tiistai 19. heinäkuuta 2016

Messiasruuhkaa


Messias tarkoittaa voideltua, hepreaksi משיח , mashiach. Sana viittaa muinaisten Israelin kuninkaiden ja pappien muinaisiin virkaanastumisriitteihin, joissa kaadettiin öljyä päähän.

Aikaisemmassa kirjoituksessani haastoin valitsemaan mikä tämä nasaretilainen mies oli. Oliko hän niin kuin se eilisen taivaan tähti Yö-bändin Likaiset Legendat-biisissä: todellisuuspakoinen mielipuoli, joka tahtoi joukkoon jumalien, tahtoi nimensä tähtiin, halusi olla kuolematon? Joku, joka yritti olla jotain, mitä ei kuitenkaan ollut ja jonka vain sattuma heitti historiaan tunnetuksi hahmoksi. Oliko hän vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, vai loiko hän itse ajan ja tilan, jossa toimia?

Oikeassa ajassa hän ainakin oli.

Vanhasta Testamentista (Dan. 9:24-27) löytyy enkeli Gabrielin Danielille antama ennustus vuosiviikoista ja voidellusta. Laskemalla vuosiviikot (vuosiviikko tarkoittaa seitsemää vuotta) tiedettiin läpi Vanhan Testamentin ennustetun sankarikuninkaan, messiaan saapumisen olevan ajankohtaista.

Odotusta oli siis runsaasti ilmassa. Roomalaisten miehitys raivostutti juutalaisia ja valloittajat pois ajava sankarikuningas olisi ollut enemmän kuin tervetullut. Jeesus Nasaretilainen ei vain ollut ainoa messiaskanditaatti. Levottomaksi kiihottuneessa ilmapiirissä messiaita sikisi kuin rouskuja rankkasateessa. Muutamien nimet ovat säilyneet meidän päiviimme asti.

Raamatussakin mainitaan näistä kolme. Apt: 5.36-37 Teudas ja Juudas Galilealainen ja Apt.21:38 egyptiläinen, joka vei neljätuhatta murhamiestä erämaahan.

Näiden lisäksi oli Juudas Galilealaisen sukulaispoika Menahem. Oli Atronges-niminen köyhä lammaspaimen, joka kruunasi itsensä juutalaisten kuninkaaksi. Oli Samarialaiseksi kutsuttu ja rosvopäällikkö Hiskia. Oli Simon Perealainen ja Simon Bar Giora.

Menestynein näistä oli Simon Bar Kokhba (Tähden Poika), joka toisen juutalaissodan aikaan sai koottua 200 000 miehen armeijan ja onnistui pitämään Jerusalemia kolme vuotta hallusaan ennen kuin roomalaiset kukistivat kapinan. Varsin väkivaltainen mies omiakin kohtaan; hänen kerrotaan vaatineen nuoria alokkaita todistamaan rohkeutensa leikkaamalla pois yhden sormistaan. Kaikki pyrkivät messiaaksi ja kaikki teloitettiin, osa ristiinnaulitsemalla.

Jeesus ei sinällään siis ollut ainutlaatuinen tapaus Juudeassa ajanlaskun molemmin puolin. Jeesuksen ero näihin muihin oli, ettei hän tavoitellut maan päällistä valtakuntaa ja se, että hän myöskin oli näistä ainoa, joka todella muutti pysyvästi historian kulkua ja saa seuraajansa vielä tänäkin päivänä uskomaan ettei yksikään, joka häneen uskoo, huku milloinkaan.

-Ulla Rautiainen

2 kommenttia:

  1. Unohdat listasa kokonaan Yehoshua Bar-Abbakse, roomalaisten tuomitsevan kapinallien ja murhamiehen joka juutalaisten silmissä oli kuitenkin sankari ja messias ehdokas. Ei siismikään ihme että evankeliumeissa kansankokous huutaa haluavansa Barabbaksen vapaaksi, kun taas syyttömänä tuomitulla galilealaisella muukalaisella ei ollut niin väliä. Osuutta tuomio tilanteessa on lisäksi kamsaa kapinaan yllyttävilläylipapeilla ja raamatun ulkopuolelta tiedetään että Pontius Pilatus joutui useaan kertaan taipumaan niskoittelevien ja oiukkaiden juutalaisten takia. Pontius Pilatukselle myös maksettiin että tämä piti Josef Bar-Kaifaksen virassa. Pilatuksesta kerrotaan myös että tämä oli brutaali ja laskelvoiva sotilasuran tehnyt prefekti, mutta sopimaton ja epäkelpo tehtäviinsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa. Se kuuluisin messiasehdokas, Barabbas jäi tosiaankin minulta huomioimatta. Niin siinä käy, liian tutusta tarinasta jää ilmeiset asiat jotenkin katveeseen.
      Kiitos informaatiotäydennyksestä.

      Poista