torstai 13. huhtikuuta 2017

Jesaja 53:14


Näky edessäni kuin maailman repeämä. Jonnekin mitä en tunnista, mutta jossa on pelkkää kuolettavaa ahdistusta ja tuskaa ja se paiskautuu sieltä päälle kuin imussa tyhjiöön.
Sittenkin hyvästä aikomuksestani huolimatta en kykene katsomaan yhtä silmäyksellistä enempää, sillä mitään niin kauhistuttavaa en ole milloinkaan nähnyt.
Irvokas ihmisen pilkkakuva se on mikä sieltä näkyy, tuskin ihmishahmoksi tunnistettavana roikkumassa kuin revitty teuraseläin maan ja taivaan hylkäämänä, kidutetun kuvottavaa kipua pelkkänä rikkiraastettuna lihapalana sykkien ja saastaisena ja lialle löyhkäävänä kaikkia ihmisruumiin eritteitä vuotavana, inhottavana, vastenmielisenä, kammottavana.
Siinä on kaikki maailman ja kaikkien ihmiselämien rumuus yhteen keskitettyyn kohteeseen tiivistettynä ja sen ympärillä on kuoleman tympeä piiri.

Pyysinkö nähdä Hänen sielunsa suurimmassa kauneudessaan? Tässä Hän näytti sen.


-Ulla Rautiainen-  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti