Syntilistoja

Tuomiosta ja helvetistä on nyt varoiteltu useammassa kirjoituksessa. Vaan onko sanottu, kuinka niitä vältetään?
Sanotaan tässä; kahdella tavalla. Ensimmäinen on ettei ikänänsä tee yhtäkään, pienintäkään syntiä edes epähuomiossa eikä siten joudu syytetyksi mistään. Se on se hankalampi tapa, vain yksi ihminen koko ihmiskunnan historiassa on siinä onnistunut (lukuunottamatta niin varhaisessa iässä kuolleita etteivät syyntakeisiksi ehtineet).
Toinen tapa on reilusti tunnustaa ilkityönsä ja anoa anteeksiantoa siltä yhdeltä Ihmisen Pojalta, joka onnistui maanpäällisen elämänsä synnittömästi suorittamaan.
Jos muita vaihtoehtoja on niille, jotka eivät tästä Ihmisen Pojasta mitään tiedä, eivätkä niin ollen osaa tämän puoleen asiassaan kääntyä, niin sitä ei ole meille Raamatun omistaville ja lukemaan kykeneville kerrottu. Se on sitten heidän ja Jumalan välinen asia, miten heidän kohtansa hoidetaan.
Suomenkieltä osaavissa niitä kuitenkin aika niukasti on, joten tämä kirjoitus etenee sen vaihtoehdon ohittaen.

Tähän asti selvää kauraa. Mutta tästä se lähteekin mutkikkaammaksi.
Nimittäin, mitkä asiat niitä syntejä ovat?
Siitä onkin niin paljon erimielisyyttä, että helposti tekee mieli heittää pyyhe kehään ja sanoa että mahdotonta edes yrittää säällisesti elää.

Jokaisella uskonnolla, kirkkokunnalla, herätysliikkeellä ja hengellisellä yhteisöllä on jonkinlaiset säännöt, joita pitäisi noudattaa ettei käy kalpaten. Säännöt, kiellot ja käskyt vaihtelevat eri yhteisöissä vallitsevan aikakauden, kulttuurin ja yhteisön sisäisten tarpeiden mukaan. Yhteistä kaikille on, että niiden väitetään olevan Jumalalta saatuja lakeja.

Jotkut lait ja syntilistat ovat kyllä aika outoja Jumalan antamiksi.
Entisaikaan syntiä on ollut mm:
ikkunaverhot (maailmallista koreilua)
alushousujen pukeminen hameen alle (epäsiveellistä)
Isämeidän-rukouksen lukeminen 9 kertaa peräkkäin (loitsuamista)
Raamatun lukeminen jos et ole pappi (kerettiläisyyttä)
haarukalla syöminen (paholaisen talikko)
kravatti (juudaksen hirttoköysi)
hymyileminen, nauramisesta puhumattakaan (kevytmielisyyttä)
peseytyminen (itsensä hemmottelua)

Nykypäivän suomalaiset kristityt riitelevät mm. näitten asioiden syntisyydestä:
veriletut
alkoholipitoiset juomat (paitsi sima, piimä ja kotikalja)
kahvi
fantasiakirjat
televisio
nuorison suosimat musiikkityylit
tanssiminen
jotkut vaate- ja tukkamuodit
korvakorut
meikkaaminen
tatuoinnit

Syntilistat voivat olla seurakunnan järjestyssääntöihin virallisesti kirjattuja, sanallisesti esitettyjä tai sanattomia käyttäytymiskoodeja. Viimeksi mainitut ovat hankalimpia. Niiden olemassaoloa ei ainakaan ryhmän ulkopuolisille usein myönnetä olevaksikaan ja sisäpuolinenkin huomaa ne vasta, kun alkaa niitä rikkomaan.
Mutta kun niitä rikkoo, silloin niiden olemassaolon totisesti huomaa.

Naisille on enemmän kieltoja kuin miehille, opettajan ja johtajan paikat vallanneet miehet kun ovat niitä kieltoja olleet tehtailemassa.
Kaikki uudet keksinnöt ja tuntemattomat asiat on yleensä ensin luokiteltu synniksi, kunnes ne jonkun sukupolven jälkeen normalisoituvat hyväksytyiksi, jopa suositeltavaksi (kuten ne alushousut).

