Kivinen valtameri

”...sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet...” (1Moos 7:11)

Niin sanotaan Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa. 40 vuorokautta vettä satoi maan päälle ja syöksysi jostain maan alta ja maa peittyi veden alle vuorten huippuja myöten ja Nooa seilasi arkillaan tulvan ylitse.

Johan on tarina.
Vai että vettä vielä jostain syvyyksistä sellaisia määriä tulvehti. Vain umpipöhkö pölypääkreationistirukka uskoo älyttömään satuun, että Jumala muka maailmaa luodessaan olisi maan syvyyksiin laittanut semmoisia vesimääriä, jotka voisivat aiheuttaa vedenpaisumuksen. Järkevä valistunut ihminen tietää tieteen sanovan, että vesi maapallolle tuli avaruudesta komeetan tuomana.

Paitsi ettei enää sanokaan.
Ainakin jos uskomme Bayreuthin yliopiston geologi Fei Hongzhaniin ja Science Advances-lehdessä julkaistuun tutkimukseen.
Eilispäivän Helsingin Sanomissa oli siitä juttu. Sanottiin, että tieteen viimeisin sana onkin, että maan sisällä 410-660 kilometrin syvyydessä on kivinen valtameri, kostea vyöhyke, jossa on ringwoodiitti-nimistä vetistä kiveä, johon on sitoutuneena yhtä paljon vettä kuin maan päällä valtamerissä. Ja että vesi maan päälle ei tainnutkaan tulla minkään komeetan mukana vaan näistä syvyyden lähteistä.

Niin että palataanpa taas Genesikseen... Siis, ...sinä päivänä puhkesivat...


-Ulla Rautiainen-