perjantai 26. elokuuta 2016

Maria Magdaleena

Maineeltaan ikoninen hahmo. Raamatun henkilöistä uskovaispiirien ulkopuolellakin eniten tunnettuja. Tehdäänpä testi: kerro kaikki, mitä tiedät Maria Magdaleenasta. Jokaiselle tulee mieleen jotain, jos ei suorastaan Raamatusta kumpuavaa, niin ainakin taiteen ja viihdeteollisuuden esittämiä mielikuvia. Maria Magdaleena esiintyy tiuhaan tahtiin veistoksissa, maalauksissa, musiikissa, romaaneissa ja elokuvissa.

Miksi tästä Magdalan naisesta tuli niin suosittu?
Ja testin purku: mitä osasit kertoa hänestä?

Näinkö: hekumallisen kaunis nuori prostituoitu nauttii miesten huomiosta tanssiessaan alastomana bordellin pöydällä valkea kaula ja korkea povi viattomia miesparkoja turmioon houkutellen. Eräänä päivänä irstas naikkonen kohtaa Jeesuksen, tulee synnintuntoon, katuu rietasta elämäntapaansa ja päättää olla ikinä enää palaamatta siihen taloon, jonka ovella punainen lyhty palaa. Suuri syntinen on tehnyt parannuksen.

Suunnilleen tällaisen tarinan kertoi ainakin erään kristillisen kustantamon julkaisema kirja, jota jo lapsena luin opiksi ja ojennukseksi kuinka syvimmässäkin synnissä rypevä voi tulla Jeesuksen luo ja muuttaa elämänsä. 
Mielikuva viettelijätär-portosta tarttui pitkäksi aikaa. Tosin ihmettelin jo silloin miespuolisen kirjailijan oudon yksityiskohtaista paneutumista naisen viettelevyyden kuvaukseen. Olihan kyseessä hengellinen kirja, jonka tarkoituksena piti olla varoittaa synnistä eikä tehdä sitä mielenkiintoiseksi.

Aikuisena katsoin jo Raamatusta, mitä Maria Magdaleenasta siellä kerrotaan. Maineeseen verraten hänestä puhutaan yllättävän vähän. Vain muutama lyhyt ja hajanainen maininta.

            Jeesus ajoi hänestä ulos seitsemän riivaajaa (Mark.16:9).

Hän seurasi muiden opetuslasten mukana Jeesusta (Luuk.8:1-2). Mikä oli shokeeravan radikaalia; kukaan muu rabbi siihen maailmanaikaan ei suvainnut naisia opetuslastensa joukkoon. Kas, ennemmin polttivat pyhät kirjat, kuin olisivat antaneet saastaisten naisten oppia niistä mitään.

Hän oli Golgatalla katsomassa Jeesuksen kuolemaa (Mark.15:40) ja hautaan panemista (Mark.15:47).

Hän oli todistamassa Jeesuksen haudan aukeamista ja tyhjää hautaa (Matt.28:1-6).

Kuolleista noussut Jeesus ilmestyi hänelle (Joh.20:11-17). Maria ei aluksi tosin tunnista tätä, ehkä siksi että kulttuurinsa opin mukaisesti ei naisena voi katsoa vierasta miestä päin kasvoja, koska mies, hänkin kulttuurinsa opetuksen mukaisesti ymmärtäisi sellaisen seksuaaliseksi kutsuksi.

Hän vei lukittujen ovien takana piileksiville miesopetuslapsille sanaa Jeesuksen kuolleistaheräämisestä (Luuk:24:10-11). Miehet tosin pitivät hänen puheitaan turhina eivätkä uskoneet, luultavasti koska mieleen oli iskostunut lujaan vallalla oleva asenne, että akkojen höpinät eivät kelpaa minkään todisteeksi.

    
Tässä siis kaikki Raamatusta. Mitä jäi puuttumaan? Ei sanaakaan bordelleista, ei prostituoiduista eikä miesten viettelemisestä. Mistä siis kaikki kansanperinteessä rehottavat tarinat kauniista ja katuvasta huorasta tulevat?

No, koko nämä kaksituhatta vuotta raamatunselitys on ollut pääsääntöisesti miesten hallussa. Ja koska miehillä ikiaikoihin asti on ollut vaikeuksia nähdä naisia muuna kuin seksiobjekteina, on sananjulistuskin muokkautunut mielessä pyörivien fantasioiden mukaiseksi.

