Game of Thrones eli Tulen ja jään laulu on George R.R. Martinin mammuttimainen fantasiakirjasarja, josta on tehty myös vielä suositumpi elokuvasarja. Valitettavaa on, etteivät elokuvantekijät luottaneet itse tarinaan, vaan kiinnostusta lisätäkseen tekivät niistä pehmopornoelokuvia. Itse kirjoissa ei sentapaista seksillä mässäilyä harjoiteta ja viimeisiä kausia jouduttiinkin jo siistimään fanikunnan ärsyynnyttyä hyvän tarinan halventamisesta.
Tarina on älykäs tutkielma valtataistelusta, vallan turmelevasta vaikutuksesta ja vallankäytön ristiriidasta suhteessa hyvyyteen. Kun kyetäkseen aktiivisesti harjoittamaan hyvyyttä ja parantamaan maailmaa on omattava vaikutusvaltaa. Valtaa saadakseen ja valta-asemansa säilyttääkseen joutuu kuitenkin tekemään pahoja tekoja. Siksi hyvilläkin aikomuksilla hallitsemaan pyrkivät realiteettien pakosta muuttuvat pahiksiksi.
Ja sitten vielä talvi on tulossa ja talven mukana pohjoisen muurin takaiset demoniolennot. Siihen ei vain keretä kiinnittämään huomiota. Kansa ja valtakunta ovat jakautuneet useisiin uskontokuntiin ja keskenään sotiviin joukkoihin taistelemaan Rautavaltaistuimen hallinnasta eivätkä kykene omiin sotiinsa keskittyneenä tunnistamaan koko maailmaa uhkaavan vaaran lähestymistä.
Muurin puolustus on retuperällä. Muurinvartijoiksi lähetetään vain muuhun kykenemättömiä hylkiöitä, joista halutaan päästä eroon. Varoitukset vaarasta kaikuvat kuuroille korville...
Fantasiaa vai sittenkin realismia?
Näin uskovan näkövinkkelistä kokee kyllä elävänsä Valtaistuinpelissä.
Sillä mitä muuta ihmiskunta on kuin eri ryhmittymiin jakautuneita ja keskenään vallasta taistelevia joukkoja, jotka ovat panneet oman valtapelinsä niin maallisissa kuin hengellisissäkin piireissä etusijalle ja kuuroutuneet kuulemaan varoituksen ääniä ja muurinvartijoiden aneluita joukkojen kokoamisesta todellista vihollista vastaan.
Varsinkin hengellisissä piireissä.
Sillä kuinka usein on evankeliumin levitystyö tyssännyt seurakunnan sisäisiin valtataisteluihin? Kuinka usein on jonkun kutsumus kampitettu rähmälleen kun joku toinen on kokenut arvovaltaansa uhattavan? Kuinka usein kyvykkäimmät ovat keskittäneet voimansa ja aikansa oman seurakunnallisen asemansa korottamiseen ja oikeaan evankeliointityöhön ovat joutaneet vain ne, joilla ei mitään pääsyä seurakuntahierarkiassa ylenemiseen ole?
Tulen ja jään laulu tulisi laittaa pakolliseksi jokaisen hengellisen johtajan luettavaksi.
Sillä talvi on tulossa.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti