Mytologiaa

”Siunattuja ovat tarinankertojat loruinensa,
joiden aihetta ei historiankirjoitus tunne.”
J.R.R.Tolkien: Mythopoeia

Kaikilla maailman kansoilla on sukupolvelta toiselle siirtyviä maailmanselitystarinoita, myyttejä, mytologioita, kansansatuja, taruja ja kertomuksia. Aikojen kuluessa ja kertojien vaihtuessa tarinat polveillessaan menettävät osia, saavat lisäyksiä, sulautuvat toisiinsa, jakautuvat useammiksi ja muuntuvat vallitsevan kulttuurin mukaisiksi.

Esimerkiksi, muistatko sadun, jossa tyttö suutelee sammakkoa, joka muuttuu prinssiksi? Siitä on olemassa vanhempi versio, jossa ritari suutelee lohikäärmettä, joka muuttuu naiseksi. Muinaisegyptiläinen Tuhkimo ei hukannut lasikenkää vaan tohvelinsa ja alkulumikki ei päätynyt 7 kääpiön luokse, vaan 40 lohikäärmeen, vanhempaa prinsessa Ruususta ei prinssi herättänyt suudelmalla, vaan kuningas raiskasi hänet.

Kiinnostavaa on, että tietyt perustarinat näyttävät löytyvän joka puolelta maailmaa eri muunnoksina.
Näitä tarinoita on sitten tutkittu. Yksi asialle omistautuneista on E.J Michael Witzel, joka otti asiakseen tutkia yhteneväisyyksiä eri kulttuurien myyttien välillä. Ja etsiä, mikä olisi se Alkumyytti, joka kaikkien maailman myyttien pohjalta löytyisi? Mikä olisi se Ensimmäinen Tarina, josta kaikki muut tarinat ovat versonneet, lähteneet kiertämään maailmaa, aikojen kuluessa ja sukupolvien ja kulttuurien vaihtuessa kokeneet muutoksia, hajonneet sirpaleiksi monien tarinoiden joukkoon, mutta josta vielä saattaisi kuulla alun kaikua etsimällä yhteisiä tekijöitä eri tarinoista?

Witzel kokosi kaikkien maailmojen kansojen myytit ja kirjoitti tuloksesta paksun kirjan: The Origins of the World´s Mythologies. Sitä ei valitettavasti ole suomennettu, on vaikeasti luettavaa akateemista kieltä ja hankalasti saatavanakin muualta kuin yliopistojen kirjastoista. Joka osaa sen englanniksi lukea, saa mielenkiintoista ajateltavaa. En minäkään niin paljoa osaa, mutta minulla on tytär, joka referoi kirjan tiedot kielipuoliäidilleen.

Näyttää siltä, että kaikkien maailman mytologiat aina Tyynen meren saarilta Eurooppaan, Tulimaasta Lappiin, Afrikasta Aasiaan, intiaaneista aboriginaaleihin ja viikingeistä inuiitteihin missä ikinä tarinoita kerrotaan sisältävät hämmästyttävän paljon tällaista materiaalia:

On olemassa Ylijumala, joka luo taivaan ja maan. Maailma syntyy vedestä, pimeydestä, kaaoksesta tai sukeltajan avulla joka nostaa maan vedestä. Taivas ja maa erotetaan, erottavana välineenä toimii jokin esine esim. maailmanpuu. Luodaan valo ja valmistellaan maa ihmisen luomista varten.
Ylijumala lähettää jonkinlaisen toisen jumaluuden – joka on usein hänen poikansa – maahan luomaan ihmisen, usein savesta tai puusta. Ensimmäiset ihmiset tekevät jotain mitä ei saisi tehdä, yleensä syövät jotain kiellettyä ja pahuus ja kuolema saapuvat maailmaan. Alemmat jumalolennot tai Jumalan pojat sekaantuvat ihmisiin joiden jälkeläisistä tulee sankariolentoja. Ihmisten lisääntyessä pahuuden, ihmisten ylpeyden ja näiden sankariolentojen aiheuttamat ongelmat selvitetään erilaisilla tavoilla. Usein vedenpaisumuksen avulla, josta selviytyy pieni joukko ihmisiä, monesti yksi perhe laivan tai vuoren avulla. Jossain vaiheessa tuhotaan käärme tai lohikäärme. Tarina johtaa lopulta maailmanloppuun, sen jälkeiseen uuteen taivaaseen ja uuteen maahan ja ikuiseen onneen.

Kuulostaako tutulta? Muistuuko mieleen toista tarinaa, jossa kaikki edellisen useista tarinoista kootut aihesirpaleet ovat yhtenä kokonaisuutena? Tarina, jossa Luojajumala Poikansa kautta luo taivaan ja maan ja valon erottamaan päivää ja yötä. Asettaa maailmaan erityisen Puun ja muotoilee maa-aineksesta ensimmäisen ihmisen jne... jne...

Voi tietysti sanoa, että Raamatun kirjoittajat ovat saaneet vaikutteita ympärillä velloneista kansantarinoista ja sepittäneet sinne vain yhden version muinaisten tarinaniskijöiden iltanuotioviihteestä.
Tai sitten voi sanoa, että mytologiat ovat lähteneet liikkeelle ihmiskunnan yhteisestä muistijäljestä todellisiin tapahtumiin, joita on Aadamista alkaen toistettu sukupolvelta toiselle, jotka matkaa tehdessään ovat osin muuntuneet, mutta säilyttäneet vielä tähänkin asti sirpaleisena menetetyn tiedon ihmiskunnan alkuperästä, ja että Raamattu olisi se kirja, johon Jumala säilöi ja varjeli Suuren Tarinan kokonaisessa, muuttumattomassa ja alkuperäisessä muodossa.

Kaksi mahdollista selitystä. Valinta siitä, mihin haluaa uskoa.

Jos alkoi kiinnostaa, niin tuosta linkistä löytyy vedenpaisumusmyyttejä koottuna:
https://dash.harvard.edu/bitstream/handle/1/8460265/Witzel_PanGaeanFlood.pdf?sequence=1

Ja essee Witzelin kirjasta löytyy tuolta:
http://faculty.uml.edu/whitley_kaufman/Witzel.htm


-Ulla Rautiainen-