maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kauniiksi kalkittuja hautoja


Ketään loukkaamattoman lempeä mies miltei autistisen poissaoleva ilme kasvoillaan pudottelee suustansa viisauksia, taivaallisen rauhan aura ympärillään säteillen. Kaunis mielikuva Vapahtajasta, tuttu monista kuvauksista. Kuinka todellinen?

Jeesuksen toiminta ajoittui poliittisesti hankalaan aikaan. Rooma oli miehittänyt Juudean ja piti sitä tiukassa kontrollissaan. Pappisylimystö oli läpeensä korruptoitunutta, virkoja ostettiin ja saatiin sen perusteella, miten hyvin he hyödyttivät Rooman vallan ylläpitämistä. Jonkin takapajulan pikkusynagogan apurabbiksi saattoi päästä vallanhaltijoita pokkuroimattakin, mutta jos mielessä siinsi komeasti yletä pääkaupungin temppelivirkaan, täytyi osata osoittaa soveliasta yhteistyökykyisyyttä valloittajia kohtaan.

Uskonnollinen johtajisto oli siksi enemmänkin poliittisesti sopivaa kuin hengellisesti pätevää. Jumalan lain ja pyhien kirjoitusten tunteminen näyttää olleen hakusessa. Esim. Joh,7:52 fariseukset väittävät, ettei Galileasta voi nousta profeettaa, vaikka 2 Kun.14:25 sanoo kuuluisan profeetta Joonaan olleen kotoisin Gat-Heferin kylästä läheltä Nasaretia. Ja Jeesusta tuomitessaan ylimmäinen pappi paheksuntaansa osoittaessaan tekee skandaalinomaisen virheen repäistessään vaatteensa (Mark.14:63) vaikka Mooseksen laki (3 Moos.21:10) sen ylipapilta nimenomaan kieltää.

Jeesus oli kyllä hellävaraisen lempeä ja loukkaamaton niitä elämän murjomia ihmispoloja kohtaan, joiden sielu oli vuotava haava ja kyyneleet päivittäistä leipää. Särkynytsieluisia hän ei kovistellut eikä alaspainetuille ärhennellyt.

Mutta sitäkin kovasanaisemmin hän hyökkäsi itselleen hyvät oltavat pedannutta ja vähäväkisiä riistävää uskonnollista valtaeliittiä vastaan. Hänen toimiaan tutkimaan lähetetyistä fariseukseuksista ja kirjanoppineista tuli hänen varsinaisia arkkivihollisiaan joiden kanssa olikin monta ja raivoisaa yhteenottoa.

Jeesusta näyttää suututtaneen hengellisen johtajiston tekopyhyys, rahanahneus ja kansan taakoittaminen valtavalla määrällä joutavia ihmistekoisia perinnäissääntöjä. Varsinkin perinnäissäännöistä tuli tiukkaa vääntöä. Kyse ei ollut mistään pikkuasiasta, vaikka voisikin kuvitella, että eikö olisi rauhan säilyttämisen vuoksi kannattanut joustaa vaikkapa pesemään kädet määräysten mukaan ja välttää riitaa.

Kyse ei kuitenkaan ollut mitättömästä asiasta. Sen jälkeen, kun Jumala oli Moosekselle antanut lain, olivat lainopettajat sukupolvi sukupolvelta tehneet siihen omakeksimiään lisäyksiä sellaiset määrät, että elämä kävi tolkuttoman hankalaksi. Tavallisen, työtätekevän kansan, joka ei uskonnon ammattilaisten tavoin voinut erottautua kokopäiväiseen hengellisyyden harjoittamiseen oli niitä kaikkia mahdotonta noudattaa. Loputon sääntöviidakko synnytti loputonta syyllisyydentunnetta ja takasi yhtä loputtoman uhrilahjavirran temppelille ja sitä kautta papiston ylellisen elämän ylläpitämiseen. Sieltä päästä ei ymmärrettävästi löytynyt intressejä ruveta purkamaan mahdottomaksi paisunutta lakikokoelmaa. Mitä enemmän lakeja, sitä tärkeämmäksi lainopettajat tulevat ja se on lainopettajien etu.

Pahempaa vielä oli, että perinnäissäännöistä oli käytännössä tullut tärkeämpiä kuin varsinaiset Jumalan lait. Järjettömät säädökset vääristivät mielikuvaa Jumalasta irvokkaaksi ja hämärsivät käsitystä oikeasta ja väärästä.

Jeesus mm. otti esille tavan, jolla isän ja äidin kunnioituksen käsky kumottiin. Aikana, jolloin mitään sosiaaliturvaa ei ollut, oli lasten velvollisuus huolehtia vanhenevien vanhempiensa elatuksesta. Nyt kuitenkin papisto manipuloi antamaan temppelilahjaksi sen, millä vanhuksista olisi pitänyt huolehtia näiden jäädessä surkeasti heitteille (Matt.15:4-6).

Jeesus ei Jumalan nimissä tehtävää vääryyttä sanattomana katsellut. Lempeäoloinen Jeesus on vain puoli totuutta. Raamatun tekstin mukainen Jeesus on myös tulisieluisen tempperamenttinen, välillä rajustikin kiivastuva, arvaamattomia tempauksia repäisevä kävelevä aikapommi, joka räjähtelee ylemmyydessään pöyhistelevien, tilannetajutonta säännöistä kiinnipitämistä ja mekaanista uskonnonharjoitusta harjoittavien fariseusten ja kirjanoppineiden silmille.

Heikompiosaisia puolustaessaan hän ei pelännyt rettelöitsijäksi leimautumista, jonka vallallaolevaa järjestelmää vastaan käyvä väkisinkin saa. Jeesuksen hyvyys ei ollut passiivista ristiriitojen välttelyä, silmien ummistamista eikä omaan rauhaan vetäytymistä toisin kuin fariseuksilla ja krjanoppineilla, jotka ylläpitivät hyvyytensä illuusiota hyväksikäyttämällä vääristynyttä jumalanpalvelusjärjestelmää. Ottivat siitä hyödyn itselleen ja ummistivat silmänsä niiden hädältä, joita järjestelmä sorti ja jossa kaikki pahanteko tapahtui järjestelmän mahdollistamana ja puitteissa niin ettei se päällepäin näyttänyt riistämiseltä ja rosvoamiselta vaan jopa hurskaudelta.

Mutta Jeesus näki kunnialliselta näyttävän julkisivun taakse eikä ollut hiljaa näkemästään. Hän ei ollut kompromisseja tekevä myötäilijä, vaan tarvittaessa rajuotteinen toiminnan mies, jolle totuus ja oikeudenmukaisuus olivat tinkimätön ja absoluuttinen lähtökohta ja joka ei kumartanut muuta valtaa kuin Isäänsä Jumalaa – eikä käskenyt seuraajiaankaan muuta tekemään.

Vaikka hän ruoskaa paukutellen ja kalusteita viskoen tyhjensi temppelinpihaa ja aiheutti sellaisen sekasorron, että sai kaapattua papeilta ja vartiostolta temppelialueen haltuunsa siksi päiväksi (Mark.11:15-18), ei hän kuitenkaan ominut sitä sen pidempään. Päivän päätyttyä hän poistui koko kaupungista, ehkä näin näyttäen, että vaikka pystyikin haltuunottamaan juutalaisten pyhimmän paikan, ei hän ollut tullut valtaistuinpeliä pelaamaan tämän maailman, edes uskonnollisten valtiaitten kanssa. Jotka halusivat häntä seurata, tekivät sen omasta halustaan hänen persoonansa takia, ei siksi, että hän olisi jotain asemaa tai valtaa käyttäen käskenyt siihen.

Siksi hän oli suuri uhka uskonnolliselle johtajistolle. Se, jolle omistaudutaan rakkaudesta, saa kuitenkin seuraajiinsa pitävämmän otteen kuin se, joka väkivallalla – henkisellä, hengellisellä tai fyysisellä pakottaa tottelemaan.

-Ulla Rautiainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti