lauantai 2. helmikuuta 2019

Vater Unser rujommalla volyymilla


”Ei sitä pidä mitään örinälauluhevimusiikkia kuunnella”, sanoi yksi ihminen minulle. Minun musiikkielämyksiinihän ei tuo ihminen rajoja laita, tietenkin oitis ajattelin.
En oikein tarkkaan tiedä mitä örinälauluhevi on, mutta kokeilin tätä
E Nominen Vater Unser biisiä. Ei se tainnut varsinaista örinää olla, koska sanoista saa selvän. Lyriikka koostuu kokonaan Isä Meidän-rukouksesta saksankielellä. Väliin kertosäettä latinankielellä ”nimeen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen”.


Tätä monumentaalista musiikkia kuunnellessani alkoi päässäni tapahtua. Kuvavirta pyyhkäisi mieleni lävitse ja muodosti tarinan, jonka kerron tässä:

Kuvitellaan maanalainen kaivos, syvään kallioon suljettu, maanaliseen kiveen louhittu ahtaiden kuilujen maailma laskemassa alas syvyyteen sen auringottomaan, kuuttomaan ja tähdettömään ikiyöhön, jossa pimeys on niin raskasta, että sen paine murtaa luita.
Kuvitellaan olentoja,
syntymästään kuolemaan
suljettuina sinne kaivokseen
elämäntehtävänään louhia, kaivaa ja kovertaa
syvään kallioon, maanaliseen kiveen kuiluja ja tunneleita.
Tuntemaan maan ja kiven paino päällänsä, hengittämään kivipölyä ja raskasta pimeyttä joka pusertaa keuhkoja kasaan.
Kuullen ainoana äänenä työkoneiden korviavihlovaa kirskuntaa, pauketta ja jyskettä. Hakkujen, porien, kivisahojen ja väkivasaroiden iskujen melua kun ne lohkovat ja jyrsivät kiveä.

Kuvitellaan nämä olennot,
syvälle kallion sisään eristetyt jotka tietävät olevaisesta vain pimeän ja kiven,
heräävän eräänä hetkenä luomaan rusennetusta sielustaan ensimmäisen rukouksen joka sieltä koskaan on noussut.
Se rukous ei ole kaunisääninen eikä sulosävelin esitetty.
Ei, se rukous sieltä on karhea, karkea, kivipölyn täyttämien keuhkojen ääni. Rukous kuin lohkeavan kiven pauketta, terästä, lekaniskuja ja kivisahan jyrinää. Työkoneiden kirskuntaa, kalketta ja jyskettä. Liian raskaan paineen rusentaman ruumiin rääkäisy. Katkera ärjäisy, raivokas karjaisu jota ei rukoukseksi tunnistaisi muusta kuin sanojen sisällöstä.

Mutta silti se on rukous.
Syvästä paineesta ja pimeästä noussut ja tunnistettava.
In nomine patris et filii et spiritus sancti
Amen


-Ulla Rautiainen-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti