lauantai 30. heinäkuuta 2016

Raamattua lukemaan


Raamattua luetaan ihmeellisen vähän verraten siihen, minkä sen merkitys uskotaan olevan. Teos on niin ylettömän paksu, että jollei muutenkin ole lukuihmisiä, sen läpikahlaaminen on melkoinen uurastus. Moni uskovakaan ei ole lukenut kirjaa edes kertaalleen lävitse ja arvostetutkin sananjulistajat saattavat tehdä kammottavia virheitä sotkemalla keskeisiäkin henkilöitä, kokonaisia aikakausia ja kuvaamalla tapahtumia väärin.

Kannattaisi kuitenkin Raamattu lukea vähintään kertaalleen järjestyksessä alusta loppuun saadakseen kunnollisen kokonaiskuvan ja tietääkseen mitä siellä sanotaan ja mitä ei sanota. Varsinkin jälkimmäinen on tärkeää. On helppo kiistatilanteessa etsiä oikea jae ja tarkistaa väite, mutta mitenpä todistat, että ei siellä tuommoista missään sanota, jos toinen väenvängällä väittää että kyllä siellä jossakin ihan varmasti semmoinen kohta on.

Ja lukea suhteellisen nopeassa tahdissa, että muistaa vielä mitä aikaisemmin tapahtui ja pystyy näin yhdistämään eri paikoissa olevia asioita toisiinsa. Eihän dekkarinkaan juonesta lause päivässä lukemalla mitään tolkkua tule.

Raamatussa on 66 kirjaa. Yksi kirja päivässä lukemalla aikaa menee vähän päälle pari kuukautta, ja koska useimmat kirjat ovat hyvin lyhyitä, tahtia voi tiivistää selvittämällä useamman kirjan päivässä. Nopeimmillani olen saanut luettua koko Raamatun läpi kuukauden sisään.

Yleensä ihmiset tuntevat Raamatun kertomukset vain siisteiksi editoituina pyhäkoulu-versioina, joista varsinkin päähenkilöiden tekemiset on leikelty ja selitetty esimerkkikelpoisiksi malleiksi seurata. Raamattu on kuitenkin aikuisten kirja sisältäen järkyttävän rujoja kertomuksia syntiinlangenneen ihmiskunnan rappiotilasta. Henkilögalleria on kirjava kokoelma varsinaisia hirvityksiä, enemmän varoittaviksi kuin ihannoitaviksi tarkoitettuja. Kirkollisissa kertomuksissa pyhiksi silotellut jumalanmiehet pettävät, ryöstävät, raiskaavat, huoraavat ja murhaavat estoitta. Toista niin paljon väkivaltaa sisältävää kirjaa ei varmaan olekaan.

Tosiasiassa Raamatussa on vain yksi henkilö, joka erottuu kuin ruusu nokkosista tai timantti roskaläjästä ja jonka elämä kelpaa sellaisenaan esimerkiksi.

No, hän sitten päätyi ristinpuulle, mikä kertoo sinällään ihmiskunnan kyvystä arvioida kenenkin moraalista tasoa.

Kaikkea Raamatussa ei siis ole tarkoitettu ohjeiksi ottaa. Kirja sisältää Jumalan sanoja, ihmisen sanoja ja jopa paholaisen sanoja. Osa on pelkkää historian kerrontaa siitä mitä on tapahtunut. Kun kerrotaan, kuinka Juudas meni ja hirtti itsensä, ei ole syytä liittää siihen kehotusta ”mene ja tee sinä samoin”. Tai samaan aiheeseen, kun Jeesus sanoo Juudakselle: ”Minkä teet, se tee pian” (Joh.13:27) tietäen tämän menevän kavaltamaan hänet, ei se ole tarkoitettu yleisluontoiseksi vinkiksi Jeesuksen toiveen olevan meidän kaikkien raamatunlukijoiden pettää hänet.

