Metamorfoosi

Olen perhosen toukka
joka ei kyennytkään
kutomaan koteloa ympärilleen
ennen kuin muodonmuutos alkoi.
Ja niin hajosin palasiksi
ilman mahdollisuutta koota itseäni
siihen uuteen ihanaan muotoon
johon minut oli tarkoitettu.
Ja tuuli levitti tomuni
eikä minua enää ollut.


Mutta yhä tiedän:
maailmanaikojen lopussa
kun aika pysähtyy
Sinä kokoat tuulet kouriisi.
Seulot tomun sormiesi lävitse
ja käsiesi suojassa
muotoilet minut uudelleen.
Kieräiset kokoon ruumiini,
vedät esiin siipeni
ja levität ne hengittämääsi tuulta vasten nojaamaan,
nostat tuntosarveni
silmiesi tasalle sinne
missä katseesi voima liikkuu
ja laajoilla verkkosilmilläni näen
moninkertaistettuna Sinun kuvasi.

 

-Ulla Rautiainen-