Kenen te sanotte minun olevan?

”Te kyykäärmeitten sikiöt! Te olette isästä perkeleestä ja isänne himoja tahdotte noudattaa! ...täynnä murhaa, valhetta! ...ulkokultaisuutta ja laittomuutta! ...täynnä ryöstöä ja hillittömyyttä! ...käännytettävästänne teette helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman kuin itse olette!”

Arvovaltaiset miehet ovat tyrmistyneitä. Kuka on tämä, joka uskaltaa pauhata noin ilkeästi korkeasti kunnioitetuille fariseuksille ja kirjanoppineille? Eikö hengellisenä opettajana esiintyvän pitäisi olla siivompi suustaan? Ja ymmärtää, että aloittavan maallikkosaarnaajan kannattaisi olla kohteliaampi niitä kohtaan, joiden suosiosta hänen urakehityksensä on riippuvainen. Tämä tyyppihän on järjiltään, ehdoin tahdoin tekee vihollisikseen ne, joita juuri pitäisi miellyttää.

Vähän ennen tämän ilmaantumista oli ollut se Kastajaksi kutsuttu samankaltainen hurmahenki, jota sitäkin jo siksi paljon odotetuksi messiaaksi arvelivat. Melkoinen pelätti, liekkö eläessään ollut tukkaansa ja partaansa lyhentänyt, tämä sentään on säällisen siistimpi ulkoasultaan.

Itse Herodeskin suhtautui myötämielisesti siihen Kastajaan aina siihen asti, kunnes tämä kävi aukomaan päätään Herodeksen mielihalusta veljensä vaimoon – joka muuten on vielä Herodeksen toisen velipuolen tytär. Mutta silti se on sillä lailla asia, että kuninkaiden mielihaluista ei edes profeetan ole hyvä käydä mitään sanomaan, mutta sepä tyhmyyttänsä kävi sanomaan ja sai sellaisen parranajon, että on nyt päätäänsä lyhempi.

Eivätkä fariseukset yhtään ole pahoillaan että niin Kastajalle kävi. Sanoi fariseuksillekin kaikenlaista, niin että hyvä vain että siitä riesasta niin kätevästi päästiin.

Mutta sitten tuli tämä yrittäjä tilalle eikä näytä tälläkään olevan minkäänlaista politiikan tajua. Onhan se jo sanontakin, ettei Nasaretista voi mitään hyvää tulla. Oli kuulemma oman kotikylänsä synagogassaankin esiintynyt niin röyhkeästi, että koko seurakunta siitä kimmastuneena oli yrittänyt heittää hänet jyrkänteeltä alas.

Että sellainen tapaus tällä kertaa.

Olisivatkin onnistuneet keikauttamaan sieltä jyrkänteeltänsä, vaan eivät maalaistollukat osaa edes spontaania lynkkausta loppuun asti toimittaa. Ja sitten tämä palavasilmäinen ja kiihkeäkasvoinen mies onnistui tekemään muutaman ihmeteon ja yhtäkkiä onkin valtavassa kansansuosiossa. Tuhatmäärin ihmisiä takertuu ympärilleen ja väkijoukko seuraa kuin laahus hänen kierrellessä pitkin Galileaa saarnaamassa. Kansanliike on jo niin huomattava, että se on Jerusalemissakin pantu merkille.

Ja sen takia kunnianarvoisat fariseukset ja kirjanoppineet ovat tulleet paikalle. Eivät oppimaan häneltä – mitä nyt huonomaineisesta peräkylästä äkisti esille putkahtanut maalaismoukka muka arvostetuille oppineille, jotka tuntevat kirjoitukset sekä etu- että takaperin ja miltei ulkoa voisi muka antaa – vaan tarkastamaan hänen toimiaan ja palauttamaan uskonnollisen auktoriteetin alaisuuteen.

Se on se, joka pahiten ärsyttää Jeesus Nasaretilaisessa. Tämä villitsijä ei ole hengellisten johtajien kontrollin alaisuudessa. Hän on villi ”omalta pohjaltaan noussut”, tekee mitä lystää, on täysin pidättelemätön ja seurakuntakurinpidon ulottumattomissa. Hänellä ei ole papiston, fariseusten, vanhinten eikä kirjanoppineiden suosituksia eikä hän niitä edes ole hakemassa.

On itsestään selvää, että mies, joka halveksii uskonnollisen järjestelmän hierarkiapyramidia, jossa ylempänä olevat määräävät säännöt ja alempana olevat tottelevat ja jonka portaita pääsee nousemaan vain ylempiä miellyttämällä, ei voi olla Jumalasta.

Jumala on sentään luonut järjestyksen ja kyllä sitä pitää noudattaa.

Harmi, ettei häntä voi osoittaa huijariksi. Tarkastamaan tulleet fariseukset ja kirjanoppineet ovat mielipahakseen joutuneet omin silmin näkemään kuinka sairaat paranevat, leipää ja kalaa ilmaantuu tyhjästä ja jopa joku kuollutkin herää eläväksi. Eikä ihmeitä voi väittää tekemättömiksi, on liian paljon silminnäkijöitä.

Mutta eivät ihmeet aina ole Jumalasta lähtöisin. Eikä tämä mies voi Jumalasta olla, seurustelee läheisesti kaikenmaailman syntisten; porttojen, publikaanien, varkaitten, pettäjien, rötöstelijöiden ja pakanoidenkin kanssa. Syntyperäkin on epämääräinen: huhut kielivät aviorikoksesta syntyneen.

Kunpa hänet saisi kiinni jostain oikeasta synnistä – silloin voisi todistaa jumalattomaksi – tuntuu hölmöltä syyttää vain käsien pesemättäjättämisestä. Sairaita tosin parantelee pyhäpäivänäkin ja sen sentään saattaa laskea työntekemiseksi, joka on oikea rikkomus. Mutta silloin sairaan omaiset suuttuvat ja kansa vahvistaa käsitystään fariseuksista kovasydämisinä hirviöinä.

Fariseusten ja kirjanoppineiden ryhmä vetää tupsullisia viitanliepeitään sivuun välttääkseen kosketusta tungeksiviin ihmisiin. Ties mitä syntiä tarttuu kansasta, joka ei lakia tunne ja on siksi kirottua.

He ovat nyt tätä sirkusta nähneet tarpeeksi ja tehneet päätöksensä. ”Hänessä on saastainen henki. Beelsebulin, riivaajien päämiehen voimalla hän tekee ihmeensä. Kyllä, tämä mies on paholainen”, he nyökyttelevät tietävästi toisilleen ja nousevat kantotuoleihinsa. Kopealla äänellä he komentavat kantajia viemään heidät kohti Jerusalemia. Heillä on valmis raportti annettavaksi ylipapille.

Mennessään he kuulevat vielä soinnukkaasti saarnaavan äänen takaansa: ”Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta; ja te ette tahdo tulla minun tyköni, että saisitte elämän. En minä ota kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne...”

Ääni hiipuu vaimeammaksi heidän loitotessaan kauemmaksi. Kohta he eivät kuule sitä enää lainkaan.

-Ulla Rautiainen