Minulla on kyllä vahva epäilys, että noihin edellämainittuihin liittyvät kiellot ovat enemmänkin ihmistekoisia kuin Jumalan lakeja.
Mutta kyllä Jumalakin lakeja on ihmisille antanut. Yhteiskunta, jossa jokainen tekee mitä haluaa eikä mitään rajoituksia ole on vaarallinen paikka yhteisön heikoimmille (ja myös hölmöimmille, jotka käyttävät vapauttaan itsensä vahingoittamiseen).

Siksi Jumalakin on antanut ohjesäännöstön. Eikä toisenlaisesta maineesta huolimatta mikään laki-intoilija ole, sillä ensimmäiselle ihmisparille määräsi vain yhden lain: Älä Syö Siitä Puusta. No, siinä kävi niin kuin kävi ja sen jälkeen alkoikin lakeja tulla lisää.
Tiivistetyin niistä on Siinain vuorella saatu kymmenen käskyä.
Mooseksen laki kokonaisuudessaan on tarkoitettu vain vanhan liiton juutalaisille. Esim. eläinten uhraamiseen, pukeutumis- ja ruokarajoitteisiin liittyvät määräykset kumottiin uuden liiton myötä. (Enää ei siis tarvitse tehdä takinhelmaan tupsuja ja letaa-eläintäkin saa syödä, jos joku tietää mikä otus se sellainen on.)

Harvempi on huomannut, että Jeesuskin antoi syntilistan ihmistä saastuttavista asioista. Se löytyy Markus 7:21-22 ja menee näin:

pahat ajatukset
haureudet
varkaudet
murhat
aviorikokset
ahneus
häijyys
petollisuus
irstaus
pahansuonti
jumalanpilkka
ylpeys
mielettömyys (joka ei siis tarkoita synnynnäistä heikkopäisyyttä, jolle ei mitään voi, vaan tahallista hölmöilyä -  viisauden, harkinnan ja järkevyyden torjumista)

Pannaanpa nyt vertailuun Jeesuksen esittämä syntilista ja vaikkapa tuo tekemäni nykypäivän suomalaiset kristityt riitelevät-lista.
Jotenkin Jeesuksen lista tuntuu painavammalta.
Enemmän järkevältä ja asiapitoisemmalta.
Silti monessa seurakunnassa käytännössä keskitytään enemmän tuon toisen listan asioihin.
Tuleepa mieleen, että mitä enemmän seurakunnan sisällä syyllistytään Jeesuksen listassa mainittuihin, sitä enemmän huomiota kiinnitetään tuohon toiseen. Ja mitä enemmän huomiota kiinnitetään tuohon toiseen, sitä enemmän löytyy Jeesuksen mainitsemia.
Ihmistekoisilla säännöillä on siis ovela tarkoitus: viedä huomio varsinaisista synneistä, joita on vaikeampi hallita. Lisäksi ne ovat enimmäkseen semmoisia, joita on helpompi vahtia, shibbolet-testejä, joilla voi tunnistaa tosiuskovat ja keino luoda yhteishenkeä tekemällä kulttuurista eroa meidän ja muiden välille.

Kannattaisiko kuitenkin siis ennemmin keskittyä Jeesuksen listan mukaisia syntejä välttelemään?
Kun Jeesus sanoi: "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” (Matt.15:13)
Joka tarkoitti ettei ihmistekoisiin perinäissääntöihin tarvitse takertua, varsinkin jos ne ovat hölmöjä eivätkä sisälly Jumalan lakiin.
Jumalan säätämät lait sen sijaan eivät ole vain suuntaa antavia neuvottelukysymyksiä, vaan todellisia lakeja, joita Kaikkivaltias edellyttää noudatettavan ja joihin sen syystä on asiaankuuluvalla ja vakavalla hartaudella aihetta suhtautua.
Ettei Viimeisellä Tuomiolla kävisi kalpaten.


PS: Kalpaten käyminen tarkoittaa muuten epäonnista luiskahtamista kuten: ”kirves kalppas jalkaan” tai ”rattaat kalppasi portinpieleen”.


-Ulla Rautiainen-