Ahasveroksen morsian

Vanhan Testamentin Esterin kirja on niitä paljon sananopetuksissa käytettyjä kertomuksia.
Olen kuullut ja lukenut niitä useita.
Muutama järjellinenkin selitys aiheesta on saatu aikaan, mutta valitettavan suuri osa on ollut kauniista rakkaustarinasta hymistelyä ja ah, ihanaa kuinka onnekkaasti herttaiselle Esterille kävi kun voitti kauneuskilpailut ja pääsi ihan kuninkaan kanssa naimisiin.
Ja sitten tietysti joukkoon varoituksia huonosta Vasti-vaimosta, joka ei osannut olla asianmukaisen alamainen aviomiehelleen ja joutikin syrjäytetyksi.
Varsinkin tätä kohtaa on naisille suunnatussa opetuksessa niin alleviivaavan korostetusti tuotu esille, että se on kuulostanut jo uhkaukselta. Että älkää olko kapinallisia Vasteja vaan nöyriä ja vaatimattomia Estereitä – tai muuten....

Mutta?
Mitkä ihmeen kauneuskilpailut? Tytötkö hymyilivät rivissä ja raati antoi pisteitä? Hävinneet huokaisivat harmista ja lähtivät kotiin jatkamaan elämäänsä?

Intiasta Etiopiaan 127 maakuntaa hallinneen kuningas Ahasveroksen (hepreaksi אֲחַשְׁוֵרוֹשׁ, Achaschwerosch) henkilöllisyydestä on erimielisyyksiä, mutta enimmäkseen hänen arvellaan olleen 485-465 eKr hallinnut Persian jumalkuningas Xerxes 1. (persiaksi Khshayarsha). Viihdemaailmasta tyyppi on tuttu 300-elokuvan kakkososasta, jossa hänet esitetään varsin erikoislaatuisesti pukeutuneena.

Ukko oli varsinainen hirvitys aviomieheksi. Juoppo huoripukki, naisvihaaja (piti naisista kyllä fyysisessä mielessä ja kunhan nämä pysyivät orjan asemassa) ja rajattoman vallan turmelema kammottavan väkivaltainen kusipää.
Kerrotaan tarinaa, että eräänkin isän anoessa pojalleen vapautusta sotaanlähdöstä, käski tämä  hakkaamaan pojan keskeltä kahtia ja panemaan puolikkaat molemmin puolin tietä marssivan sotajoukon nähtäväksi.
Että ettei kukaan enää moista uskaltautuisi pyytämään.

Ensimmäinen kuningatar Vasti joutui erotetuksi vaimonvirastaan, kun ei suostunut seitsemän vuorokautta putkeen ryypänneen kännissä örveltävän miesjoukon töllisteltäväksi niin kuin myöhempi Salome Herodeksen synttäripippaloissa teki.

Kieltäytyminen ei ollut tyhmä teko; jos olisi suostunut, olisiko turvallisuus viinasta villiintyneiden miesten keskellä ollut taattua? Ja vielä: olisiko kuningas juopumuksesta selvittyään rangaissut naisparkaa vielä ankarammin epäsiveellisestä itsensä näyttelemisestä?
Joten Vastin tilanne oli mene sutta pakoon, tulee karhu vastaan ja hän päätti säilyttää ainakin oman itsekunnioituksensa.

Mutta Vastin kapinasta oli tulla kuninkaalle ja hänen hoviherroilleen karmeampi tappio kuin lähitulevaisuudessa tapahtuva Salamiin meritaistelun häviäminen: mitä, jos naiset kautta valtakunnan Vastin tempauksesta kuultuaan lakkaavat tottelemasta aviomiehiään. Siinäpä kiteytyikin miessukukunnan ikiaikainen ja kauhein pelonaihe.

Ja sitten piti hankkia uusi kuningatar.

Sitä varten haettiin ympäri valtakuntaa nuoria neitsyitä (tuskin tyttöjen halukkuutta kysyen) Suusanin linnaan. Ja koska aikana, jolloin tyttöjen oli normaalia avioitua lapsimorsiamina vielä erikseen mainitaan, että tytöt olivat nimenomaan nuoria, olivat nämä neitsyet ilmeisesti todella nuoria.

Eikä mistään viattomasta missikisasta ollut kyse, vaan kuningas koekäytti jokaista neitsyttä yhden yön, minkä jälkeen ei-enää-neitsyt siirrettiin sivuvaimojen säilytyspaikkaan unohduksissa tylsistymään. Ihana Esterkin pääsi/joutui tähän seksitestaukseen.

Siinä pelattiin kovaa peliä. Ei riittänyt, että saisi kuninkaan suosion. Ensin piti miellyttää haareminvartijaa. Näyttää siltä, että jopa päivittäisen ruoka-annoksen saaminen kangerteli, ellei osannut olla tämän eunukin mieleen.

Ja kun lopulta vuoden odottelun jälkeen h-hetki koitti, oli ekakerta äärimmäisen paineistettu. Yksi yö oli kokemattomalla tytöllä aikaa tehdä vaikutus ventovieraaseen ja hengenvaaralliseen aviomieheen ja näyttää niin ylivertaiset kyvyt erotiikan alalla, että sillä peittosi muut kilpasiskot.
Esterillä taisi olla jotain erityisen herkkuja temppuja ohjelmistossaan, koska voitti jo neljä vuotta käynnissä olleen kisan.
Jos kuningas todella jaksoi suorittaa testipökkimistään joka yö, oli 1460 neitsyttä kisan alkamisesta kulkenut hänen vuoteensa kautta. Ei ihme, että samaan aikaan käytävä Kreikan valloitusyritys meni mönkään; oli kuninkaalla aivot pudonneet jalkojen väliin.

Ester sai suorituksestaan palkkioksi kruunun.
Kuningatar-arvonimi ei tietenkään antanut minkäänlaista hallintavalta-asemaa. Olipahan vain jonkinlainen lupaus, että hänen poikansa, jos niitä syntyisi saattaisivat – jos hyvin käy, eikä niin kuin Vastille – päästä mukaan kilpailuun kruununperimyksestä. (Jos sitä nyt hyvänä asiana piti, siinä kisassa hävinneillä kun usein oli huono elinajanodotus. Valtaistuinpelin voittanut ei mielellään sietänyt kilpailevia veljiä kruununsa lähelle.)

Vaimot kuningattaresta vähäisimpiin jalkavaimoihin pitkästyivät sisältöä vailla olevassa elämässään haaremin lukkojen takana ja jos erehtyivät näyttäytymäänkään ilman kutsua aviomiehensä silmien eteen, niin oli pyövelillä taas tekemistä. Akkaväen emansipaatiota pelkäävä Ahasveros ei antanut naisenpuolten silmille hyppiä.

Eikä ihastuminen Esteriin hillinnyt vaihtuvien neitseiden makaamisen makuun päässyttä rietastelijaa. Kuningas tilasi neitsyitä maakunnista vielä Esterin kuningattareksi kruunaamisen jälkeenkin niin ettei tyttöpolo kovinkaan usein armasta aviomiestään päässyt näkemään.
Että se siitä kauniista rakkaustarinasta.

Esterin tarina ei ole kertomus onnesta vaan onnettomuudesta.
Nuori tyttö joutuu psykopaatin raiskattavaksi ja vangiksi haaremin turhanaikaiseen elämään eunukkien ja kanssavaimojen kiusattavana. Unelmat rakkaudesta todellisen aviomiehen kanssa ja elämä oikeassa perheessä ovat murskana.

Silti miespuoliset raamatunopettajat ja näitä miellyttämään pyrkineet naisetkin ovat sitkeästi häivyttäneet tarinasta naisiin kohdistuvan julmuuden näkymättömiin – varsinkin kun se on ollut miesten aiheuttamaa ja selittäneet naisten kärsimykset pois. Esterin karmea kohtalo on käännetty romanttiseksi rakkaustarinaksi vanhojen disney-satujen tyyliin. Tiedostetusti tai tiedostamatta miesvallan kannattajat ovat tästäkin tarinasta vääntäneet utopiaa, kuinka mukavaa naisilla on patriarkaalisen järjestelmän alaisuudessa olla.

Muuten Esterin kirja itsessään on loisto-esimerkki huikeasta tarinankerronnasta. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja humoristisiakin jos arvostaa mustaakin mustempaa huumoria. Kirja päättyy tämän (herttaisen, vaatimattoman ja nöyrän?) nuoren tytön organisoimaan valtaisaan verilöylyyn.

Tarinassa on myös tutunoloisia kaikuja muusta yhteydestä. Tulee mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Šeherazade.
Villi arvaus: voisiko olla mahdollista, että tämä ikivanha itämaita kiertänyt (kammottava) satu olisi saanut juurensa tositapahtumista, jotka kuvataan Esterin kirjassa?

Šeherazaden satu menee näin: Sulttaani pettyy ensimmäiseen vaimoonsa. Niinpä hän kostaa koko naissukupuolelle ottamalla joka päivä uuden vaimon, viettää yhden yön tämän kanssa ja aamun tullen teloituttaa vaimonsa. Näin jatkuu, kunnes hän saa vaimokseen Šeherazaden, joka kertoo hänelle tarinaa ja joka aamu lopettaa tarinansa jännittävään kohtaan. Sulttaani haluaa aina kuulla tarinan lopun ja siirtää Šeherazaden teloitusta seuraavalle päivälle. Näin jatkuu tuhat ja yksi yötä, kunnes sulttaani lopulta päättää uskoa, ettei tämä nainen petä häntä vaan ansaitsee eloonjäännin.

Molemmissa tarinoissa on hallitsija, joka vihastuu ensimmäiseen vaimoonsa ja ottaa sen jälkeen yhden yön vaimoja, joista luopuu aamun tullen. Tuskin Ester sentään pelkällä sadunkerronnalla onnistui herättämään seksiaddiktioituneen miehen kiinnostuksen, mutta ehkä hänellä oli jokin uusi eroottinen temppu, jolla sai kaikkeen kyllästyneen elostelijan uskomaan, että jotain enemmänkin voisi vielä olla luvassa?

Tai suorempi yhtymäkohta Raamatusta: Ester kutsuu kännäämiseen mielistyneen miehensä järjestämiinsä juominkeihin. Mies arvaa, että vaimolla on jotain asiaa ja iloisessa nousuhumalassa lupaa antaa mitä ikinä tyttö pyytäisi. Ester tajuaa, että haluamansa asia on senverran iso, että tarvitaan vankempi humalatila sen hyväksytyksi saamiseen ja jättää asian sillä erää kesken. Mies jää arvailemaan, mitä vaimo on vailla ja uteliaana palaa seuraavana päivänä pitoihin.

Eikä Šeherazade-nimen vanhempi versio Shirazad niin kaukana ole Ester-nimen persialaista muotoa Isthar. Kaikilla tarinoilla on yleensä jollain tavalla juurensa todellisuudessa. Miksipä ei tälläkin?


-Ulla Rautiainen-