Kun angstaaja sai terapiaa

Joskus on kurjaa. Niin kurjaa että yöunetkin menevät murheita tuskaillessa.
Niin kävi sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Kahteen asti yötä pyörin sängyssä angstaamassa ja unettomana raivoamassa hiljaa kiehuvassa mielessäni elämäni hankaluuksia.
Kahdelta yöllä Jumala katsoi että nyt angstaus riittää ja sanoi että avaa facebook ja katso mitä sinne on yön aikana postattu.
Eipä olisi itselle tullut mieleen, en todellakaan usko facen parantavaan voimaan unettomuutta hoitamaan.

Avasin kuitenkin naamakirjan ja shema - katso ihmettä, ensimmäinen postaus, joka esiin tuli oli Se, joka oli luettavakseni tarkoitettu.
Minulla on kaveri, joka onkin vähän erikoisempi persoonallisuus. Hänelläkin näytti sinä yönä keittäneen yli ja oli laittanut suorasanaisen listan Oikaisuja Vääriin Olettamuuksiin.
Oli sitten niiiin terapeuttista lukea kaverin julkaisua.
En siis ole ainoa väärinymmärretty friikki, joka ei vaan tule hyväksytyksi normaali-ihmisten joukossa.
Vähän samankaltainen muistutus, jonka Elia sai Hoorebin luolassa kun luuli olevansa ainoa lajiaan. Että on niitä muitakin.
Siinä kaverin postauksessa oli siihen tilanteeseen jotain hirvittävän hilpeyttä herättävää.
Että kaikenlaisiin älyttömyyksiinhän sitä törmää ja kyllähän niistä hermot menee.

Jumalalla näyttää sitten Suomussalmelle muutettuani (tapahtui puoli vuotta sitten) olevan projektina sosiaalistaa minua ja saattaa ihmiskunnan pariin. Enemmänkin oma mieleni on ollut orientoitua pelkästään Jumalaan ja yrittää pysyä mahdollisimman piilossa ihmisiltä. Olen alkanut täällä (pitkästä aikaa) käydä seurakunnassakin ja jopa puhua ihmisten kanssa (vaikeaa on).

Opetus oli ettei ole väärin olla friikki jos sellaiseksi kerran on syntynyt.
Ettei tarvitse pitää persoonaansa piilossa, vaikka tulisikin väärinymmärretyksi.
Ja että saa olla tunteissaan rehellinen. Ei tarvii yrittää Jumalalta salailla huonompia mielialojaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Siinä vapautuksen riemastuksessa Jumala pudotti päähäni vielä runon. Kirjoitin sen vihkoon että muistaisin vielä aamullakin. Se menee näin:

Jumala,
se on Sinun asiasi avata niitä ovia,
joista haluat minun kulkevan.
En jaksa enää maalata ovien kuvia seiniin
ja lyödä päätäni niihin,
kun ne eivät aukeakaan.

Sitten sammutin facen ja humahdin semmoiseen rauhaan ja lepoon kuin vain Jumalan kädellä köllöttäessä. Nukahdin kuin halolla iskettynä ja nukuin aamuun asti.

Että kiitos vaan sille facekaverille. Etpä taida tietääkään miten yllättävällä tavalla tietämättäsi Jumalan työkaluna joskus toimit.

Siitä herättyä ja siitä lähtien (tänään on tiistai) Jumala on yhtä soittoa luukuttanut mieleeni soimaan Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla -biisiä alleviivaten riimiä ”täällä pärjää ei luovuttamalla”.

 Että relax, hei! Ei tarvii manata vaikka tuntuu että mikään ei onnistu. Kyllä Herra manageroi jutut ja antaa ohjausta ja tilaisuutta.
Ja kyllä Hän friikkinsä hoitaa, ei tarvii angstata.

Semmoista on jumalallinen terapia.

-Ulla Rautiainen-