Maineeltaan ikoninen hahmo.
Raamatun henkilöistä uskovaispiirien ulkopuolellakin eniten
tunnettuja. Tehdäänpä testi: kerro kaikki, mitä tiedät Maria
Magdaleenasta. Jokaiselle tulee mieleen jotain, jos ei suorastaan
Raamatusta kumpuavaa, niin ainakin taiteen ja
viihdeteollisuuden esittämiä mielikuvia. Maria Magdaleena esiintyy
tiuhaan tahtiin veistoksissa, maalauksissa, musiikissa, romaaneissa
ja elokuvissa.
Miksi tästä Magdalan naisesta tuli
niin suosittu?
Ja testin purku: mitä osasit kertoa
hänestä?
Näinkö: hekumallisen kaunis nuori
prostituoitu nauttii miesten huomiosta tanssiessaan alastomana
bordellin pöydällä valkea kaula ja korkea povi viattomia
miesparkoja turmioon houkutellen. Eräänä päivänä irstas
naikkonen kohtaa Jeesuksen, tulee synnintuntoon, katuu rietasta
elämäntapaansa ja päättää olla ikinä enää palaamatta siihen
taloon, jonka ovella punainen lyhty palaa. Suuri syntinen on tehnyt
parannuksen.
Suunnilleen tällaisen tarinan kertoi
ainakin erään kristillisen kustantamon julkaisema kirja, jota jo
lapsena luin opiksi ja ojennukseksi kuinka syvimmässäkin synnissä
rypevä voi tulla Jeesuksen luo ja muuttaa elämänsä.
Mielikuva viettelijätär-portosta tarttui pitkäksi aikaa. Tosin
ihmettelin jo silloin miespuolisen kirjailijan oudon
yksityiskohtaista paneutumista naisen viettelevyyden kuvaukseen.
Olihan kyseessä hengellinen kirja, jonka tarkoituksena piti olla
varoittaa synnistä eikä tehdä sitä mielenkiintoiseksi.
Aikuisena katsoin jo Raamatusta, mitä
Maria Magdaleenasta siellä kerrotaan. Maineeseen verraten hänestä
puhutaan yllättävän vähän. Vain muutama lyhyt ja hajanainen
maininta.
Jeesus ajoi
hänestä ulos seitsemän riivaajaa (Mark.16:9).
Hän seurasi
muiden opetuslasten mukana Jeesusta (Luuk.8:1-2). Mikä oli
shokeeravan radikaalia; kukaan muu rabbi siihen maailmanaikaan ei
suvainnut naisia opetuslastensa joukkoon. Kas, ennemmin polttivat
pyhät kirjat, kuin olisivat antaneet saastaisten naisten oppia
niistä mitään.
Hän oli
Golgatalla katsomassa Jeesuksen kuolemaa (Mark.15:40) ja hautaan
panemista (Mark.15:47).
Hän oli
todistamassa Jeesuksen haudan aukeamista ja tyhjää hautaa
(Matt.28:1-6).
Kuolleista noussut
Jeesus ilmestyi hänelle (Joh.20:11-17). Maria ei aluksi tosin
tunnista tätä, ehkä siksi että kulttuurinsa opin mukaisesti ei
naisena voi katsoa vierasta miestä päin kasvoja, koska mies, hänkin kulttuurinsa opetuksen mukaisesti ymmärtäisi
sellaisen seksuaaliseksi kutsuksi.
Hän vei
lukittujen ovien takana piileksiville miesopetuslapsille sanaa
Jeesuksen kuolleistaheräämisestä (Luuk:24:10-11). Miehet tosin
pitivät hänen puheitaan turhina eivätkä uskoneet, luultavasti
koska mieleen oli iskostunut lujaan vallalla oleva asenne, että
akkojen höpinät eivät kelpaa minkään todisteeksi.
Tässä siis kaikki Raamatusta. Mitä
jäi puuttumaan? Ei sanaakaan bordelleista, ei prostituoiduista eikä
miesten viettelemisestä. Mistä siis kaikki kansanperinteessä
rehottavat tarinat kauniista ja katuvasta huorasta tulevat?
No, koko nämä kaksituhatta vuotta
raamatunselitys on ollut pääsääntöisesti miesten hallussa. Ja
koska miehillä ikiaikoihin asti on ollut vaikeuksia nähdä naisia
muuna kuin seksiobjekteina, on sananjulistuskin muokkautunut mielessä
pyörivien fantasioiden mukaiseksi.
Olihan Mariassa ollut seitsemän
riivaajaa, mutta se ei välttämättä tarkoita porttona toimimista.
Raamatussa kerrotaan useista miehistäkin, joista ajettiin riivaajia
ulos, mutta yhdellekään näistä eivät kirkkoisät ole kehitelleet
legendaa miesprostituoidun elämästä. Ero onkin siinä, että aina
kun naisen yhteydessä mainitaan sana syntinen tai riivattu, miesten
mieleen tapaa syttyä kuin automaattiohjauksella sanat seksi ja huora.
Vastaavaa yhteyttä ei synny syntisten
miesten kohdalla. Kun Raamatussa Pietari ilmoittaa olevansa syntinen
ihminen ja Paavali peräti syntisistä suurin, ei miesten ajatuksiin
leimahda kuvaa miesprostituoidusta, saati että alettaisiin
kirjoittaa romaaneja Pietarin tai Paavalin aiemmasta elämästä homobordellin
huoramiehenä. Tuskin sellaista käsikirjoitusta yksikään, ainakaan
kristillinen kustantamo ottaisi vastaan - rienauksena pidettäisiin.
Mutta sanoista ”syntinen nainen” tai ”riivattu nainen”
miesaivoissa alkaa välittömästi välkkyä voimakkaana kuva
alastomasta naisesta tanssimassa bordellin pöydällä, eikä enää
muisteta, ettei se tulekaan Raamatusta vaan omista fantasioista.
Tähän kiukaaseen on sitten
populaaritaide ja viihde lyönyt lisää löylyä. Nuori, kaunis
katuva portto on inspiroinut monia taiteilijoita vahvistamaan
legendaa.
Vaikkei Raamatussa edes ole ainuttakaan
mainintaa Maria Magdaleenan iästä tai ulkonäöstä. Yhtä hyvin
nainen saattoi olla ikäloppu ja ruma kuin viitahiisi.
Niin että olisi aika hyvä, kun
raamatunopettajiksi saataisi tasamäärä naisia miesylivoimaan
nähden. Voisi muutama sanantulkinnan vinoutuma toisesta näkökulmasta
katsottuna tulla korjatuksi.
Alussa mainitun kristillisen kirjan
tarinassa on monta epäuskottavaa kompastuskohtaa.
Ensinnäkin: portto kuvataan
nauttimassa ammatistaan. Tämä on yleinen harhaluulo, jota
maksullisen seksin käyttäjät mielellään pitävät yllä.
Syyllisyys hyväksikäytöstä hälvenee, kun annetaan itselle lupa
uskoa palvelun tarjoajan iloisuuden ja nautinnon eleiden olevan
totisinta totta eikä asiakaspalvelun takia teeskenneltyä teatteria.
Toiseksi: tarinassa syntisyys rajataan
pelkästään naiseen. Seksiä ostavien miesten tai naisen omistavan
parittajan osuus häivytetään näkymättömiin. Heitä ei kuvata
näyttävästi säkissä ja tuhassa tekemässä parannusta
synneistään. Asiakkaat kuvataan jopa viattomina uhreina viettelevän
porton ahnaissa kynsissä.
Kolmanneksi: nainen on vapaa lähtemään
bordellista ja aloittamaan uuden elämän, millä viitataan siihen,
että hän on siellä ollutkin koko ajan vapaaehtoisesti ja omasta
halustaan. Näin ei tosielämässä yleensä ole. Bordellit
niin silloin kuin edelleenkin ovat enemmänkin ja enimmäkseen vankiloita, joiden
sisälle sinne myydyt naiset on lukittu. Ja jos ulos pääsikin,
uuden elämän aloittaminen ainakin siihen aikaan oli aika hankalaa.
Portto oli yhteisön hylkiö, joka sai kivisateen päällensä jos
kunnon ihmisten näkyville eksyi tai joutui vihastuneen parittajansa
listimäksi, varoittavaksi esimerkiksi muille karkaamista
suunnitteleville ilotalon työläisille.
Mutta koska seksibisneksessä niin
omistajat kuin ostajat ovat enimmäkseen miehiä, ja koska puhevalta
niin uskonnossa, kuin muussakin maailmassa on tähän asti
enimmäkseen ollut miesten hallussa, ei alaa ole kuvattu naisten
riistona ja orjuuttamisena. Asetelma mieluusti sen sijaan on käännetty
röyhkeästi ylösalaisin, ja tehty naisista pahiksia,
moraalittomia syntisiä, joita patistetaan parannuksentekoon.
Tähän aiheeseen en malta olla
liittämättä toistakin raamatunkohtaa, joka liittyy asiaan:
Joosua 2:sta löytyy farssinomainen
tarina, jossa irvaillaan kuin parhaassa sketsissä tätä miesten
pakkomielteistä kiinnostusta rahanalaista rakkautta tarjoavia yön
daameja kohtaan.
Hyökkäystä suunnitteleva
sotapäällikkö Joosua lähettää kaksi vakoojaa Jerikoa tutkimaan.
Mitä sotilaallisten tiedustelijoiden luulisi selvittävän; kuinka
kaupungin puolustus on järjestetty, millaisia ja miten
varustautuneita sotilaat ovat, mitkä ovat muurien ja porttien heikot
kohdat, kuinka kauan kestää piiritystä, millainen on asemakaava?
Kuin magneetin vetämämä miehet
painelevat suoraa päätä porton taloon. Siellä ilmeisesti sitten
käy kuin hobiteille Pomppivan Ponin majatalossa; talon
humutunnelmassa miehet riehaantuvat esiintymään niin näkyvästi,
että vihollinen panee merkille heidän läsnäolonsa ja sana
kaupunkiin soluttautuneista vakoojista leviää hetkessä kuninkaalle
asti. Siitä onkin jo lähdettävä muurin ylitse karkuun. Muuta ei
sitten kerettykään näkemään.
Mahtoi siinä Joosua lyödä päätä
palmupuun runkoon salaisten agenttiensa palatessa ainoana
raportoinnin aiheena, että jo vain, on siellä kaupungissa tosi kiva
portto. No, yrittivät sentään selittää, että kyllä ainakin
maaseudulla pelkäävät kuollakseen meitä – vaikka, no, tuota,
höm pitikin niitä pelkureita kolme päivää henkihieverissä paeta
ja vuoren louhissa piilotella. Mutta se portto, voi pojat...
-Ulla Rautiainen-
Kiinnostava postaus. Oletko törmännyt Maria Magdalenan evankeliumiin? Se sisältyneen jossain muodossa Raamatun apokryfikirjoihin ja se on julkaistu myös kirjassa Dunderfelt & Marjanen: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Hannele Koivunen on kirjoittanut englanninkielisen väitöskirjan aiheesta ja suomenkileisen teoksen Madonna ja huora (1995, 2. p, 2005, Otava.Se mitä tekstejä Uuteen testamenttiin ja Raamattuun sisällytettiin, on miesten tekemiin päätöksiin niistä teksteistä joita siihen mennessä, 300 - 500-luvulla, tunnettiin ja luettiin. Niistä on valittu, ja jo silloin tekstit olivat jo läpikäyneet lukuisia variaatiovaiheita, sillä kopiointi tapahtui käsin ja virheellisiä tulkintoja esiintyi. - Kun sitten 1940-luvulla löytyi valtva määrä kirjoituksia uuden testamenti kertomusten ajoilta, tekstejä joita Raamattu ei tunne tai tuntee vain viittauksena, näitä ei kuitenkaan ole edes ehdotettu liitettäväksi kristinuskon "pyhinä teksteinä" pidettyyn kokoelmaan.
VastaaPoistaTämän henkilön ympärille todellakin on kiertynyt valtaisa määrä Raamatun ulkopuolista kerrontaa, josta on sitten vaikea sanoa, mikä on uskottavaa ja mikä tarustoa. Mielenkiintoistahan niihinkin tietysti on tutustua.
VastaaPoistaRiippumatta siitä, miten kirjaimellisen virheettömänä virallisen Raamatun kerrontaa pitää, tulee jokatapauksessa virhetulkintoja pelkästään lukijan ennakko-odotuksista. Pohdintani tarkoitus on nimenomaan osoittaa, kuinka samasta tekstistä eri ihmiset ymmärtävät eri asioita riippuen vaikkapa sukupuolensa tavasta katsoa asioita.
Tässä kirjoituksessa rajasin asian Maria Magdaleenan huoran maineen kyseenalaistamiseen ja siihen, mitä pelkästään Raamatusta hänestä löytyy. Tiedän, että Marian roolista on sen lisäksi olemassa muutakin kerrontaa. Olisi kuitenkin mennyt liian pitkäksi jutuksi ruveta perkaamaan kaikkea materiaalia.