Se Ihminen

”…ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee" (5Moos.8:3).

Lause on rakenteeltaan kiinnostavampi kuin äkkiä luulisikaan. Sitä ovat viisaat rabbitkin pähkäilleet ja luoneet selityksiä miksi se on sellainen kuin on.

En ole viisas enkä rabbi, mutta heitänpä minäkin sekaan omaa villiä pähkäilyäni.

Hepreaksi siinä nimittäin ”ihminen” ha´adam on kahteen kertaan, lauseen keskellä ja uudelleen viimeisenä sanana, vaikkei välttämätöntä olisi. Aivan kuin haluttaisi oikein hoxhox osoittaa huomiota tähän sanaan.

Lisäksi sanassa molemmilla kerroilla on ”ha” etuliite, joka on samantapainen kuin englannin ”the” eli määräinen muoto. Että ei kuka tahansa ihminen tai ihmiset yleensä vaan ”se ihminen” eräs tietty määritelty ihminen.

Kuka???

Lauseen tapaamme uudestaan UT:n puolella kun eräs tietty ihminen on erämaassa 40 päivää paastoamassa. Paikalle änkeää seuraksi toinenkin hahmo yllyttämään: ”Jos sinä olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi”. Siihen tämä tietty ihminen vastaa tällä Kirjoituksen lauseella.

Ja vielä toisen kerran Sykarin kaivolla lauseen muotoa hieman soveltaen, mutta idean pysyessä samana: "Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa”.

Eli sanooko tässä että minä olen se ha´adam, joka en elä pelkästään leivästä, vaan Herran suusta lähtevillä sanoilla ja tekemällä Herran tahdon?

Kokonaisuudessaan VT:n virke puhuu siitä kun mannaa satoi erämaavaelluksen aikana: "Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee."

Argumenttihan on tavallaan ristiriitainen; ilman mannaahan riuduttiin jo nälässä ja olisi pian kuoltu, joten todistettavasti ei pelkillä Herran sanoilla pitkälle olisi pötkitty.

Olisiko virke luettavakin kaksiosaisena ja jonkinlaisena peilirakenteena? Alku kertomassa erämaassa haahuileville tapahtuneesta ihmeestä, jonka ”Hän” aikaansai, mutta kohdan ”opettaaksensa sinut ymmärtämään” toimiessa saranana, jossa lauseen merkitys käännähtääkin profetaaliselle levelille puhumaan tulevasta ”siitä ihmisestä” joka ei eläkään täysin samojen lainalaisuuksien alaisuudessa kuin mannalla ruokitut, vaan jonka varsinainen elämänlähde on jossain muualla.

Ja vielä; peilaavatko alun ”hän” ja jälkiosan ”se ihminen” toisiaan vastaten kysymykseen kenestä on kysymys?

Samasta henkilöstä?

Siksikö Jeesus ei vastannut kiusaajalle koko virkkeellä vaan vain sen jälkiosalla? Osoittaakseen että nyt oli se hetki, johon se osa viittasi ja hän nyt esiintymässä ”se ihminen” -hahmossa?

Että ei hänen tässä nyt tarvinnut todistaa jumaluuttaan taikomalla leipiä kivistä, vaan nimenomaan ettei tehnyt sitä, todisti sen.

Kyllähän Jeesus leipäihmeitä myöhemmin vielä teki, mutta ne tunnusteot oli tarkoitettu sen aikakauden ihmisten ihmeteltäviksi. Kiusaaja sen sijaan oli mannaihmeen aikanakin ollut olemassa ja varmaan nähnytkin tapauksen, joten jos tälle olisi vielä käynyt uutta vastaavaa ihmettä tekemään, niin tavallaan olisi mitätöinyt edellisen todistusvoiman.

Siten ajatellen kiusaus oli todella kiero. Kysymys ei siis ollut pelkästä houkutuksesta käyttää supervoimiaan itsekkääseen tarkoitukseen, vaan kysymys oli, oliko tämä ihminen ”se ihminen”, se sama, joka oli mannaihmeen tehnyt.

No jos tähän sanoo, ettei ihmislihaan pukeutunut Jeesuskaan loputtomiin olisi ruuatta selvinnyt, niin silloin pitää katsoa siihen hautakammioon, jossa kolme päivää sitten ristiinnaulittu makaa niin kuolleena ettei siihen mikään määrä leipää enää elämää antaisi.

Mutta juuri silloin tapahtuu profetian täyttyminen: ei leivän, vaan Herran sanan voimalla ”se ihminen” nousee haudastaan ylös elävämpänä kuin yksikään leipää syövä elävä.

-Ulla Rautiainen_