Olihan Mariassa ollut seitsemän riivaajaa, mutta se ei välttämättä tarkoita porttona toimimista. Raamatussa kerrotaan useista miehistäkin, joista ajettiin riivaajia ulos, mutta yhdellekään näistä eivät kirkkoisät ole kehitelleet legendaa miesprostituoidun elämästä. Ero onkin siinä, että aina kun naisen yhteydessä mainitaan sana syntinen tai riivattu, miesten mieleen tapaa syttyä kuin automaattiohjauksella sanat seksi ja huora.

Vastaavaa yhteyttä ei synny syntisten miesten kohdalla. Kun Raamatussa Pietari ilmoittaa olevansa syntinen ihminen ja Paavali peräti syntisistä suurin, ei miesten ajatuksiin leimahda kuvaa miesprostituoidusta, saati että alettaisiin kirjoittaa romaaneja Pietarin tai Paavalin aiemmasta elämästä homobordellin huoramiehenä. Tuskin sellaista käsikirjoitusta yksikään, ainakaan kristillinen kustantamo ottaisi vastaan - rienauksena pidettäisiin. 
Mutta sanoista ”syntinen nainen” tai ”riivattu nainen” miesaivoissa alkaa välittömästi välkkyä voimakkaana kuva alastomasta naisesta tanssimassa bordellin pöydällä, eikä enää muisteta, ettei se tulekaan Raamatusta vaan omista fantasioista.

Tähän kiukaaseen on sitten populaaritaide ja viihde lyönyt lisää löylyä. Nuori, kaunis katuva portto on inspiroinut monia taiteilijoita vahvistamaan legendaa.

Vaikkei Raamatussa edes ole ainuttakaan mainintaa Maria Magdaleenan iästä tai ulkonäöstä. Yhtä hyvin nainen saattoi olla ikäloppu ja ruma kuin viitahiisi.

Niin että olisi aika hyvä, kun raamatunopettajiksi saataisi tasamäärä naisia miesylivoimaan nähden. Voisi muutama sanantulkinnan vinoutuma toisesta näkökulmasta katsottuna tulla korjatuksi.

Alussa mainitun kristillisen kirjan tarinassa on monta epäuskottavaa kompastuskohtaa.
Ensinnäkin: portto kuvataan nauttimassa ammatistaan. Tämä on yleinen harhaluulo, jota maksullisen seksin käyttäjät mielellään pitävät yllä. Syyllisyys hyväksikäytöstä hälvenee, kun annetaan itselle lupa uskoa palvelun tarjoajan iloisuuden ja nautinnon eleiden olevan totisinta totta eikä asiakaspalvelun takia teeskenneltyä teatteria.

Toiseksi: tarinassa syntisyys rajataan pelkästään naiseen. Seksiä ostavien miesten tai naisen omistavan parittajan osuus häivytetään näkymättömiin. Heitä ei kuvata näyttävästi säkissä ja tuhassa tekemässä parannusta synneistään. Asiakkaat kuvataan jopa viattomina uhreina viettelevän porton ahnaissa kynsissä.

Kolmanneksi: nainen on vapaa lähtemään bordellista ja aloittamaan uuden elämän, millä viitataan siihen, että hän on siellä ollutkin koko ajan vapaaehtoisesti ja omasta halustaan. Näin ei tosielämässä yleensä ole. Bordellit niin silloin kuin edelleenkin ovat enemmänkin ja enimmäkseen vankiloita, joiden sisälle sinne myydyt naiset on lukittu. Ja jos ulos pääsikin, uuden elämän aloittaminen ainakin siihen aikaan oli aika hankalaa. Portto oli yhteisön hylkiö, joka sai kivisateen päällensä jos kunnon ihmisten näkyville eksyi tai joutui vihastuneen parittajansa listimäksi, varoittavaksi esimerkiksi muille karkaamista suunnitteleville ilotalon työläisille.

Mutta koska seksibisneksessä niin omistajat kuin ostajat ovat enimmäkseen miehiä, ja koska puhevalta niin uskonnossa, kuin muussakin maailmassa on tähän asti enimmäkseen ollut miesten hallussa, ei alaa ole kuvattu naisten riistona ja orjuuttamisena. Asetelma mieluusti sen sijaan on käännetty röyhkeästi ylösalaisin, ja tehty naisista pahiksia, moraalittomia syntisiä, joita patistetaan parannuksentekoon.

Tähän aiheeseen en malta olla liittämättä toistakin raamatunkohtaa, joka liittyy asiaan:

Joosua 2:sta löytyy farssinomainen tarina, jossa irvaillaan kuin parhaassa sketsissä tätä miesten pakkomielteistä kiinnostusta rahanalaista rakkautta tarjoavia yön daameja kohtaan.

Hyökkäystä suunnitteleva sotapäällikkö Joosua lähettää kaksi vakoojaa Jerikoa tutkimaan. Mitä sotilaallisten tiedustelijoiden luulisi selvittävän; kuinka kaupungin puolustus on järjestetty, millaisia ja miten varustautuneita sotilaat ovat, mitkä ovat muurien ja porttien heikot kohdat, kuinka kauan kestää piiritystä, millainen on asemakaava?
Kuin magneetin vetämämä miehet painelevat suoraa päätä porton taloon. Siellä ilmeisesti sitten käy kuin hobiteille Pomppivan Ponin majatalossa; talon humutunnelmassa miehet riehaantuvat esiintymään niin näkyvästi, että vihollinen panee merkille heidän läsnäolonsa ja sana kaupunkiin soluttautuneista vakoojista leviää hetkessä kuninkaalle asti. Siitä onkin jo lähdettävä muurin ylitse karkuun. Muuta ei sitten kerettykään näkemään.

Mahtoi siinä Joosua lyödä päätä palmupuun runkoon salaisten agenttiensa palatessa ainoana raportoinnin aiheena, että jo vain, on siellä kaupungissa tosi kiva portto. No, yrittivät sentään selittää, että kyllä ainakin maaseudulla pelkäävät kuollakseen meitä – vaikka, no, tuota, höm pitikin niitä pelkureita kolme päivää henkihieverissä paeta ja vuoren louhissa piilotella. Mutta se portto, voi pojat...


-Ulla Rautiainen-


2 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus. Oletko törmännyt Maria Magdalenan evankeliumiin? Se sisältyneen jossain muodossa Raamatun apokryfikirjoihin ja se on julkaistu myös kirjassa Dunderfelt & Marjanen: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. Hannele Koivunen on kirjoittanut englanninkielisen väitöskirjan aiheesta ja suomenkileisen teoksen Madonna ja huora (1995, 2. p, 2005, Otava.Se mitä tekstejä Uuteen testamenttiin ja Raamattuun sisällytettiin, on miesten tekemiin päätöksiin niistä teksteistä joita siihen mennessä, 300 - 500-luvulla, tunnettiin ja luettiin. Niistä on valittu, ja jo silloin tekstit olivat jo läpikäyneet lukuisia variaatiovaiheita, sillä kopiointi tapahtui käsin ja virheellisiä tulkintoja esiintyi. - Kun sitten 1940-luvulla löytyi valtva määrä kirjoituksia uuden testamenti kertomusten ajoilta, tekstejä joita Raamattu ei tunne tai tuntee vain viittauksena, näitä ei kuitenkaan ole edes ehdotettu liitettäväksi kristinuskon "pyhinä teksteinä" pidettyyn kokoelmaan.

    VastaaPoista
  2. Tämän henkilön ympärille todellakin on kiertynyt valtaisa määrä Raamatun ulkopuolista kerrontaa, josta on sitten vaikea sanoa, mikä on uskottavaa ja mikä tarustoa. Mielenkiintoistahan niihinkin tietysti on tutustua.
    Riippumatta siitä, miten kirjaimellisen virheettömänä virallisen Raamatun kerrontaa pitää, tulee jokatapauksessa virhetulkintoja pelkästään lukijan ennakko-odotuksista. Pohdintani tarkoitus on nimenomaan osoittaa, kuinka samasta tekstistä eri ihmiset ymmärtävät eri asioita riippuen vaikkapa sukupuolensa tavasta katsoa asioita.
    Tässä kirjoituksessa rajasin asian Maria Magdaleenan huoran maineen kyseenalaistamiseen ja siihen, mitä pelkästään Raamatusta hänestä löytyy. Tiedän, että Marian roolista on sen lisäksi olemassa muutakin kerrontaa. Olisi kuitenkin mennyt liian pitkäksi jutuksi ruveta perkaamaan kaikkea materiaalia.

    VastaaPoista