Raamatunluvussakin pitää olla tilannetajua ja asiayhteyden ymmärtämistä. Kuka puhuu tai tekee, missä tilanteessa ja kenelle ja missä tarkoituksessa.

Sitten ongelmia tuottavat käännöskysymykset. Suomalaisessa käännöksessä on virheitä. Osa johtuen niin erityyppisten alkukielten mahdottomuudesta taipua sanatarkaksi nykysyuomeksi. Osa vanhojen sanojen merkityksien vaihtumisesta tai katoamisesta: kukaan ei enää tiedä, mitä otuksia 3.Moos.11:30 mainitut anaka-eläin, kooah-eläin, letaa-eläin ja hoomet-eläin ovat.

Osa on tarkoituksella tehtyjä muutoksia. Ilm.22:18-19 varoittaa lisäämästä tai ottamasta mitään tästä kirjasta pois. Ei sellaista varoitusta tarvittaisi, mikäli niin ei olisi mahdollista käydä.

Ainakin jotkut reteämmät ilmaisut on loivennettu korrektimmiksi. Esim. kun Elia pilkkaa Baalin profeettoja Karmel-vuorella (2 Kun. 18:27) ilkkuen piilossa pysyvällä Baalilla olevan ehkä jotain toimittamista, on alkukielinen Elian repliikki ronskimpi: ”taitaa jumalanne olla paskalla”. Tai Jeesuksen käskiessään riivaajahenkeä vaikenemaan (Mark.1:25) kreikankielinen sana lähentelee enemmänkin suomalaista ”turpa kiinni”-ilmaisua.

Näissä vaikeuksissa auttaa, kun lukee erilaisia käännöksiä vertaillen ja vielä enemmän, jos on mahdollista tutustua alkukieliin. Itse olen käynyt heprean kielen alkeiskurssin ihan päästäkseni edes jonkin verran jyvälle Vanhan Testamentin alkukielen rakenteesta ja ilmaisutavasta.
Käännösvirheistä kiinnostuneet voivat käydä katsomassa tätä linkkiä: 
tuomasjasuvi.jesusanswers.com/kosyvanto.htm

Paras apu on kuitenkin pyytää Jumalan itsensä ohjausta tekstisisällön käsittämiseen. Siinäkin vain on ansansa; kovin helposti alkaa luulla omasta alitajunnasta nousevien toiveiden, pelkojen ja asenteiden ääntä Jumalan ääneksi. Syytä on siis aina kysyä: ”Onko Jumala todellakin sanonut...?” Vaikka se olikin käärmeen repliikki Paratiisissa, ei kysymystä silti pidä kavahtaa, sillä käärme on tällä välin ovelasti voinut vaihtaa puolta ja olla nyt esittämässä mitä mielettömämpiä väitteitä Jumalan sanomiksi ja kriittisyydestä kieltäytyessämme pelaammekin paholaisen joukkueessa.

Etsivän on kuitenkin luvattu löytää. Isä ei anna kalaa pyytävälle lapselle käärmettä, vaan rehellistä etsijää ohjataan oikeaan suuntaan.


-Ulla Rautiainen

3 kommenttia:

  1. "Sattuneesta syystä" löysin tämän blogin vasta eilen. Laitan viestini blogisi ensimmäiseen kirjoitukseen. Täytyypä lukea vähitellen...

    VastaaPoista
  2. Tervehdys Jouni Korte. Minä löysin joku aika sitten sen sinun sivustosi, johon olet laittanut arameasta suomeksi käännetyn UT:n. Sepä vasta mielenkiintoinen oli ja käytän sitä senverran paljon, että laitoin sen pikalinkiksi tietokoneeseeni. Suuret kiitokset että viitsit tehdä sen aramea-koosteen saataville.

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Mielelläni juttelesin lisää vaikka s-postin kautta! Kotisivujeni kautta voit yhteyttä.

    VastaaPoista