Joka kuitenkin joka tilanteessa on täysin hallittua, pikkutarkan suunnitelmallista, aina oikeaan osuvan koreografioitua ilman pienimpiäkään virheitä.
Se, miten nämä näennäisesti vastakkaiset kvaliteetit onnistui synkronoimaan yhteen ilman sisäistä kitkaa on se taitotemppu; monikin osaa riehua päättömästi ja vielä monempi olla neuroottisen kontrolloitu, vaan että samassa paketissa ja vielä täydessä sisäisessä rauhassa ja selväjärkisyydessä…
Salaisuus lienee multiversaalisessa todellisuudenkokemuksessa. Että rinnakkaisesti ja samanaikaisesti eli kahta kansalaisuutta: tämän maailman todellisuudessa olemisen ja taivaallisen alkuperänsä. Ei toista ilman toista eikä kumpaakaan todellisuuspakoisesti huomiostaan poissulkien.
Mutta näiden kahden tärkeys- ja arvojärjestys selkeästi ja johdonmukaisesti jokaisessa teossa huomioituna.
Taivas antoi Hänelle vapauden ravistaa päältänsä ne tämän maailman vaatimukset, jotka eivät yhteen käyneet taivastodellisuuden ja taivaan lakien kanssa. Tekemään suoranaista pilkkaa maallisista vaatimuksista, vetämään hilpeän överiksi milloin niitä oli pakko noudattaa (veroraha kalan suusta, anna ihokkaasi lisäksi vaippasikin jne…) ja niin välttäen alistumasta pokkuroimaan älyttömyyksiä.
Ja sekös pelkästään tätä maailmaa ymmärtävien silmissä sai Hänet näyttämään järkiheitolta outolinnulta, päästään vinksahtaneelta ellei peräti riivatulta.
Eikä läheinen taivaskosketuksensa erakoittanut eikä transsittanut Häntä muihin maailmoihin haihattuneeksi hajamieleksi, vaan oli koko ajan täydessä läsnäolossa ja tarkasti kartalla ympärillään tapahtuvasta. Arvostelukykynsä, oikeudentajunsa ja ymmärryksensä mitä milloinkin oli meneillään kristallinkirkaana.
Näkikö Hänet hulluna vai nerona riippui mistä suunnasta katsoi; tämän maailman rajoittuneisuudesta vai Taivaan taholta.
-Ulla Rautiainen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti