keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Ajan arvoituksesta


Raamatun hepreassa se mikä näyttää futuurilta nykyhepreassa, onkin imperfekti ja toisinpäinkin: profetiat ovat menneessä imperfekti aikamuodossa, vaikka näyttävät tulevaan.

Vielä: verbi "olla" on olemassa vain menneisyydessä ja tulevaisuudessa, mutta ei nykyhetken preesens muodossa

Vain yksin Jumala voi sanoa "Minä olen se, joka olen".

Ehkä koska kaikki olemassaoleva on olemassa vain Jumalassa – Jumalan itsensä olevan olemassaolon määritelmänä – preesens aikamuoto olemisessa on varattu vain Jumalan käyttöön. Ja vihjeenä että jokaisessa olemassaolevassa hetkessä seisomme Jumalan edessä ja varassa ja jokaisen olemassaolevan hetken voimme kokea vain Jumalan kautta.

Profetioiden imperfektisuus taas havainnollistaa tekstin sisällöntuottajan olevan ajan ulkopuolelta katsova. Puhuu tulevaisista jo tapahtuneina ja kertoo jo tapahtuneita viittaamassa tuleviin, koska ajasta riippumattomana näkee ja liikkuu, ei lineaarisesti vaan yhtäaikaisesti kaikkiin aikoihin ja kaikissa ajoissa.

Kuinka ajan ulkopuolella voisi olla olemista?

Eikö tässä jo mennä scifin puolelle?

Itse asiassa tieteen puolelle ainakin.

Arkiajattelussa aika ymmärretään vakionopeutisena käsitteenä, mutta mitä enemmän aikaa tieteessä tutkitaan, sitä epäselvemmäksi, jopa mielikuvituksellisemmaksi käsite ajasta käy.

Einsteinin suppean suhteellisuusteorian mukaan liike ja painovoima vaikuttavat ajan kulumiseen. Kappaleen liikkuessa lähellä valon nopeutta aika kulkee yhä hitaammin. Valonnopeutta lähestyttäessä kappaleen kokema aika suhteessa ympäristöönsä hidastuu. Valonnopeudessa liikuttaessa aika olisi jo täysin pysähtynyt ja ylivalonnopeudessa syyt ja seuraukset vaihtaisivat paikkojaan.

Nopeasti kiitävässä avaruusaluksessa aika kuluisi siis hitaammin kuin meidän aikamme. Esimerkiksi jos avaruusaluksen nopeus on 99,9999999996 prosenttia valonnopeudesta ja alus viipyy avaruudessa päivän, on sen palatessa Maassa kulunut tuhat vuotta paikallista aikaa.

Ilmiö on myös mitattu sekä hyvin tarkoilla atomikelloilla, joita on lennätetty satelliiteissa (kellojen käyntinopeus todellakin muuttui), että mittaamalla hiukkaskiihdyttimissä liikkuvien myonien hajoamisnopeuksien kestoa (elinkaarien pituuksiin tuli muutoksia).

Myöskin suuressa painovoimakentässä suhteellisuusteorian mukaan aika kuluu hitaammin kuin pienessä painovoimakentässä. Korkean vuoren huipulla aika kulkee nopeammin kuin maanalaisessa syvänteessä. Tutkijat ovat onnistuneet mittaamaan ajan kulun nopeutumisen jopa 33 centtimetrin korkeuserossa.

Syy, miksi emme jokapäiväisessä elämässämme (vaikkapa hissillä noustessamme) havaitse aikavääristymiä, on että aivot ja havainnot toimivat samalla aikaan sidotulla nopeudella. Tietyllä tavalla aivomme siis aika-asiassa valehtelevat meille.

Tämän mietinnön jälkeen Raamatun heprean vuorovaikutteisten aikamuotojen antama vaikutelma Kaikkivaltiaan suhteesta aikaan ja ajattomuuteen ei kuulostakaan niin taruperäiseltä. Ennemminkin että ajan ulkopuolella tosiaan on Joku, joka Ajan Herrana siirtelee kosmoksen kelloja.


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti