Tulen valtakunta

 ”Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet. Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä, purkautuivat pilvet rakeiksi ja palaviksi hiiliksi. Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.” (Psalmi 18:9-15)

Psalmilaulajan kuvaus Jumalasta saattaa yllättää, ainakin jos käsitys Korkeimmasta on jäänyt pyhäkoulutasolle, eikä aikuisena ole tullut Raamattua avattua.
Lapsille on ihan oikein kuvailla lempeästi kaikki lapset syliinsä sulkeva Taivaallinen Isä, mutta aikuisen on jo syytä käsittää, että Maailmankaikkeuden Ylimmällä Tuomarilla on ankarakin puolensa, jonka kanssa ei kannata pelleillä: ”puhdasta kohtaan sinä olet puhdas, mutta kieroa kohtaan nurja.” (Psalmi 18: 27)
Vähän kuin Mustanaamio; kova koville.

Totta, että hänessä on hienotunteista herkkyyttä, kun hän liikkuu heikon ihmisen sielussa varovasti kuin yksiöisellä jäällä kävelisi ja pitelee pelosta sykkivää sydäntä hellästi kuin perhosta niin ettei yksikään sen siipisuomu irtoa.
Mutta hänen nimensä on myös, kuten Psalmi 76:12 sanoo, Peljättävä, eikä syyttä.

"Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin." (Dan 7:9-10)

Keskiajalta periytyvä traditio ja nykyinen populaariviihde antavat virheellisen käsityksen, että tulenlieskat olisivat jotenkin paholaisen ominaisuus. Itse asiassa se on Jumalan ominaisuus. Paholainen vain haluaisi näyttää Jumalalta ja on siksi varastanut rekvisiittaa.

  ”Sillä Herra, sinun Jumalasi, on kuluttava tuli, kiivas Jumala.” (5.Moos.4:24)

Ehkä siksi helvetti onkin helvetti. Ehkä lieskat sinne tulevatkin ylhäältä eivätkä alhaalta. Ehkä on niin, että kun ihmissielu on raastettu irti lihakuorestansa, ei hän voi kohdata Jumalaa muuten kuin Taivaallisen Karitsan uhriveren suojaamana (tästä aiheesta tulee sitten seuraava kirjoitus), ja jos tätä suojaa ei ole, muuttuu Jumalan läsnäolossa oleminen helvetiksi.

Ehkä taivas ja helvetti ovat sama paikka. Ehkä ero kokemuksessa on vain siinä, kuinka sinne tullaan. Niin kuin ero palomiehellä, joka astuu liekkeihin asbestipuku päällä ja sillä, joka joutuu samaan paloon ilman suojavarustusta. Tai niin kuin siinä Danielin kirjan 3.luvun tarinassa jossa Sadrak, Meesak ja Abednego paiskataan tuliseen pätsiin (kun eivät kumarra Nebukadnessarin kuvapatsasta) ja käveleskevät huolettomina samassa tulessa, joka tappaa heidät sinne vievät sotilaat.

Siinä on sitten todella pitkälle menevää spekulaatiota, pelkkää outoa pohdintaa ja ajatuskääntelyä niistä tuonpuoleisen olosuhteista, joita maahan sidotun ymmärryksen on tuskin vielä mahdoton täysin oikein käsittää.

Toinen selitys on, että helvetti on helvetillinen siksi että siellä ollaan erossa Jumalasta. Ja koska Jumalassa on kaikki hyvä, niin paikassa, jossa Jumala ei ole, on pelkkää pahaa ja siksi helvetti on niin kaamea paikka. Vaikka populaariviihde joskus sitäkin väittää, että hornassa olisi hyvätkin bileet menossa, se on harhaanjohtavaa mainontaa.
Niin kuin myös väittää, että helvetti olisi paholaisen hallitsema kuningaskunta. Raamattu kyllä antaa ymmärtää, että helvetti on paholaisen rangaistuspaikka, jonne joutumista sekin kauhulla kammoaa.
Ettei kadotuksen tulijärvi alkuaan edes olisi tehty ihmistä varten, vaan taivaan hyljänneille enkeleille (Matt 25:44). Mutta jos kerran on ihmisiäkin, jotka väenvängällä päättävät haluta viettää iäisyytensä ennemmin paholaisen kuin Jumalan seurassa – niin, no, sitä saa mitä tilaa.

Miten tahansa, kannattaa asiansa niin järjestää, että tuonpuoleisen olotilaa pääsee kokemaan enemmänkin taivaan kuin helvetin päästä katsottuna.


-Ulla Rautiainen-