Adonai

Kuinka Sinusta voisi olla innostumatta?
Rakastamatta niin että maailmat kääntyvät?
Menet veriini,
lävistät sielun ja sydämen,
valtaat unet ja valveet,
pyyhit menneet ja kuvitat tulevat.
Olet tuli luissani,
liekki sielussani,
iloni ja kyyneleeni,
viisauteni ja hulluuteni,
aamunnousuni ja illanlaskuni,
taivaani keskustähti,
jota kohti kompassini osoittaa.
Sinä Elämänhenkäykseni
olet puhunut sydämelleni
ja ottanut asuntoosi.
Siinä kodissa ovat
seininä Sinun syleilevät käsivartesi,
kattona kämmenesi pääni päällä
ja lattia laitettu askeleittesi jäljistä.
Sellaisen kodin Sinä minulle laitoit
ja siitä kodista
minä maailmankiertolainen,
muukalainen tässä maailmanpiirissä
en joudu lähtemään pois milloinkaan.

 

 

-Ulla Rautiainen-