Teologiaa varkaiden mukaan

Opin hepreantaitoiselta kaveriltani mitä rabbi Y.Nachanon on sanonut:

”Heprean kielessä on kaksi sanaa varkaalle, gazlan ja ganav. Ganav varastaa huomaamattomasti, gazlan näkyvästi. Gazlan ei välitä ihmisistä sen enempää kuin Kaikkivaltiaastakaan. Hän tekee syntiään avoimesti ja peittelemättä. Ganav pelkää ihmisiä, joka näkyy siinä tosiasiassa, että hän tulee huomaamatta, mutta hän ei välitä Kaikkivaltiaasta.”

Tästä nyt innoittua pohtimaan, kumpi on törkeämpää rötöstelyä, gazlan vaiko ganav?

Äkkiä ajatellen voisi funtsia, että gazlan on näistä se röyhkeämpi, koska julkeuttaan ei rikoksiaan edes välitä peitellä. Näyttää pitkää nenää hillitsemään pyrkiville ja heittää piutpaut niin ihmisten kuin Jumalankin tuomioille. Varsinaista hävyttömyyttä.

Ganavin lkitöiden salailut kuitenkin osoittavat pelkoa sanktioista. Eli tunnustaa ja kunnioittaa tuomiovoiman mahtia ylitsensä. Ja ymmärtää, että teko on rankaisun väärti.

Kysymyksestä saa kuitenkin mutkikkaamman, jos ajatellaan teologisesti.

Koska vastaushan riippuu näkökulmasta, miltä taholta asiaa katsotaan.

Edellinen ratkaisu on ihmisnäkökulmainen. Ganav huomioi ihmisten reaktiot ja välttää psykopaatin diagnoosin toisin kuin gazlan-röyhkimys. Se että piittaa, mitä muut hänestä ajattelevat, saa ganavin vaikuttamaan sympaattisemmalta.

Jumalalähtöisesti ajatellen tästä tulee hankalampaa. Lähtökohta kun on sama; kumpikaanhan näistä ei pelkää Jumalan tuomiota. Jos pelkäisi, niin ei rötöstelisi lainkaan.

Yksinkertaisin selitys voi tietysti kummallakin olla, etteivät pidä Taivaallista Prinsiippiä huomionarvoisena, koska eivät pidä sellaisen olemassaoloa todennäköisenä.

Mutta oletetaan, että pitävät.

Silloin asia kääntyy kerrassaan toisenmoiseksi. (Monet asiat kääntyvät toisenmoisiksi, kun otetaan Jumala huomioon.)

Gazlan talloo lucifermaisella ylpeydellä niin ihmisten kuin Jumalankin lait jalkoihinsa ja sylkee silmille mahdollisuutta, että kumpikaan näistä voisi rankaisuja hänelle toimittaa. 

Ei hyvä, kysyttiinpä sitten ihmisiltä tai Jumalalta.

Mutta entä ganav? Hän on peittelyhommillaan tunnustanut ihmisten vallan rankaista, jos synnit tulisivat ilmi. Täytyy hänen kuitenkin tietää, että Jumalalta mitään ei voi salata, mutta se ei häntä pysäytä. Ganav siis pelkää ihmisiä, muttei Jumalaa.

Ei todellakaan hyvä, sillä eikö ole suurempi loukkaus Jumalaa kohtaan kun näkee vaivaa piilottaakseen ilkityönsä ihmisiltä, mutta ei arvota Jumalaa sen pätöiseksi, että pelätä pitäisi? Käytännössä nostaa ihmiset Jumalan yläpuolelle ja tärkeämmäksi tekijäksi. Niin että ihmisten mielipide kiinnostaa, mutta Jumalan ei.

Gazlan sentään pitää itselleen ihmiset ja Jumalan samalla viivalla ja kohtelee samalla tavalla.

Ganav alentaa Jumalan ihmisten alapuolelle ja vähemmän tärkeäksi.

Joten näin ajateltuna aikaisempi arvio heittääkin päälaelleen. Ganavin majesteettirikos onkin huimaavasti gazlania törkeämpi.

Kuten rabbi Y.Nachanoni sanoo:

”Jos ihminen tekee syntiä salassa, se on sama kuin heittäisi pois Pyhän Hengen ja tietoisesti näyttää, ettei Kaikkivaltias näe ja seuraa maailmaa”.

Tästä tuleekin mieleen äskeinen Ristin Voitossa ollut Mika Yrjölän kirjoitus, jossa hän pyytää anteeksi herätysliikkensä sisällä tapahtuneita väärinkäytöksiä: https://www.ristinvoitto.fi/ristin_voitto/paakirjoitukset_/vainojen_uhrit/

Tämä on merkittävä suunnankorjaus uskonyhteisön vaikuttajalta. Takavuosina kun pääintressinä ennemminkin on ollut pitää kulisseja ihmisten suuntaan katseenkestävinä ja (ainakin yrittää) lakaista ikävät asiat näkymättömiin.
Mutta jos seurakunta vaikenee ja piilottelee keskuudessaan tapahtuneita väärintekoja, niin se on tämmöinen ganav-tekijä, joka luulee, että asiat ovat hyvin, jos onnistuu salaamaan ikävät jutut ihmisiltä. Ganav-seurakunta ei ajattele (tai piittaa) että Jumala kuitenkin näkee kaiken, ja että vaikka väärinteot pidettäisikin ihmisiltä piilossa, niin Jumalan takia ne pitäisi kuitenkin selvittää.

Koska jos jollekin, niin seurakunnalle pitäisi aina ja kaikissa tilanteissa ykkösintressin olla se, miltä näytetään Jumalan silmissä.

Ja Jumalan alentaminen arvossa ihmisten alapuolelle on uskonyhteisölle varsin takuuvarma tie menettää Jumalan siunaukset. 

-Ulla Rautiainen-