kutsua aika hidastunut, ehkä jopa pysähtynyt, jähmettynyt paikoilleen kuten virtaava vesi jäätyessään vai eikö aikaa edes ole? Mitä ”ikuisuus” tarkalleen ottaen on?

Ilmestyskirjassa on mielenkiintoinen kohta, jossa enkeli julistaa "aikaa (kronos (eli lineaarinen aika)) ei enää ole" (Ilm 10:6).
Kuinka aikaa ei voisi olla?
Eikö tässä jo mennä scifin puolelle?
Itse asiassa tieteen puolelle ainakin.

Arkiajattelussa aika ymmärretään vakionopeutisena käsitteenä, mutta mitä enemmän aikaa tieteessä tutkitaan, sitä epäselvemmäksi, jopa mielikuvituksellisemmaksi käsite ajasta käy.

Einsteinin suppean suhteellisuusteorian mukaan liike ja painovoima vaikuttavat ajan kulumiseen. Kappaleen liikkuessa lähellä valon nopeutta aika kulkee yhä hitaammin. Valonnopeutta lähestyttäessä kappaleen kokema aika suhteessa ympäristöönsä hidastuu. Valonnopeudessa liikuttaessa aika olisi jo täysin pysähtynyt ja ylivalonnopeudessa syyt ja seuraukset vaihtaisivat paikkojaan.
Nopeasti kiitävässä avaruusaluksessa aika kuluisi siis hitaammin kuin meidän aikamme. Esimerkiksi jos avaruusaluksen nopeus on 99,9999999996 prosenttia valonnopeudesta ja alus viipyy avaruudessa päivän, on sen palatessa Maassa kulunut tuhat vuotta paikallista aikaa.
Ilmiö on myös mitattu sekä hyvin tarkoilla atomikelloilla, joita on lennätetty satelliiteissa (kellojen käyntinopeus todellakin muuttui), että mittaamalla hiukkaskiihdyttimissä liikkuvien myonien hajoamisnopeuksien kestoa (elinkaarien pituuksiin tuli muutoksia).
Myöskin suuressa painovoimakentässä suhteellisuusteorian mukaan aika kuluu hitaammin kuin pienessä painovoimakentässä. Korkean vuoren huipulla aika kulkee nopeammin kuin maanalaisessa syvänteessä. Tutkijat ovat onnistuneet mittaamaan ajan kulun nopeutumisen jopa 33 centtimetrin korkeuserossa.

Syy, miksi emme jokapäiväisessä elämässämme (vaikkapa hissillä noustessamme) havaitse aikavääristymiä, on että aivot ja havainnot toimivat samalla aikaan sidotulla nopeudella. Tietyllä tavalla aivomme siis aika-asiassa valehtelevat meille.

Tämän mietinnön jälkeen enkelin julistus "aikaa ei enää ole" ei kuulostakaan niin taruperäiseltä. Jos tässä aineellisessa kosmoksessakin aika käyttäytyy näin arvaamattomasti, ties mitä se tekee henkimaailmoissa.

Siksi, kun kysellään kuolemanjälkeisen olotilan aikamääreitä, sana ”tänä päivänä” voi ajan rajan takaisessa maailmassa olla ihan jotain muuta kuin tällä puolella ymmärrettynä. Siksi on loputon suo rämmittäväksi kiistellä siitä, tapasivatko Jeesus ja ristin ryöväri paratiisissa tämän maailman kellojen mukaisesti samana pitkänperjantain päivänä vai vasta 40 vuorokautta kuolleistaheräämisen jälkeen. Olotilassa, jossa ajankulku saattaa venyä ja paukkua meille täysin tuntemattomalla tavalla voi mikä tahansa olla mahdollista.


-Ulla Rautiainen-